18. maaliskuuta 2014

Juhlavuosi


Aloin vasta ymmärtämään, että tänä vuonna blogitaivaltani on takana kymmenen vuotta!

Ajatelkaa - kymmenen. Ensimmäinen blogiteksti on päivätty vuodelle 2003, mutta todellisuudessa kirjoittelun aloitin syksyllä 2004.Vanhempia ja surkeimpia tekstejä olen surutta poistanut tai muokannut.

Näihin vuosiin on mahtunut monenlaista ja blogi on kovasti hakenut millainen sen haluaisin olevan, ja tekniikka ja kameratkin ovat kehittyneet hurjasti tuona aikana. Kamera oli aluksi ihan surkea ja epävarmana en oikein tiennyt mitä kirjoittaa. Nyt käytössä on Canonin järjestelmäkamerat kahdella putkella ja koko ajan opin uutta.

Kehitystä on kai tapahtunut myös kirjoittajassa ja hänen ajatusmaailmasta puhumattakaan. Elämä on kuljettanut paikasta toiseen ja puutarha kasvattanut, ja muuttunut.

Blogin hallinnointi merkintöjen avullakin helpottaa suuresti ja se että tekstejä voi päivätä vuosien päähän.Todella hyödyllistä. Esimerkiksi touko- ja kesäkuun 2013 tekstit lisäsin tässä muutaman viikon sisällä jälkijunassa niin itsekin pysyn mukana, että mitä on julkaistu. Ennen tuota mahdollisuutta ei oikein ollut. 

Kasveja on myös entistä enemmän kauppojen hyllyillä ja omassa puutarhassa. Koko ajan tulee ihanuuksia vastaan, mutta nyt jo pahin keräilyvimmakin on laantunut, kun tila loppunut kesken ja maaperäkään ei aina houkuttele kaikkea mahdollista kasvattamaan.

Silloin kun aloitin kirjoittelun oli vain muutamia puutarhablogeja - nythän monella on blogi. Silloin blogin kirjoittamisen kynnys oli korkeampikin, kun se oli "uusi ja pelottava" kanava. Eikä sitä tiennyt mitä tänne voisi kirjoittaa, kun vain harvalla blogi oli josta ottaa mallia.

Siihen aikaan Ziina keksi Puutarharingin, joka koostui muutamasta puutarhakirjoittelijasta ja vähitellen rinki kasvoi. Nykyään voi liittyä lukijaksi toisen blogiin tai sitten liittyä Blogilistalle, Huiskulaan... Kanavia tavoittaa lukijoita ja kanssakirjoittelijoita on paljon.

Vanha kunnon Puutarharinki


Blogimaailma on muuttunut kymmenen vuoden aikana kovastikin - markkinavoimat ja media ovat löytäneet blogit ja sitä myötä bloggaamisen luonnekin on muuttunut. Blogi on erinomainen keino yrityksille mainostaa tuotteita ja kuluttaja-asiamies antoi tästä yrityksille huomautustakin. Tämä muutos on tuonut oman lisänsä bloggaamiseen.Blogin varsinainen idea on muuttunut kaupallisempaan suuntaan ja siihen, että sillä voi myös tienata.  Ideana hieno, että kirjoittajalla on mahdollisuus kokeilla kaikkea mutta joskus ei erota mainosta ja mielipidettä, ja se taas on lukijoiden harhaanjohtamista ja vääränlaista vaikuttamista.

Myös blogien laittaminen paremmuusjärjestykseen ja erilaiset palkinnonjakotilaisuudet on nyt iso osa ja välillä tuntuu, että se myös on se ainoa osa. Kirjoittajat haluavat valtavasti lukijoita, tarjota erilaisia juttuja.. Kolmen kaupallisen tutkinnon läpikäyneenä haluan pysytellä ihan vain pikku Quuna joka kirjoittelee kasveista ja tarinoita puutarhasta ilman mitään suurempaa hälyä. Olen tarkoituksella pysytellyt poissa kaupallisuudesta ja kilpailuttamisesta, koska työkseni myyn ja markkinoin. Tuntuisi hassulta "kilpailuttaa" blogini kun se ennen kaikkea on minun henkilökohtainen puutarhapäiväkirjani.

Blogini on auttamattomasti myös jäljessä koska kuvia on niin älyttömiä määriä.. siksi tekstejä saattaa ilmaantua vuosien vanhoilla päiväyksillä.

