23. huhtikuuta 2016

Partapuutarhan kevättalkoot




Aamun kevätkeli vaihtui rakeisiin ja tuuleen, silti urheasti puuhasteltiin Partapuutarhan taloyhtiön kevättalkoissa pari tuntia. Haravoitiin noin tuhannen neliötä mukavalla porukalla, sahailtiin mäntyjen alaoksia ja alasleikattiin huonosti kasvavia pensaita. Lopuksi nuotiomakkaraa ja olutta tai limpparia.

Avautuminen alkaa/ Täytyy kyllä sanoa, että joka vuosi ärsyttää tietyt naapurit, jotka eivät koskaan osallistu mihinkään yhteisiin talkoisiin, vaikkei tänäänkään kenenkään tarvinnut uhrata kuin pari tuntia yhteisen hyväksi. Kukaan ei erikseen laske kauanko talkoissa on ja montako kasaa saa haravoitua, mutta pääasia että jokainen kävisi osallistumassa edes pienen hetkisen. Mekään ei olla joka kerta osallistuttu jos on ollut menoa, mutta ollaan aina ennakkoon tehty oma osuus. Pihaa kuitenkin kaikki jollain tavalla käyttää ja siellä oleilee. Käydään vielä erikseen sanomassa syitä miksi ei voi osallistua ja että mies mielellään osallistuisi (mitä ei ole vielä koskaan tehnyt), kun siinäkin ajassa olisi voinut hieman haravoida. /Avautuminen päättyy.

Kun päästä tuleva höyry oli hieman laantunut haravoin oman pikkupihan, haralla rapsuttelin tamppaantuneiden penkkien pinnan möyheämmäksi ja leikkelin pensaita sekä perennanvarsia. Uusia tulokkaitakin näkyi siellä täällä. Vaikea vielä uskoa, miten reheväksi penkit taas kasvaa. Nyt jotenkin tuntuu, että onpa penkeissä paljon tilaa..

Etupihalla töyhtöangervon kupeessa kukkii kauniisti skillat:




21. huhtikuuta 2016

Pilkahdus Partapuutarhasta

Piikkiaralia
lapinkoiravillakuorrutuksessa

Eilen ihastelin Riihimäen juna-asemalta ajellessa vihreitä peltoja ja kukkivia pajuja. Kevät on todellakin täällä Etelä-Suomessa aimo harppauksen edellä. Ylenpalttinen kevätkosteus on haihtunut, nurmikko kasvaa ja sinivuokot kukkii.Lehtiä puissa vielä ei ole, mutta silmut turpoavat.  Keväällä kannattaakin hieman matkailla eri suuntiin Suomessa niin voi elää kevään uudelleen ja uudelleen.

Partapuutarhalle teki hyvää puolentoista viikon tauko karvakorvista - nurmikko ehti kuivaa rauhassa, mutta perennat ja sipulikasvit nousevat kaikessa rauhassa. Vaikka koirat makoilevat pääasiassa tiilipolulla tai nurmikolla, niin kyllä penkeissä on tallailtu ja se hieman hidastaa kasvien heräämistä uuteen kevääseen. Syksyllä jätinkin sipulikasvit istumatta, kun vuosien kokemuksella aina joku karvatassu tallaa ne tai istuu päälle. Viime alkukesästä istutin useita ruukussa kukkineita helmililjoja ja tete-narsisseja, joilla ilahdutin viime kevättäni. Näistä helmilijat ovat jo nousemassa, mutta pikkunarsissit taisivat paleltua, kun olivat jo joulukuussa nousseet maanpinnalle eikä tainnut lehdillä suojaaminen auttaa.

Lauantaina on taloyhtiön kevätsiivoustalkoot, mutta onneksi hommaa on aika vähän, kun syksyllä kaadettiin useita puita, pääasiassa vinoja mäntyjä, ja meidänkin rivaripihan aidan vierellä kasvanut suuri mänty sai kaatoluvan. Ihanahan suuri puu aina on, mutta roskan määrä oli kyllä aikamoinen ja puun kaatamisen jälkeen näki, että se oli sisältä mätä ja olisi kumminkin jossain syysmyrskyssä kaatunut talojen päälle.

