31. lokakuuta 2013

Viimeinen


Lokakuun viimeinen kukkanen - haikean kaunis kuurainen isomaksaruoho. Hei hei lokakuu ja tervetuloa marraskuu!



Aamukierros



Jäätiin vielä koirien kanssa aamulenkin jälkeen kiertelemään kuuraiseen puutarhaan. Työpäivä alkaa vasta myöhemmin, joten ehditään kovasti aamulla ihastella kuuraisia kasveja. Tuntuu niin lopulliselta, mutta myönnettävä on, että puutarhakausi on päättynyt.

Perennojen varret saavat jäädä suojaaman kasvustoja ja keräämään lunta. Talventörröttäjät tarjoaa linnuille viihdykettä ja syötävää.

Puutarha tuntuu niin autiolta ilman koristeita ja kesäkukkaruukkuja. Onneksi on noita lapinlintuja.. :)

Huomenna on jo marraskuu, hyvää lokakuun viimeistä päivää kaikille!



28. lokakuuta 2013

Vielä vihreää

Tassuttelu puutarhassa paljasti sen, että miten koruton puutarha voisi olla jos siellä ei kasvaisi yhtään heinää, havukasvia, talvivihreitä perennoja tai varpuja. En osaisi kuvitella sellaista puutarhaa omakseni.

Monet kukkivat perennat luo valtavan ilotulituksen kukkien muodossa keväällä tai kesällä, mutta nyt, talven kolkutellessa, niistä kasveista ei ole jäljellä kuin ruskeat rangat.

Kokosin tähän muutamia kasveja, mitkä yhä kukoistaa täällä, ihan kuin kesälläkin. Ei tokikaan kukkien muodossa, mutta vihreät ja lehtevät lehtimättäät ovat niin kauniita kun muualla on keltaista ja ruskeaa.

Perennoista silmiin pistää eniten imikät. Niitä on täällä puolivarjoisessa savikossa siellä täällä, että niitä ei voi olla huomaamatta. Punaimikkä muodostaa suuren kasvuston ajan myötä. Sen karvaiset lehdet kutittaa, mutta muuten se on kesy.

Punaimikkä, Pulmonaria rubra
 Punaimikkä on siitä harvinainen kun sillä on kokonaan vihreät lehdet. Yleensä imikät loistavatkin varjossa pilkullisten tai lähes harmaiden lehtien vuoksi.

'Sissinghurst White'


Puolivarjossa kukoistaa myös peipit. Nämä nokkosennäköiset kirjavuudet on harmittomia. Ne ei onneksi polta ja menevät maata myöden. Vähitellen ne alkavat muodostamaan omaa kantaansa ja siementaimia putkahtelee satunnaisesti sinne tänne. Tällainen putkahtelija on tämä hopeatäpläpeipin perusmuoto, millä on violettiin taittuvat kukat. Sen taimia löytyy lahoavista kannonkoloista, kivien välistä.. muurahaiset ilmeisesti kuljettavat sen siemeniä.



'White Nancy' oli melkein menetetty tapaus, mutta paikanvaihdos teki sille hyvää.

'White Nancy'
'Anne Greenway'

Anne Greenwayn kasvuston lehtimuunnos, mistä puuttuu vihreä väri.



Pidän hurjasti raunioyrttien kukista ja muotokielestä, mutta niiden suhteen muuten olen hyvin varauksellinen. Aikaisemmin se tavallinen sininen valtasi kokonaisen penkin ja sen hävittämiseen meni vuosia. Nyt olen vähitellen etsinyt erikoisempia muotoja raunioyrteistä sillä toiveella, ettei ne leviä ihan mahdottomasti. Saksasta kotoisin oleva kirjavalehtinen muunnos on niin kaunis:


Symphytum x uplandicum 'Axminster Gold'

Kirjava kehtolehti on kotiutunut hyvin.


Varpukasveista pikkutalvio on aina yhtä kiinnostava.Kiiltävät lehdet tuntuu ihan hehkuvan. Tässä ihan se normaali versio eli vaaleansininen.



Pikkutalvion yksi kirjavista muodoista on sekin osoittautunut kestäväksi. Täytyy tälle etsiä parempi kasvupaikka, missä se tulee paremmin edukseen.

Vinca minor 'Argenteovariegata'
Jouluruusut tietysti ovat vihreitä. Nehän nimensä perusteella voivat kukkia joulunakin jos vaan kelejä riittää. Usein ne keväällä tulevat lumen alta nuppu valmiina. Valitsin kuvaksi yhden pienen siementaimen, millä on vähän erilaiset lehdet.

