31. toukokuuta 2014

Kivikon kevät

Milium effesum 'Aureum', Astilbe 'Fanal' & Lysimachia nummularia 'Aurea'

Kivikkoprojektit oli iso juttu viime kesänä ja nyt on niin mukava tepastella pihalla rinta rottingilla, ja katsella tyytyväisenä siistittyä kivikkoa. Hyvin yksinkertainen ja niukkakasvinenhan se on ja aivan erilaista tyyliä kuin muualla pihassa, mutta kivikon kasvit tulevatkin nyt paremmin esille.

Aikaisemmin katse hakeutui äkisti paikan kohdalla aivan muualle ettei tarvinnut nähdä pahasti heinittynyttä paikkaa. Onneksi tästä ei ole yhtään kuvia. ;)  Vuosia tulikin laiminlyötyä aluetta ja aina keksittyä muuta tekemistä .

Kasvit (pääasiassa havut) tulevat hyvin esille ja pintaa peittävä hakekerros pitää rikkakasvit loitolla. Luonnonkasvit olivat löytäneet tiensä kivikkoon ennen uudistusta ja säästin mustikan ja muutaman saniaisen. Saniainen on hyvässä kasvussa ja ehkäpä mustikkakin innostuu joskus tuuhettumaan niin paljon, että saisi edes kourallisen mustikoita.


Saniaisen takana leikattu metsäkuusi ja koivuangervo, sekä maanmyötäinen paju (nimi hukassa) puuvartisista ja perennoista kultatesma-heinä, keltalehtinen suikeroalpi sekä jaloangervo 'Fanal'. Toiveissa olisi, että suikeroalpi ja paju peittäisivät maanpintaa isommalta alalta, kun maakerroksen niukkuuden, varjon ja kuivuuden takia muualle tähän kivikkoon ei voinut kasveja istuttaa.



 Jaloangervo 'Fanal' on kaikista punaisin kukkiessaan ja kevätasussaan. Punaiset lehdet luovat mukavaa kontrastia keltaiseen. Kukkivan 'Fanal'in näet tästä.

Astilbe 'Fanal'


Näkymä kivikon läpitse - puutarhavaja jää vasemmalle ja edessä siintää kivilampi.


Kirjava jouluruusu



Helleborus


Kutkuttaisi niin saada tietää tämän keväällä kirjavan jouluruusun nimen. Kirjanpito on tiedoton kasvista, mutta joltain puutarhaystävältä sen olen saanut ihan pienenä taimena.

Jospa jonain päivänä sen nimenkin saisi tietoon. Voihan värin aiheuttaa viruskin, mutta kasvi vain kehittyy elinvoimaisemmaksi, jonka takia olen ymmälläni.






Saniaisia

Muutkin saniaiset ojentuvat ja kurottuvat kohti sinistä taivasta. Pian saniaisten kasvupaikkoja peittää suurten, tyvestään sammaloituneiden, koivujen tuulessa kahiseva lehtipeitto. Kiirehtikään saniaiset, pian varjo laskeutuu!




Korpi-imarre

Phegopteris connectilis

Saniaisten tapa kohdata uusi kasvukausi on niin ihanaa seurattavaa. Lehtien rullautuminen auki on lempivaiheita keväässä. Luonnonvarainen korpi-imarre tekee tästä vaiheesta erityisen taiteellista.



Valkoinen rönsyleimu

Kylläpä vuodet vierii nopeasti ja sen huomaa helpoiten siitä, miten paljon kasveja jää jostain syystä aina kuvaamatta. Tänäkin vuonna erittäin hyvin viihtyvän valkoisen rönsyleimun kukinta jää näkemättä, kun olen nyt vain muuttotavaroita hakemassa ja lähtö uuteen kotiin on illalla.

