24. marraskuuta 2009

Muscari

Äitini puutarhassa, ikkunani alla, kukki aina alkukesästä isohelmililjoja.

Vuosien saatossa ne hävisivät. Viime syksynä hankin sipuleita ja palautin kasvin puutarhaan - nyt etupihalle, mistä voin niitä ihailla aina kun astun ovesta pihalle.

Unohtuneesta mummolastakin helmililjat alkoivat kadota, kunnes löysin nurmikolta pieniä siementaimia ja siirsin ne kukkapenkkiin - siellä ne nykyään iloisesti kasvavat.

Miten paljon iloa saakaan tuntemaan joku pienen unohtuneen kasvin palauttaminen takaisin puutarhaan. On kuin astuisi ajassa taaksepäin, niihin muistoihin, joita kasvi edusti, ja edustaa yhä. Puutarhan kasvit on kuin valokuva-albumin kuvia, niitä vain voi selata kerran vuodessa ja silti muistot säilyy mielessä ja lähellä sydäntä. Olin vain 14-vuotias, kun äitini taipui vaikean ja pitkän sairauden edessä. Olen silti onnellinen, että äiti nukahti omalle sängylleen kotonaan. En varmaan olisi koskaan ymmärtänyt, jos tapahtuma olisi sijoittunut sairaalaan.

Muista äitini kukkasista voit lukea täältä.


Muscari latifolium - Isohelmililja


Uusi tulokas helmililjoihin - ihanan vaaleansininen, aika kertoo jääkö se pysyvästi puutarhaan!

Muscari 'Valarie Finnis'


Helmililjojen sinisyys on jotain maagista, mystistä ja kosketeltavaa.

Muscari armeniacum - Tummahelmililja



20. marraskuuta 2009

Etupihan kevät 2008

Mennään ajassa taaksepäin aina kevääseen 2008. Etupihan penkissä kasvaa kuivan paikan perennoita, pensaita ja havuja. Nämä erityyppiset Apeldoorn-tulppaanit kukkivat uskollisesti vuodesta toiseen.







Toisessa päässä on paikka kivikkokasveille.


Maatiaiskurjenmiekka ja sammalleimuja etualalla.