Monelle uudelle blogin aloittajalle ei varmaan tule mieleen se seikka miten tärkeäksi kanssakirjoittelijat ja kommentoijat tulee.  Kävin läpi blogilistaani, mitä olen aikoinaan lukenut ja kyllä tuli niin surullinen mieli, kun niin monet minulle tärkeät kanssabloggaajat ovat lopettaneet - niin kotimaisista kuin ulkomaisistakin. Menetykset sattuvat, kun blogin kirjoittaja vain ilmoittamatta lopettaa. On useita minulle rakkaita blogeja joita ei ole päivitetty useisiin vuosiin.

Blogin kautta olen tutustunut ihaniin ja innokkaisiin harrastajiin - saanut paljon tietoa ja ideoita muiden blogeista. Oppinut millaista puutarhaharrastaminen on muualla Suomessa ja maailmalla. Ja sen että jokaisessa puutarhassa on ne hyvät puolet ja se yksi kohta mihin vaan ei kertakaikkiaan saa mitään kontaktia ja pysyvää muutosta.

Kasvivaihtoja on myös ollut ja puutarhastani on lähtenyt lukuisia kasveja ympäri Suomea ja ulkomaillekin saakka (viimeksi narsisseja Ranskaan).

Entäpä seuraavat kymmenen vuotta?  Varmasti jatkan kirjoittelua ja jännityksellä odotan, että missä vaiheessa bloggaaminen väistyy tai mihin se muuntuu. Tämä blogi varmaan jatkanee samalla ja hyväksi havaitulla kaavalla, pienten lisäysten kera. Blogikommentteihin lupaan vastata paremmin! Ne ovat kyllä kaikki sähköpostissa tallessa, joten vastaus kyllä tulee. Sähköpostilla minut tavoittaa nopeammin. ;)

Tällä hetkellä täällä on käynnissä vanhojen tekstien päivitys v. 2013 osalta ja  suursiivous kun merkinnät ovat menneet sekaisin. Itselle tuntuu kätevämmältä että kaikki kasvit on merkitty lajin mukaan jotta pystyn tätä jotenkin hallinnoimaankin. Joten tuo sivun laidassa oleva merkintähirvitys tulee jossain vaiheessa poistumaan ihan uuden tyyliseksi. Siitä sitten lisää kun saan sen valmiiksi.

Lämmin kiitos uusille 
ja 
vanhoille lukijoilleni näistä vuosista! :) 

Virtuaalinen narsissikimppu kaikille lukijoilleni näistä vuosista.


Laittakaahan kommentteihin juttutoiveita - toteuttelen niitä kuvasaaliin saatuani jos tallessa ei ole jo kuvia. :) Olen nyt täydentänyt niitä kasviryhmiä joista on vähän merkintöjä, että blogi olisi mahdollisimman kattava tietopankki myös muille kuin itselle.

Kymmenen vuoden puutarhablogikokemuksella,
(ja nyt tässä olisi se JuhlaMokka-tyylinen mainos.. ;) ) 

-Päivi & karvakorvat

Jippo, Päivi & Jekku





16. maaliskuuta 2014

Lumikellovideo

YouTube-palvelusta tuli vastaan tällainen ihana lumikello-video. George on juontajana niin ihana, innostava ja rauhallinen, puhumattakaan haastateltavan, Barbaran, tiedoista.

"George Lasch visits the garden of Barbara Flynn, a Galanthus enthusiast and one of the founding members of NPA, to learn more about growing snowdrops."



11. maaliskuuta 2014

Elonmerkkejä


 Sanomattakin selvää, että kevät on nyt niin aikaisessa. Lumet on lähes kaikkialta sulaneet ja routakin antaa vähitellen periksi. Aamulla maa on jäässä, mutta illaksi jo sulanut ja valoakin riittää iltaan saakka. Jotenkin vaan siivousintoa en ole saanut viriteltyä. Vähän haravoinut sieltä täältä ja kerännyt oksia. Upottava savilillukko ja pelko takatalvesta on vielä jarrutellut penkkien siivoamista.

Joutsenet saapuivat jo viime viikolla läheiselle lammelle ja niiden kaakatus kuuluu säännöllisesti, kun ne lentävät pelloille ja joelle syömään. Yöksi joutsenet palaa kotilammelle, jossa ne ovat pesineet vuosia

Kasvit näyttävät myös jarruttelevan, tosin lumikellomätäs on oikein riemuissaan. Viime vuonna lumikellolle kuului tällaista:


Tänään lumikellot näytti tältä:






Myös näsiässä on lupaavat nuput ja viime keväänä se kukkikin komeasti. Viime vuonna näsiän asiat olivat näin


Näsiä tänään..