Rönsyleimu on lunastanut sille odotetut lupaukset ja täyttänyt ison alueen hiekkaista maata koivujen ja tuomen latvuksien suojassa. Raikkaan vihreä lehdistö ei ole kärsinyt kevätahavasta ja kasvi on lumen sulettua valmiina kasvuun. Viimeksi kuvasin kasvin kukassa vuonna 2010.

Phlox stolonifera "Alba"

Keijunkukkia


Uusi yritys keltalehtisen keijunkukan kanssa - tarkempaa lajikenimeä ei ole antaa, kun peräisin Multasormen keijunkukkamixistä syysistutuksia varten. Kelta- ja oranssilehtisiä on useampaa lajiketta kokeiltu, mutta aina ne tahtoo kuolla parin vuoden sisään. Tämä limelehtinen selvisi viime talvesta.

Alla oleva 'Green Spice' on vanha tuttavuus ja istutin sen uudelleen viime kesänä hieman syvempään.

Heuchera 'Green Spice'


Kolmilehtien kevättä


Trillium erectum

Kuva-arkistojen kätköistä ei valitettavasti löytynyt viime vuoden osalta ainuttakaan kuvaa kolmilehdestä ja nyt kun olen etäpuutarhurina ollut huhtikuusta asti ja nyt vain käymässä, niin tässäpä on sitten ainoa kuva kolmilehden tämän vuoden elosta.

Kukkavarsia on kaksi tulossa, joten vähitellen kasvusto suurenee, joskin sama tilanne oli pari vuotta sitten. Yläkuvassa taustan ruusuke kuuluu valkoiselle varjoliljalle.

Puutarha alkaa olla sen verran ylikansoitettu, että toivekasvilistat alkavat olla aika lyhyitä. Haaveissa olisi vielä valkoinen isokolmilehti (Trillium grandiflorum) ja keltakukkainen (T.luteum). 

Alimmaisen tapauksen osalta lajitunnistus on avoinna. Vuonna 2011 tilasin useita kolmilehtien juurakoita ulkomailta, mutta pieni, suloinen ja riiviö lapinkoiranpentu syntyi myös samaisena vuotena, niin kolmilehtihävikki oli suuri. Pieni pentu mieltyi jostain syystä purkeissa juurtumassa oleviin juurakoihin niin paljon, että hotki ne suihinsa. Yksi tai pari juurakkoa taisi säilyä koskemattomana. Tämä alakuvan tyyppi ilmestyi vasta tänä vuonna eli on useamman vuoden kasvatellut juurakkoa. Toivosta ei kannata luopua vaikkei kasveja maanpinnalla aina näykään.


Tarhakalliokielo

Polygonatum x hybridum

Kuusiaidan kupeessakin äärimmäisen kuivassa ja ahtaassa paikassa tarhakalliokielo kurottaa ylemmäs ja ylemmäs valkoisten kellojen ollessa suojassa lehtien alla. Vierustovereina kasvaa nauhukset, kuunliljat 'Gold Standard' ja 'Aureomarginata' sekä violetti pikkutalvio



Maianthemum stellatum

Tähtirotkokielonkin tieteellinen nimikin on muutettu sitten viime päivityksen,  vedenpisaroiden peittämänä toukokuussa 2010.  Tämäkin erikoinen kaunotar on peräisin Särkän perennataimistolta, vuodelta 2007.

Aikaisemmin tieteellinen nimi oli Smilacina stellata, mutta onneksi nykyään kasvi luetaan oravanmarjojen sukuun  - Maianthemum, minkä voi päätellä jo kasvin kukinnosta, mitkä muistuttaa kotoista oravanmarjaa. Muutakin yhdenmukaista oravanmarjalla ja tähtirotkokielolla on - myrkylliset ja syksyllä koristavat punaiset marjat.


Viisaanpana olisi rotkiksen istuttanut purkkiin, sillä sen leviämisvoima on omaan makuun hieman liian voimakas.