'

Suojaisan metsäpuutarhan tiarellat, heucherellat ja keijunkukat ovat nekin antamassa väriä puutarhaan. Pelkillä kasvupaikkavalinnoilla voi vaikuttaa paljon millaiselta puutarha syksyllä näyttää.



Kotkansiivet, alvejuuret ja imarteet ovat saniaisista jo kadonneet, mutta kilpihärkylä on ihan vihreä. Se tuntui vaan innotuvan hetkittäisestä pakkasjaksosta jolloin kaikki muut saniaiset luovutti pelin.


Heinät sopii esimerkiksi havujen kanssa - tässä siniheinä keltatuijan kaverina.



Havut ovat kiistatta parasta antia syksyssä. Ne tulevat esiin niin voimakkaasti. Meillä on liian varjoisaa ja kosteaa männyille ja katajille, mutta kuuset ja tuijat täällä viihtyvät erinomaisesti. Kärsivä havu ei ole kaunista katseltavaa, että havujenkin valinnassa oikea kasvi oikeaan paikkaan-sääntö pitää paikkansa.Havuilla on huono uudistautumiskyky ja osa niistä ei uudistu lainkaan, mikäli joutuvat kitumaan. Sen vuoksi arvokkaat havut kannattaa harkiten istuttaa.

Pesäkuuset ovat havuista lempikasvejani. Ne ovat niin helppoja -nämä on istutettu halkaisijaltaan alle 30cm ja nyt osa on lähes metrisiä.



Pesäkuusien taustalla on timanttituija ja pensaskavereina riippahernepuu sekä erilaisia pensasangervoja.



Kääpiöserbiankuusi oli sekin ihan pieni ja muistan sen istuttamisen kuin eilisen päivän, ja mietin, että näenkö sitä koskaan suurena. Se on viihtynyt vallan hyvin ja on nyt suuri.



Metsästä löytyi pieni pallomainen kuusi, mikä kuljetettiin säkissä kotiin ja istuttettiin hyvin. Se olisi jäänyt hakkuun alle ja pelastautui. Pienestä pallosta on kasvanut jo suuri tiheä yksilö.



Kivikon uudistusprojektin yhteydessä jouduin poistamaan noin kymmenkunta matalaa katajan muotoa. Vain pari katajaa jäi. Kasvupaikka on aivan liian varjoisa katajille. Harmi!





Kiitos kaikille lukijoille tästä kaudesta!
Perinteisesti alan nyt käymään läpi kevään ja kesän kuvia, sekä vastailemaan teidän ihaniin kommentteihin, kun ne tietysti jäivät kesäkiireessä laittamatta.

27. lokakuuta 2013

Puuhapäivä

Autotallin siivouksen yhteydessä löytyi ruosteinen ratas.

Kauden viimeinen todellinen puristus on tehty!

Eilen tihkusateessa tyhjensin ja pesin saaveja, aloitin saviruukkujen pesun ja istutin pensaita (oikeasti tungin ne vain tyhjään kohtaan ja keväällä etsin niille varsinaiset kasvupaikat). Into oli korkealla, vaikkei sää ollut kovin mukava edes.

Tänään keli oli kaunis - auringon säteiden leikkiä katsellessa pesin loputkin ruukut, sipulilaatikot, työkalut ja ostoskorit (kyllä, käytän vanhoja käytöstä poistettuja ostoskoreja puutarhassa). Loput perennat istuttelin sipulikoreihin ja lavaan. Ehkä ne tuomen alla jaksavat odottaa kevättä, että saan nekin jonnekin Oikeaan paikkaan.

Olipa se homma ja pimeään saakka huhkin hommia. Enää on pieni korillinen sipuleita istutettavana ja ruukkujen varastointi. Vielä täytyisi käydä puutarhavajaa ja kasvaria läpi, ja viedä jäteasemalle ei-mieleiset ruukut ja muoviruukut energiajätteeksi.

Välillä haahuilin (=päätöntä vaellusta ja ihastelua siellä täällä) ja ihmettelin. Niin se kausi tulee päätökseen. Jos kelejä riittää niin ajattelin poikkeuksellisesti aloittaa penkkien siivouksen. Yleensä jätän kaikki varret talventörröttäjäksi, mutta mietin jos muutaman penkin saisi siistittyä. Uusi kausi olisi mukavempi aloittaa, kun ei ole heti kauheaa urakkaa edessä.

Saviruukkujen pesupaikka on avokallio. Pieni mummolasta peräisin oleva lypsyjakkara valmiudessa.


 Lyhtyjen lasitkin pesin, että näkee kun kylttilän liekki valaisee puutarhaa. Itse tehdyt maitopurkkikynttilät jaksaa palaa yhtämittaisesti n. kolme vuorokautta.


