Kasvaritarhaksi ristimäni istutusalue aina viehättää keväällä, kun tummakurjenpolvet, poimulehdet ja päivänliljat rytmittävät penkkiä narsissien tukiverkkona.
Valitettavasti vain syksyllä alue ei miellytä silmää lainkaan ja ensi keväänä täytyykin tehdä penkille suurempi muutos. Kahdesta osasta koostuva, pienellä polulla jaettu, alue on epätasapainoinen, kun rytmi rikkoontuu eli samat kasvit eivät toistu kummassakin osassa. Tehtävänä onkin siirrellä samoja kasveja myös toiselle puolelle. Lisäksi hävitän tästä penkistä kokonaan dorianvillakon (vaikkakin se on erinomainen kukkija, pysyy pystyssä, leviää maltillisesti ja on mainio perhoskasvi) ja telekian/auringontähden. Jälkimmäinen näistä leviää siemenestä lähes holtittomasti ja villakko taasen on aivan liian korkea, kun luumupensaat haluan korkeimmiksi tällä alueella.
Toukokuista ilottelua kasvaritarhan merkeissä:





































