Kotkanakileijan siementaimi - Aquilegia ex. glandulosa


Japaninakileija - Aquilegia flabellata

Lehtoakileija, kerrattu - Aquilegia vulgaris, Nora Barlow type

Lehtoakileija - A. vulgaris

Lehtoakileija - A. vulgaris





















![]() |
| Lilium martagon |

Pisamakellolla on isot nuokkuvat kellokukat, joko valkoisena tai jonakin punaisen eri sävynä. Tämä on myös katala leviämään juurivesoista.
Ennen kukintaa lehdistö ihanan keltavihreä - lehdistöhän vihertyy kesäksi, mutta uudet lehdet ja varsinkin syksyisin uudet lehdet on kirjavia
Kukat on sulokkaita, katsoisi niitä mistä suunnasta tahansa


Tietysti ruohosipulia oli äitini aikana myös - minulla se on vaan koristekäytössä
Valkovuokkoja äitini on tainnut tuoda kotoaan Vihdistä
Lehtoakileijat jakoi äitini mielipiteitä - toisina päivinä ne oli ihania ja toisaalta taas ne siementää tuhottomasti. Värejä on yhä edelleen sininen ja violetti, sekä valkovaaleanpunainen. Myös noita klematis-tyyppisiä oli silloin ja aina vaan. Tuo violetti klematistyyppinen on selkeästi kovin siementämään.


Sinivuokko on myös Vihdistä ja se on siementänyt mukavasti. Emokasvi pitäisi siirtää pois huonosta paikasta, mutta jotenkin arveluttaa koskea siihen - olihan se äitini rakastetuin kasvi.
Matala siperiankurjenmiekka kasvoi kauan sitten entisen peruna/mansikkamaan laitamilla. Isän kanssa siirsimme valtavan kasvuston pois ja nyt se on alkanut kukkia paremmin kun juurakko jaettiin pieniin osiin.
Valkoinen lupiini on alkanut viihtymään uudestaan, kun olen sitä hoivannut
Pioneja äidillä oli kaksi ja yhä ne kasvaa
Esikoita äidilläni oli useita ja ovat saattaneet jo moneen kertaan risteytyäkin. Tässä yks malliksi.
Pihalta tietysti löytyy äitini aikaista vuohenjuurta,malvoja, keltakurjenmiekkaa, peurankelloa, isomaksaruohoa, kattomehitähteä, erilaisia pensaita ja krookuksia. Äidillä ei koskaan ollut narsisseja tai en muista ainakaan. Tulppaaneja ja helmililjoja oli, mutta ne taantuivat jo äitini aikana.