Puutarhavajan edustan penkissä on runko jäljellä ja se koostuu hopeapensaasta, villapajusta, kahdesta timanttituijasta, keltatuijasta ja pallotuijasta


Uudistettu alue on sekin koruton, mutta siisti ja olen vieläkin tyytyväinen kun iso ja monta vuotta kesken ollut projekti on tehty. Nyt saa rohkeasti olla ylpeä tekemisistä! Muistakaahan kehua itseänne. :) Kausi on ohi ja katsokaa mitä olette saaneet aikaiseksi.


Taustan keltakurjenmiekat ovat ihan kasassa - niitä en koskaan edes leikkaa alas. Keväällä uusi kasvusto kasvaa päälle. Laiskan puutarhurin kasvi. :)


 Paljon parjatut vuorenkilvet tulee niin hyvin esille nyt kun nurmikkokin alkaa kellastumaan.


Pienempi puutarha-apuri.


Vajan ikkunaan sommittelin haravakoneen piikit, rautaharavan lavan ja sisäpuolelle kastelukannuja.


 Vanhoja esineitä kaivoin vajasta esiin - läpiruostuneita maitotonkkia..


Rumat, mutta niin tarpeelliset ja käytännölliset vesisaavit pääsi talvisäilöön kuusiaidan alle. Olen miettinyt lautaverhoilua, pajuverhoilua ja niin edelleen. Mutta tulin siihen tulokseen, että aivan sama! Haistatan homeen sille, että kaikki pitää olla siistiä. Meillä kastellaan kukkia. Piste. :D Vesisaavit saa olla ja näkyä.


Puutarhatarvikkeita roikkuu niin yksinkertaisessa telineessä - laudassa johon on lyöty sitä-sun-nauloja. Tästä näkee ettei täällä koreilla työkaluilla vaan niillä tehdään hommia. ;) Punaisen lapion ostin keväällä ja nyt se on jo taittunut, maali varissut ja ruosteessa. Toinen lapio on hitsattu moneen kertaan. Tällä tontilla työkalut ei kestä.


Talvi rikkoi pari suurta ruukkua ja olen miettinyt, että mitä näille kappaleille voisi keksiä. Vinkkejä otetaan vastaan. 

Onkohan nämä viimeiset auringonsäteet vielä kun maa on sula? Toivottavasti ei. Lupasivat tiistaille hirmumyrskyä.


Syysomena 'Sariola' - maukkaita oli! Söin kaksi. :)


 Syysmaksaruoho vielä sinnittelee. Viimeistä viedään! Muut ovat jo paleltuneet.


Angervotarhan pesäkuuset ovat niin terhakkaana ja vuorimänty. Ihanat havukasvit. Miksi teitä ei ole enempää?


 Romuromantiikkaa. 



Huomenna sitten lisää kirjoittelua. 
Huomiseen!


Sariola


 'Sariola'n oksilla kiikkuu muutamia omenoita. Viime vuonna omput paleltuivat ennen kuin kypsyivät ja niitä ruskeita omenoita kiikkui oksilla kiikkui paljon. Tänä vuonna maltillisempi sato ja omenat ehti kypsyäkin ensimmäistä kertaa. Hyviltä maistuivat, kun pari söin. Vaikka kauniitahan ne on ihan näinkin.



Varteen on alkanut kasvaa jäkälää ja tyveen sammalta. Ehkä pitäisi poistaa, mutta kun nekin on niin kauniita, vaikka puunrunko ei pidä yhtään siitä, että pysyy kosteana. Kosteuden alle on hyvä tuholaisten, hyönteisten ja sienien, kotiutua ja tuhota puuta vähitellen.




Syysasu

Syksyisempi asu blogiin. :)

Kirjavalehtinen talvio


Vinca (major 'Variegata'?), 8.8.2013

Veikkaisin tämän olevan isotalvion kirjava muunnos, mikä oli löytö Multasormesta alkukesästä - sitä myyntin kesäkukkaistutuksiin parilla eurolla.

Pikkutalviosta se eroaa suurempien ja pyöreämpien lehtien sekä korkeamman kasvutavan vuoksi. Isotalviosta on ollut yksi tappiollinen kokeilu ja kasvi menehtyi muistaakseni ensimmäisenä tai toisena talvena joten nyt uusi yritys. Ainakin kasvi on viihtynyt ja levittäytynyt aika isolle alueelle.

Kasvupaikka on hyvin suojaisa metsän, suurten puiden ja autotallin kehystämä metsäpuutarha, missä ei ole talvimärkyyttä.  Tässä paikassa kasvin pitäisi talvehtia, jos jossakin.

Lisäys: Tämäkään kokeilu ei onnistunut, ja talvio ei selviytynyt talvesta, vaikka kirjavalehtinen muratti selviytyi.

3.9.2013

27.10.2013