21. helmikuuta 2014

Pitsikuorrutetta



Pääsin lähtemään vähän aikaisemmin tänään töistä ja pihalla ei aurinko paistanut, mutta valoisaa oli. Valo sai miettimään, että miten havut jaksavat. Liian myöhään ei kannata olla asialla havujen peittelyn suhteen.

Täytin korin "pitsi"verhoilla, joita on kerääntynyt mummolasta, saanut äidin perintönä ja löytänyt kirppareiden poistomyynneistä.

Nämä keinokuituiset pitsiverhot ovat verrattaen käteviä - ne pakkautuvat pieneen tilaan, voi pestä 60 asteessa eivätkä homehdu tavallisten kankaiden tavoin. Verhojen kaveriksi iloisen värisiä pyykkipoikia.



Puutarhavajan edustan kelta- ja pallotuija sekä viime keväänä peittelemättä jäänyt ja pahoin kärähtänyt kartiovalkokuusi saivat pitsiä ylleen.


Aika sööttejä pitsiasussa. :)


Ostan havut aina niin pienenä kuin on saatavilla. Meidän savimaassa havujen täytyy kestää monenlaista ja on parempi, että saavat ihan pienestä saakka tottua, niin ilmastoon kuin maaperäänkin.

Havujen peittelyn lopetan siinä vaiheessa kun ne kasvavat peittoista ohi. Timanttituijat ovat olleet jo useamman vuoden peittelemättä.


Pesäkuuset ja vuorimännyt on nekin jo iäkkäimpiä, ja kuuset ja männyt tuntuvat kevätaurinkoa kestävän paremmin kuin tuijat. Peiton alla kartiovalkokuusi.


Tämäkin timanttituija ja suuret pesäkuuset jäävät auringon armoille. Pesäkuuset näyttävät kuvassa pieniltä, mutta niillä on halkaisija yli metrin.


Takapihan timanttituija on kärsinyt pahoin vaurioita, kun lumi taittoi suuren lumipalloheiden sen päälle. Tuija on ollut tuettuna nyt parisen vuotta ja alkanut vähitellen saada muotoa jossa se aiemmin oli. Pallotuijalle laitoin pitsiverhon päälle, kun se on aika hiljan istutettu.



Kuten näkyy - Etelä-Pohjanmaan lakeuksilla ollaan, ja aakeeta ja laakeeta riittää.


 Viime kesänä uudistettu kivikkotarha miellyttää edelleen silmää vaikkakin talviasussa on aika paljas.



Kääpiöserbiankuusi on kyllä havuista ehdoton lempikasvi.

"Tämän serbiankuusen viljelymuoto on hyvin hidaskasvuinen ja tiheäoksainen. Vuosikasvua kertyy vain 2–4 cm, ja ’Nanasta’ tulee miltei yhtä leveä kuin korkea. Serbiankuusen tavoin ’Nana’ on suhteellisen vaatimaton kasvupaikan suhteen eikä taimea tarvitse varjostaa kevättalvella. ’Nana’ onkin kestävämpi vastine ’Conica’-kartiovalkokuuselle.
 Koko: 300 cm korkea, 250 cm leveä. Kasvutapa: Leveänkartiomainen, pienikokoinen havupensas tai -puu. Neulaset: Alta hopealle hohtavat, hyvin lyhyet ja litteät.

Kävyt: Pienet, kiiltävät ja sinimustat. Kasvupaikka: Aurinko–puolivarjo; kasvualusta tuore, keskiravinteinen. Maa saa olla yhtä hyvin hapanta kuin runsaasti kalkittua. Vyöhykkeet: I–IV. "
Teksti:  Suomalainen taimi
Picea omorika ’Nana’

Metsästä löytynyt pallomainen metsäkuusi oli hyvin pieni, kun sen metsähakkuualueelta toimme perunasäkissä. Nyt se ei säkkiin mahtuisi millään.. Siitä on kasvanut suuri ja erittäin tiheä. En ole sitä leikannut mitenkään.


18. helmikuuta 2014

Kauppilan kevätkuvastokatsaus

Kevät on täällä tai ainakin hyvin lähellä, sillä postilaatikkoon alkaa tulvia erilaisia taimikuvastoja. Ensimmäisenä saapui Kauppilan kevätkuvasto:




Jotenkin jäin näihin jumittamaan - tummiin unelmiin. Mustia tomaatteja..


..tummanvioletteja tai punaisia perunoita..


.. mustahameisia verenpisaroita..


Hauska idea on tämä kurkun ympärille laitettava muotti, mikä pakottaa kurkun kasvamaan sydämen malliseksi. Tämä idea varmasti ajan saatossa poikii jos jonkinlaisia muotteja.

Kaikki tämän postauksen kuvat ©Kauppila

 Aiotteko te tilata kuvastosta jotain? 

Minä jätän nyt tilaamisen tällä erää väliin, koska odotan sitä hetken päästä ilmestyvää taimikuvastoa, vaikkakin nuo perunat ja tomaatti kutkuttavatkin siihen malliin.. Katsotaan kestänkö houkutusta.

PS. Quun puutarhassa ei ole maksettuja mainoksia.

Mukavia kuvaston selailuhetkiä!

13. helmikuuta 2014

Puutarhakierros 13.2.2014



Vielä kierrokset puutarhassa on vailla jännitystä ja uusia löytöjä. Silmät kiertelevät kasveissa löytämättä vielä oikein mitään katsottavaa. Valkeuden alta paistaa erilaistet varsien sävyt, pensaiden muodot ja esineet.