Huomenna ajattelin haravoida, möyhentää hieman penkkejä haralla ja jos innostuisi vaikka orvokkeja ostaa pariin ruukkuun.Hieman puhuttiin, että voisi jotain pientä kasvihuonetta rakentaa ulkovaraston päätyyn. Lehtokotiloita pihalle tulvii salaattien toivossa, että tomaatit olisi sellaista turvallista kasvatettavaa.  Tässä näitä tämän päiväisiä pirtsakkoja nousukkaita, loppuja odotellessa :)

Ukkolaukka

Unelmatädyke

Valkoisia helmililjoja

Jättipoimulehti

Krookusrypäs

Sinisiä helmililjoja

Ruohosipuli

Sinivuokko


Valkoinen kullero

Tummalehtinen kurjenpolvilapsi

Pikku-pihlaja-angervo 'Sem'


20. huhtikuuta 2016

Näsiät ja lumikellot


Eilinen lumisade vaihtui tänään vedeksi ja rännäksi hyisen tuulen puhaltaessa. Pitkä lista tekemättömistä töistä jäi vähän puolitiehen, mutta suurin osa tuli tehtyä ja monet pensaat leikattua alas.

Savipitoisen puutarhan velloessa vedenpaisumuksessa, jotain pieniä keväänlupauksiakin näkyi nousevien perennojen muodossa, mutta edelleen krookuksista ei näy jälkeäkään. Märän lumen keskeltä pilkotti tuttu lumikellomätäs uljaasti tuulta uhmaten. Monta vuotta jo miettinyt mättään jakamista, mutta tälle kevättä tämäkin tekemätön työ täytyy toteuttaa.

Etupihan suunnassa pieni valkoinen näsiä kukki kokoonsa nähdän valtoimenaan. Hieman kuiva kasvupaikka on pitänyt näsiän matalana, mutta runsaskukkaisena. Mietin, raaskisinko näsiän siirtää hieman kosteampaan kasvupaikkaan, missä toivottavasti kasvaisi hieman nopeampaa.








Samassa penkissä lumikellomättään kanssa kukkii myöskin tämän tutunvärinen näsiä ja tämä pensas vuosi vuodelta suurenee. Tuulessa näsiä tuoksui vienosti ja ihastelin tovin tätä kaunista näkyä muuten niin ankean värisessä puutarhassa.

Puutarhalomani tuli tänään päätökseen ja nyt köröttelen junassa kohti pientä kotikoloani. Seuraavan kerran kun palaan isäni puutarhaa hoivaamaan onkin jo toukokuu tai kesäkuun alku. Toivottavasti silloin ei enää räntää satele..



18. huhtikuuta 2016

Isän muistolle



Isän elämänkirjan viimeinen sivu oli kirjoitettu helmikuun 19 päivä ja kirjan takakansi suljettu.  Surun ja ikävän takaan muistelen kaikkia hauskoja yhteisiä retkiä ja muistiin pulpahtelee asioita, joiden kuvitteli unohtuneen iäksi.  On asioita joita jäi sanomatta ja kysymyksiä joihin emme enää saa vastauksia, mutta nyt isän on hyvä olla ja levätä. Isä lähti yllättäen ja nukahti rauhallisesti sairaalassa jonne oli mennyt flunssan, väsymyksen ja tasapaino-ongelmien takia. Isää ei enää aamulla ollut vaan oli vähitellen nukkunut tästä meidän maailmasta pois.

Tuntuu oudolta puutarhassa tassutella ja katsella penkkejä, joissa isä ei enää istu. Veljen kanssa olemme paljon tehneet pihatöitä ja ehkä se on eräänlaista surutyötä ja luopumista. Isä opetti monia asioita puutarhaan ja puunkaatoihin liittyen ja hänen opit ovat tallessa, ja käytössä.




Kukkalaitteeseen valitsin suuria tummanpunaisia ruusuja seitsemän, jokaista kymmentä elivuotta kohden yhden ruusun. Isä rakasti metsää ja kuusia, ja siksipä omasta puutarhasta keräsin serbian- ja metsäkuusen oksia. Saniaiset olivat myös isälle tärkeitä ja niitä pyysin kukkakauppiasta laittamaan paljon. Kukkalaite kimmelsi kauniina hautajaispäivää seuraavana aamuna.