Palloesikoissa on nuppuaihiot odottamassa ja samaten imikät (kuva alla) antaa hyvää lupausta:


9. maaliskuuta 2014

Jouluruusun kevät


Uskomatonta miten aikaisessa kevät on tänä vuonna. Siivoilin tänään metsäpuutarhasta kottikärryllisen pelkkiä koivunoksia. Vanhat koivut aina sotkevat valtavasti. Samalla tuli tarkisteltua, että miten metsäpuutarhan kasvit voivat, kun tein sinne pieniä uudistuksia sinne tänne.

Kauppilasta vuosia sitten ostettu punajouluruusu on jo valmiina avaamaan kukkansa ja lehdetkin suurentuvat päivä päivältä.

Taidan silputa viime vuotiseen tapaan kotkansiipisaniaisten kuituneet lehdet jouluruusun juuristolle.




Viime keväänä punajouluruusu oli tässä vaiheessa toukokuun alussa, mutta silloin se oli ryppyisempi ja lumi oli sulanut sen ympäriltä paljon myöhemmin.

Klikkaa kuvaa, niin pääset näkemään sen täysikokoisena.




http://quutamopuutarha.blogspot.fi/2013/05/punajouluruusu.html

Kirjava muratti



Ihmettelin suuresti, kun kirjavalehtinen muratti näyttäisi selvinneen talvesta.

Vihreää perusmuotoa joskus kokeilin (oikein kestävää kotimaista kantaa), muttei se viihtynyt. Paikallisesta Multasormesta ostin viime keväänä halvalla, parin euron hintaan, kirjavan muratin. Se ei löytänytkään paikkaa kesäkukkaistutuksista joten istutin sen syksyllä metsäpuutarhaan.

Tänään se näyttää oikein virkeältä ja elinvoimaiselta. Uutta kasvuakin on jo tullut, pienet uudet lehdet ovat hyvin kiiltäviä ja eivät vielä kovin kirjaviakaan. Voihan se vielä kuolla jos tulee oikein kova pakkanen, mutta aurinko ei pitäisi päästä sitä kuivattamaan, sillä se ei tuonne kuusten suojaamaan metsäpuutarhaan pääse osumaan.



Köynnöshortensia

Nyt kevään tullessa alkaa irtolehdet tarttua kaupasta ihan huomaamatta ja vaihteeksi lehtihyllystä tarttui mukaan Oma piha-lehti ja yksi juttu jäi palaamaan viime juhannukseen.

Lehdessä 2/2014 on Arno Kasvin kirjoittama "Tuttuja ja tuntemattomia köynnöksiä"-juttu ja siinä kerrottiin köynnöshortensiasta kerrottiin hyvin vähän ja kuvakaan ei antanut ihan parasta mahdollista vaikutusta. Tosin jutun tarkoituksenakin oli lyhyesti esitellä erilaisia köynnösvaihtoehtoja.

Jutusta tuli mieleen aivan upea köynnöshortensia istutus minkä näin kesällä. Tässä ko. lehdestä kuvia:

 


Juhannuksena kävin ihastelemassa Taavetin linnoitusta, minkä lähellä sijaitsee myös Luumäen kunnanvirasto. Sattumalta kunnanviraston suurissa pylväissä kukki ihan täydessä kukassa niin elinvoimainen, suuri ja komea köynnöshortensia.

Oma pieni köynnöshortensia kasvaa metsäpuutarhassa ohuessa metallikehikossa. Täytyy se ehdottomasti siirtää jonnekin, missä se saa täydellä voimalla ripustautua ja valloittaa. Tämä on yksi niistä kasveista, joiden kasvuvoimaa ei kuvista ymmärrä kuin vasta luonnossa. Nämä kuvat sai minut heräämään.

Lyhyen tuntemisen jälkeen köynnöshortensia on helppo köynnös metsäpuutarhaan jos sille on varattuna riittävän vankka köynnöskehikko, mänty tai suuri siirtolohkare. Taidan oman pienen hortensianalkuni siirtää jonkin siirtolohkareen viereen kasvamaan.

Näistä kuvista ehkä välittyy paremmin köynnöshortensian elinvoima ja suuruus. Oikein nappivalinta kunnanviraston istutuksiin, mitkä muutenkin olivat hyvin kauniit.