Yläkuvan keltaoksakanukka on joka talvi se pensas, jota ihastelen.  Penkki asettui kuutamopuutarhan pajuangervoaitaa myötäillen Royalty-omenapuun ja uuden ruusutarhan väliin. Syysmyrsky paiskasi penkin nurin ja kuljetti useita metrejä, joten katsoin viisaammaksi siirtää sen vähän tuulensuojaisampaan paikkaan.


Sunkist-tuija odottaa kevätaurinkoa. Nämä keltaoksaiset tuijat on siitä kummallisia, etteivät ne juuri kärsi kevätahavasta, kuten vihreät muodot.

Keltaoksakanukan ja heinän talvista yhteiseloa:


Jippo tarkistamassa myyrien touhuja pionitarhassa. Myyrät ovatkin parina vuotena syöneet tästä penkistä päivänliljojen juurakoita ja myllänneet penkkiä aika tavalla. Muualla puutarhassa myyrätuhoja ei olekaan, kiitos siitä kuuluu tiiviille savimaalle
.

Vuosien odottamisen jälkeen olen saanut raidan puutarhaan - se ilmaantui itsekseen kuutamopuutarhaan.  Pieni siementaimi on vähitellen ottanut korkeutta ja nyt pitää kanukka leikata alas ja kurittaa sitä, että pajulla on tilaa kasvaa. Haluan niin kovasti saada puutarhaan puun, mikä on täynnä pajunkissoja (ja sitä kautta myös erilaisia perhosia ja muita pörriäisiä).


Keskustelu koirapoikien kanssa on nyt siinä pisteessä, että ovat jättäneet havukasvit rauhaan. Merkatut havut on kyllä hieman vauriolla alaosastaan..



Takapidan talvi-idylliä - hetkinen, mikäs sininen putki se tuolla loistaa?  
Putken tarinan voit lukea tästä linkistä.


 Kivilampi kerää sulamisvesiä ja on sitä sulamista vaan tapahtunut.


Puutarhavajan romuaarrekokoelmaa:


Linnuista olen pitänyt huolta - ruokintapaikkoja on takapihalla kaksi ja isossa kuusessa roikkuu vielä yksi ruokinta-automaatti. Etupihalla on myös ruokaa tarjolla. Vähän vaikeustasoa petolinnuille jos aikovat harventaa lintukantaa.



12. helmikuuta 2014

Talventaite

Tiaset visersi eilen tuttua titityy-titityy-säveltään - aikaisin tuntuvat olevan liikekannalla.

Lumet alkaa olla lakeudelta ja tieltä kohta sulaneet. Metsissä on vielä kevyt lumipeitto. Varjoinen puutarha sen sijaan on onneksi pienen lumipeiton suojassa.  Kasvit ovat saaneet pärjätä ilman lumipeittoa tänä talvena. Onneksi nyt on ollut reilu pari viikkoa leutoa niin kasvit ehkä selviävät. Syksy oli märkä ja tammikuu varsinkin, että on kyllä kasvit kovilla, vaikkei pakkasta nyt paljoa olekaan.

Havut ovat erinomaisessa kunnossa, kun lumi ei ole niitä painanut kasaan. Pensaat myöskin ovat hyvässä kunnossa vailla nakertelujälkiä.  Suojasin nuoret koristeomenapuut, mutta aikuiset omenapuut jätin verkottamatta. Verkotin nuoret ja hienommat hortensialajikkeet, sekä muhkuraharmaalepän ja pari muuta erikoisempaa pensasta. Muut pensaat ja puut jätin jänisten armoille.

Jänistuhoilta ollaan toistaiseksi säästytty, vaikka niiden reitti kulkeekin puutarhan kahdesta kohdasta - puutarhan läpi pellolta pellolle ja puutarhan reunaa pitkin naapurin puutarhasta takaisin pellolle. Onneksi kesannolla olleet heinäpellot kiinnostavat jäniksiä enemmän, kuin puutarhan kasvit. Jäniskanta tällä hetkellä on pieni, mutta vuosittaisia vaihteluitahan kannoissa on aina. Viime vuonna jäniksiä näki, mutta tänä vuonna näkyy vain jälkiä.

Peuroja ja kauriita liikkuu kyllä, mutta toistaiseksi niiden reitit ovat kulkeneet muualla. Sen verran arkoja ovat vielä. Kettu kyllä jolkottelee lähistöllä ja naukuu yöaikaan, kun kuutamo-aikaan kuljen koirien kanssa yölenkkejä. Fasaanikanta on pitkästä aikaa elpymässä ja niiden tepastelu- ja pyrstönlaahaamisjälkiä on siellä täällä.

Jippo-apuri tarkistaa fasaanien jälkiä uudessa ruusutarhassa, taustalla kuutamopuutarha. Apuria kiinnostaa myös myyrät.



9. helmikuuta 2014

Kimppu

Pitkästä aikaa ostin kimpun tulppaaneja - kerrotut violetit ovat kyllä kauniita. Aika usein ostan juurikin violetteja tulppaaneja.  Nämä kotimaiset eivät kovasti tuoksuneet, mutta on niitä ilo katsella ja hypistellä.

Kohta puutarhatulppaanitkin kukkivat, enää kolme kuukautta odotettavaa!