Isän lempikasveja olivat kaikki suuret ja näyttävät. Ritarinkannuksista piti mahdottomasti, samaten kuin pioneista, nauhuksista ja kirkkaanvärisistä jaloangervoista.

Puutarhan osalta on vielä hieman kysymysmerkki mitä sille tapahtuu. Veli kuitenkin jää taloa asuttamaan, mutta muu onkin avointa. Ainakin veli sanoi että nyt voi kuusiaidan tilalle tehdä kukkapenkin ja kantojen päälle voisi laittaa kukkaruukkuja, että ehkä saan täällä vähän käydä jotain puuhastelemassa. Se olisi kyllä kovasti tärkeää, että voisi vielä olla lähellä isällekin rakasta puutarhaa. Ehkä ajan myötä paikasta ja puutarhasta saattaisi pystyä luopumaan kun aikaa kuluu.

"Nuku tuoksuun kukkien,
nuku lauluun lintujen,
nuku nuoruusunelmiin,
nuku kevättoiveisiin."


17. huhtikuuta 2016

Valoa kansalle

Autotallin tausta lokakuussa 2015

Piha muistuttaa tällä erää lähinnä rytöläjän ja sahan välimaastoa. Niin suuria muutoksia on tapahtunut lyhyessä ajassa ettei olla ennätetty kaikkia nurkkia siivota, mutta vähitellen. Onneksi on niin märkääkin vielä kaikkialla, että risusavotan tekeminen on ollut ykkösjuttu. Puiden kaataminen on helppoa, mutta se risujen kuskaaminen..

Autotallin taustaltakin kaadettiin täysikokoinen kuusirivistö - varjopuutarha muuttui kertaheitolla, kun sekä taustalta, että sivulta kuuset lähtivät. Naapurin puolen tiheä nuori taimikko tuo vielä edelleen varjostusta kesäaikaan, mutta kevätaikaan valo sekä tuuli pääsee hyvin kulkemaan ja kesällä ilta-aurinko pääsee hyvin valaisemaan.

Pimeydestä kärsinyt vänkyrään kasvanut kanukka on vielä leikkauslistalla ja marjakuusikin luultavammin innostuu kasvamaan paremmin, kun nyt on vielä hieman toispuoleinen. Mutta hienoa, että vihdoin nämä isot jutut tuli tehtyä ja olihan kuuset kasvaneet liian suureksi. Pari kelpoa yksilöä jäi vielä pystyyn ja ne saivat uudet tinttipöntöt runkoa vasten.

Autotallin tausta kuusten kaatamisen ja risusavotan jälkeen.

Varjosta nauttineet sysivihreät pikkutalviot kärähtivät yllättävästä muutoksesta kaikki tyynni, mutta ne luultavammin uusiutuvat paremmin ja kasvusto sopeutuu uuteen valoisuuteen.



Leppäpino

Kuusirivistö ja lepät pienessä paketissa


Punajouluruusu
Työnjohtaja-Tassu 11-vuotta

13. huhtikuuta 2016

Keväänmerkkejä


Kuolanpioni

Jokainen kevät tuntuu olevan oma yksilönsä, mutta tämä kevät on hyvin poikkeuksellinen. Sillä selailin aikaisimpien vuosien kuvia, ja esimerkiksi vuonna 2012 oli tähän samaan aikaan vielä metsässä lunta, mutta puutarhassa oli paljon enemmän keväänmerkkejä ja krookukset kukkivat.

Lumet ovat sulaneet jo parin-kolmen viikkoa sitten. Päivä- ja yölämpötilatkin rohkaisevia, mutta krookuksista näy merkkiäkään. Myös sinivuokot ja jouluruusut ovat untenmailla. Hassua kyllä, narsissit siellä täällä alkavat jo nousta. Lumikellomätäskin kukkii heikosti, mutta satunnaisia perennoja on jo hereillä. Ilmeisesti routa on syvällä ja mahdollisesti pikkusipulikasvit ovat menehtyneet talven aikana.