Sinilatvoja

Valkoisia ja sinisiä lehtosinilatvoja kasvoi luontaisesti niittytontillamme - ne ovat varmaan osittain peruja vanhasta torpasta, josta ei ole enää jäljellä kuin vanha täytetty kaivo ja satunnaisia esineitä, kuten ruosteisia esineitä - avaimia, lukkoja, nauloja..

Sinilatvoilla onkin hyvät edyllytykset ja siirtelin lehtosinilatvoja myös puutarhaan. Sittemmin syttyi kiinnostus sinilatvojen muihin muotoihin. Viime vuoden loppukesästä siirtelin kummankin sinilatvan"eliittimuodon" parempaan paikkaan. Kasvoivat loppukesällä paljon siitä kuin mitä olivat siirtäessä ja talvehtiminenkin onnistui hyvin, vaikka kasvualusta on hyvin savista (savi on rikkaus josta meillä ei eroon pääse).

Kirjavalehtisiä kokeilin kahta muotoa, mutta toinen niistä ei talvehtinut kuin yhden vuoden ja taantui sitten pois. 'Stairway To Heaven' on jaksanut sinnitellä kauemman, muttei mitenkään elinvoimainen ole. Jännittävää nähdä millainen kasvi on tänä syksynä. Tämä kirjava muoto on peräisin Isosta Britanniasta vuodelta 2008.

Syksyä kohden tämän kirjavalehtisen lehdet hieman punertuvat, mikä tekee siitä herkullisen katsella myös syksyisin.

Polemonium reptans 'Stairway to Heaven'

Ihan vielä parastaan ei 'Purple Rain Strain' näytä - sillä on punertavat lehdet ja olen sen siemenestä kasvattanut. Kasvattaminen oli helppoa ja siemenet olivat peräisin saksalaiselta Jelittolta.

Punaiset varret ovat kuitenkin nyt jo aika herkullisen näköiset. Kuvailen sitä syksyllä enemmän jos kasvi olisi hieman enemmän edukseen.

Polemonium yezoense 'Purple Rain Strain'

Kaverukset istutin viime kesänä lähekkäin ja toivottavasti ne nyt viihtyvät paremmin.


Taponlehti

Asarum europaeum

Lumien alta pilkistää tummanvihreä lehdistö ja tämä ominaisuus on taponlehden yksi parhaimmista. Osittainenkin talvivihreys tuo lumettomaan ja värittömään kevätpuutarhaan heti mielenkiintoa.

Pian ilmojen lämmetessä uusi "sukupolvi" taponlehden lehtiä lähtee kasvuun ja kasvupaikka peittyy heleänvihreiden lehtien massaan. Aluksi lehdet ohentavat itseään ylöspäin ja kesän edetessä lehdet tummuvat ja pyöristyvät.



Jos kumarrut ja kurkistat lehtien alle näet pienen yllätyksen. Veikeät rumankauniit kukat siellä tervehtivät.


Kevätputki


Kevätputkesta ja muista puutarhan erikoisuuksista kirjoittelin viimeksi 2011 ja sen jälkeen kasville on kuulunut pelkkää hyvää. Tänä keväänä kasvupaikkaa varjostanut ja kuivattanut jättimäinen monihaarainen tuomi pienennettiin ja se tulee vaikuttamaan monen kasvin elämää - toivottavasti vain positiivisesti.

Pieni alku on jo mukavankokoinen kasvusto, mille täytyy etsiä joku sopiva kasvikumppani, mikä toisi kevätputken parhaimmat ominaisuudet esiin. Kumppani voisi olla punertavalehtinen keijunkukka tai sitten sinisävyinen, kuten lila palloesikko.

Hacquetia epipactis


Sinikämmen 2014



Valkoinen sinikämmen näyttäisi vakiintuvan puutarhan vakikokevätkukkioihin, vaikka odotukset sitä kohtaan eivät olleet suuret. Vuosien varrella olen yllättynyt miten hienosti se on kotiutunut ja kasvusto vuosien varrella laajentunut, mikä näkyy joka vuosi lisääntyvänä kukkamääränä.