6. maaliskuuta 2014

Puutarhakierros 6.3.2014

Tällaiselta puutarha näytti tänään päivällä. Lunta on takapihalla vielä, kun se on hyvin suojaisa, mutta muualla lumet ovat jo sulaneet.  Annan kuvien puhua puolestaan:




Puutarhavajan vierustan kiviallas on unessa, mutta tältä se näytti heinäkuun alussa, ah, kesä! 



Viime vuoden toukokuussa tekemäni hakealue oli niin kesällä kaunis ja helppohoitoinen.
















Heinäkuussa alla olevan kuvan paikka näytti hieman toisenlaiselta:





Tikankontti


Lehtihyllystä tarttui Kotipuutarha-lehden tuorein numero, 3/2014. Lehdessä oli paljon mielenkiintoista luettavaa ja tutkittavaa, mutta yksi pieni juttu kiinnitti huomioni  - juttu tikankonteista sivulla 8.

Lyhyt juttu kertoo tikankontin käytöstä puutarhassa. Kasvihan on rauhoitettu, mutta sen viljeltyjä taimia voi ostaa taimistoilta.

© Kotipuutarha-lehti

Jutusta tuli mieleen eräs retki..

Olin äärettömän onnekas, kun pääsin vuonna 2011 torniolaisten biologianopettajien tikankonttiretkelle. Retkellä me ajeltiin ympäri Torniota ja lähialueita katsomassa luonnonvaraisia kämmeköitä, joita niitäkin näimme todella paljon. Retken pääkohteesta ajattelin, että nähdäänköhän me ainuttakaan, kun en ole tikankonttia nähnyt kuin kuvissa ja luontodokumenteissa.

Yllätyin suuresti, kun biologit veivät jos jonkinlaisiin paikkoihin ja tikankontteja oli paljon, ja seuraavassa paikassa vieläkin enemmän. Tuskin tulen koskaan näkemään mitään näin herkkää ja samalla niin vahvaa ja kaunista kasvia Suomen luonnossa. Oli aivan upea kokemus, jonka tulen muistamaan lämmöllä.

Tämä on yksi sellaisista kasveista, joita haluan säilyttää sydämessäni ja olla koskaan niitä kasvattamatta. Haluan vaalia muistoa luonnonvaraisista tikankonteista.

Nauttikaa, oi nauttikaa!


Tornion tikankonttiretki 2011








PS. Kaikki tikankonttikuvat ovat minun ottamiani, joten ethän kopioi tai jaa niitä eteenpäin.

5. maaliskuuta 2014

Lumikelloja


Karvakorvien touhuja seuratessa hymyilyttää aina kovasti. Pienten pörröisten koirien sisällä asuvaa riemua lumesta on ihana seurata. Mutta minun sisällä asuva puutarhuri taas odottaa lumen sulamista.

Kevätkaipaus on käsinkosketeltavaa ja kevään tulon tuntee kaikilla aisteilla. Vaikka lunta ja pakkasta varmaankin tulee useampaan kertaan ennen kuin isommat sipulikasvit kukkivat, niin se ei lannista. Kevät tulee aina, se on varma. Aikataulu vain epäselvä.

Uutta ja märkää lunta on pieni kerros, mutta muuten piha alkaa olla vanhasta lumesta lähes paljas. Viikonlopuksi en järjestä itselleni mitään sovittua, muuta kuin treffit saksien ja kottikärryjen, jos keli sen sallii. Tuumailin, että voisin sieltä täältä jo leikata talventörröttäjät alas.


Puutarhan perältä lumi sulaa aina ensimmäisenä ja mikäs sen mukavampaa lumikelloille, jotka huomasin aamulla. Siellä ne pirteinä olivat metallikaltereiden takana valmiudessa.


Voisin aloittaa penkkien siistimisen tästä penkistä. Kääpiöbalsamipihta (Abies balsamea 'Nana') on lajinsa ainut edustaja puutarhassa. Täytyy tehdä sille nyt enemmän tilaa, kun sen tuntuu olevan kestävä pieni havu ja sääli jos perennat "syövät" sen.  Tässä kuvastuu hyvin puutarhaideologiani - ensin seurataan muutama vuosi kestävyyttä ja sitten tehdään kasville paremmat olot.



Unkarinsyreenin alla on sielläkin elämää - kasvitieteelliset krookukset ovat hyvässä kasvussa ja samoin lumikellot.