Kevätlinnunsilmä kukkii piakkoin

Rönsyilevä päivänlilja

Kaunokurjenmiekka

Pohjanruusujuuri

Voitonlaukka

Valkoinen esikko

Valkokukkainen imikkä 'Sissinghurst White'

Köynnösukonhattu

Ruusutarhan esiuudistusta


Väistämättä puutarhanhoidossa tulee vastaan hetket, jolloin istutusalueita joutuu uudistella ja todeta, että joku kasvi vaan ei sovi paikkaansa mitenkään päin. Vanhin ruusutarha on nyt uudistuslistalla, koska yksinkertaisesti valamonruusu (Toinen ylävasemmalta) on "syönyt" suurimman osan penkistä. Jos ruusu kasvaisikin hienosti ryppäissä niin sittenhän se olisi upean näköinen, mutta suiro sielä ja toinen täällä jättää vaisuksi. Toinen mikä on reippaasti viihtynyt on valkoinen pajuangervo (ylin vasemmalla) ja senkin kohtaloksi joutuu kurittaminen.

Punalehtiruusu (Toinen yläoikealta) ja mustialanruusun (Ylhäällä oikealla) kohtalo on harmittava, sillä mustialanruusu katosi ja punalehtiruusu ei vain jaksanut uudistaa itseään ja vähitellen näivettyi pois. Villapaju, juhannusruusu ja 'Juhannusmorsian' voivat oikein mainiosti, joskin niiden kukinta oli jo taantunut ja niidenkin osalta oli aika uudistaa kasvusto leikkaamalla se alas. Vaikka kukinta menetetäänkin tulevalle kesälle, niin oikeastaan muuten näin vanhoja ja huonoja kasvustoja on hankala uudistaa.


Ruusutarha ennen leikkausta
Ruusutarha ennen leikkausta

Iso osa ruusunvarsista oli jäkälän peitossa tai pökintyneet. Todellakin aika tarttua saksiin ja laittaa tuulemaan paremman kukinnan toivossa.





Suurin syy ruusutarhan uudistamiselle oli se, että koko takapihan mittainen vanha kuusiaita kaadettiin kokonaisuudessaan. Kuusiaita oli jo päässyt niin suuriin mittoihin ettei sen leikkaaminen enää onnistunut ja toisaalta aita taas varjosti muuta pihaa paljon, sekä tuleva talon ympäristön salaojittaminenkin on tulossa tälle kevättä.

Nyt piha kuivuu nopeampaa ja tuuli pääsee kiertämään ja toivottavasti vie hyttysetkin mennessään. Se miten käy mikroilmastolle jää nähtäväksi, kuusiaita oli tosin etelänpuolella ettei sen poistaminen vaikuta toivottavasti ihan valtavasti.




Puutarha-apurit oli tottakai paikalla ja Jekku oli asettunut jo huonoon kuntoon menneen kartiovalkokuusen kainaloon. Ruusut ja angervot leikattuani jäinkin katselemaan voisiko valkokuusta jotenkin uudistaa kun toinen vaihtoehto olisi ollut sen kokonaan poistaminen.

Päätin kokeilla muotoilla sen muotopuuksi, kun yläosa oli hyvässä kasvussa ja vihreää. Varjostuksen aiheuttamat vioitukset ja nuoruudessa saadut kevätvauriot on nyt muisto vain:




Leikkausjätettä

Ruusutarha tunnin operoinnin jälkeen. Enimmät lehdet haravoin pois, mutta muuten savimaa pidättää vielä pitkään kosteutta, ettei penkille voi vielä tehdä hetkeen aikaan mitään. Onneksi tässä penkissä ei varsinaisesti rikkakasvit rehota ja maata peittää pääasiassa sammaleet, mutta nekin nyt vähenevät kun valo pääsee kunnolla pintaan saakka ja saan kalkit sekä lannoitteet levitettyä.

Mikäli valamonruusu ja angervo suostuu lähtemään suosiollisesti niin korvaan ne parilla muulla ruusulla, mitkä kasvavat hieman huonossa paikassa.