Puutarhablogin hauskin puoli on seurata jonkin yksittäisen kasvin kasvutarinaa - tästä voit katsoa  valkoisen sinikämmenen kasvua vuonna 2013 ja 2012.

Kasvupaikka on keväällä aurinkoinen savinen multamaa - vuosien saatossa läheisten ikivanhojen koivujen lehdet tippuu sinikämmenen kasvupaikalle, mikä rikastuttaa maaperää. Savi takaa puolestaan sen, ettei maa kuivu kovin helpolla.

Kesän edetessä vierustoveriperennat luovat varjoa sinikämmenen ympärille, ettei se jää paahteeseen.


Edellisvuoden kukkavarret on vielä näkyvissä. Näin laajassa puutarhassa en kertakaikkisesti ehdi kaikkia kuihtuneita varsia leikata pois, joten ne saavat maatua kasvupaikalleen.

Siementaimia ei ole vielä näkynyt, mutta kiireisen kotipuutarhurin toimet ehkä takaavat sen, että siementaimiakin ilmestyy. Siemenet kylväytyvät luonnollisesti heti niiden kypsyttyä ja saavat samana vuotena jo lämpökäsittelyn ja talvi tarhoaa kylmäkäsittelyn. Siementaimenista kasvaisi emonsa kaltaisia, kun sinikukkaista sinikämmentä ei ole 30 kilometriä lähempänä?



Hopeatäpläpeippi

Lamium maculatum

Jokainen kevät on yllätys, missä näitä peippejä kasvaa ja millaisin väriyhdistelmin. Sillä näitä erilaisia hopeatäpläpeipin muotoja kasvaa puutarhassa siellä täällä, kannon nokassa, kiven vierellä.. siementaimia on onneksi maltillisesti ja jokainen niistä on yksilönsä - hopeaisen viirun leveys vaihtelee ja samoin kukkien sävyt.

Kontrastia tuo taustalla kasvaavat kultatesma-heinä ja keltavalkokirjavaa peippi.



Lehtorikko



Viime syksynä siirsin eri puolilla puutarhaa kasvaneet lehtorikot vierekkäin. Toinen oli kasvanut hieman kuivemmassa kivikkopenkissä, missä kasvoi ja voi hyvin, mutta kasvin lehdistö ei antanut parastaan liian kuivassa.

Toinen puolestaan kasvoi hyvin vehmaassa puolivarjon penkissä, mutta oli siellä jäämässä muiden perennojen jalkoihin.

Toiselle näistä lehtorikoista tämä oli 8. kevät meidän puutarhassa  ja hyvin se on viihtynyt, mutta siementaimia sekään ei ole tehnyt. Jäykkä savimaa ei ole kovin hyvä kasvualusta hennoille siementaimille, etten ihmettele laisinkaan miksi siementaimia ei ole ilmaantunut.

Harmi, että olen siirtynyt etäpuutarhuriksi ja kukintavaihe jää kuvaamatta. Nuppuja kasveissa on hurjasti joten voin kuvitella millainen valkoinen pilvimeri tässä olisi kesäkuun alkupuolella. Kuvien taustakasvit ovat narsissien lehdistöä.

Saxifraga rotundifolia


Sudenmarja


Paris quadrifolia

Yhdestä pienestä alusta on kasvanut näin kaunis kasvusto. Sudenmarjassa on yleensä neljä lehteä, mutta joskus niissä on viisi tai useampia. Viisilehtinen on vielä jäänyt näkemättä, mutta kieltämättä pieni neliapila-tunnehan tästä tulee, kun yrittää etsiä kasvustosta sitä "onnenlehteä".

Loppukesällä sudenmarjaa koristaa sininen myrkyllinen marja ja syysasua voit kurkata tästä.

Sudenmarja on luonnonvarainen ja luonnonvaraiset kasvit ovat lähellä sydäntäni ja jossain vaiheessa toteutan pitkäaikaisen haaveeni ja istutan suureelle alueelle vain luonnonvaraisia kasveja.

Monissa luonnonvaraisissa kasveissa on niin kaunislehtisiä kasveja juurikin metsäpuutarhaa ajatellen. Puutarhassa luonnonkasvit kasvavat paljon paremmin, kun puutarhuri kitkee kilpailijat niin kasvit pääsee näyttämään parastaan.

Sudenmarjan "jalat" on hyvin tukevat ja se on kuin sateevarjo, jos sitä tarkastelee maanrajasta. Etualalla on keltaisen kultatesma-heinän siementaimia.


Sudenmarja kasvaa puutarhan metsäisessä osassa erilaisten varjohiippojen kaverina, kuvasta erottuu parhaiten punertavalehtinen tarhavarjohiippa, Epimedium x rubrum.


Siperianrotkolemmikki


Brunnera sibirica

Siperianrotkolemmikki on viihtynyt puutarhassani vuodesta 2010 saakka, mutta blogin sivuilla se on ollut vain sivuosassa, ihan kuten puutarhassakin.

Saksasta saapunut kasvi on osoittautunut kestäväksi puolivarjoisalla ja kuivahkolla kasvupaikalla. Paikka ei ole erityisen suojainenkaan, kun pohjoistuuli puhaltaa voimakkaasti eikä kasvupaikalla ole aina kunnon lumikerrostakaan. Positiviinen kokemus kasvista kaiken kaikkiaan.

Muihin rotkolemmikkeihin tällä on hyvin jäykät varret ja se on pystykasvuisempi. Kasvusto ei ole tiivis vaan se rennosti leviää vähitellen.

 Hyvin harvinainen se tuntuu Suomen taimistoissa vielä olevan, kun mielenkiinto osuu kirjavalehtisiin muotoihin. Olen tätä jakanut kasvimyyntipäivillä aika monelle - Toivottavasti se voi hyvin siellä muualla päin Suomea.



Kukat ovat vaaleansiniset ja pienet, joten se on pitkälti vain lehtiperenna tuoden hienoa vihreää taustaa muille kasveille.

Kuivahtaminen näkyy kyllä lehdissä, mutta kuivuutta se kestää kyllä yllättävän hyvin. Kasvupaikka saisi kyllä olla kosteampi, jotta se pääsisi kunnolla kasvattamaan lehdistöä - aika matalana on pysynyt kasvupaikan vuoksi.


Imikkä 'David Ward'

Pulmonaria rubra 'David Ward'

Ilo nähdä David-imikkääkin pitkästä aikaa. Puutarhassa se on ollut vuodesta 2008 saakka.

Tilasin sitä Edrom-taimitarhalta syksyllä 2007 ja toimitus oli marraskuussa. Penkit olivat lumen ja jään alla, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi talvettaminen pimeässä kellarissa. 

Keväällä löysin Vihertaimistolta samaista kasvia ja ostin sieltä toisen yksilön, kun ihan varma en ollut jaksaako kellarin asukki kasvaa - tällöin elettiin keväättä 2008.

Maltillisesti tämä kirjava punaimikkä on kasvanut, mutta siementaimia ei ole tehnyt.




Kirjava akileija

Akileijat ovat tunnettuja leviämään siemenestä. Meidän puutarha täyttyy pääasiassa tummanvioleteista lehtoakileijan siementaimista, mutta metsäpuutarhassa leviää joku toinenkin - kirjavalehtinen vaaleanpunakukkainen lehtoakileija 'Woodside Strain' siementää runsaasti.

Osa taimilöydöistä on kokonaan keltalehtisiä ja sitten näitä emonsa kaltaisia kirjavalehtisiä. Toisissa taimissa kirjavalehtisyys on hienompaa.

Aquilegia vulgaris