26. toukokuuta 2016

Talvituhoja


Kevätlinnunsilmä valaisee
kuivuttuneita keltajapaninangervoja

Talvituhot veivät keijunkukat sukulaisineen lähes kokonaan ja saman kohtalon koki varjohiipat sekä lukematon määrä muita yksittäisiä kasveja, joita en vielä osannut kaivata. Narsissien, krookusten ja helmililjojen kukintaan talvi vaikutti ja vain harvat kukkivat, jos kukkivatkin niin hyvin niukasti.

Kovimman iskun ottivat ikivihreistä kasveista varpukasvit (talviot, varjoyrtit, ruohokanukat..) sekä perennat (varjorikot, vuorenkilvet..) - näiden osalta lehdistö on vaurioitunut kokonaan tai hyvin pahasti, että saa nähdä jaksaako kasvit vielä juuresta puskea uutta kasvua. Erikoisemmat kerratut ja tummalehtiset esikot kuolivat kaikki. Pallo- ja himalanesikot myös voivat heikosti, mutta onneksi pihaesikot ja erilaiset äidiltä perityt esikot voivat mainiosti.

Kanukat, koivu- ja heisiangervot tulevat lehteen hyvin hitaasti, mutta suurin osa myös erilaisista pensasangervoista on kuivunut juureen saakka. Näidenkin suhteen toivoa vielä on, sillä uutta versoa kasvaa jo. Vanhimmat syyshortensiat alkoivat eilen vihertää, mutta kaikki erikoisemmat hortensiat ovat kuivuneet - muutamia varsia katkoin ja huonolta näyttää.

Penkit käyn läpi rikkaruohoista jos vain suinkin ehdin, mutta monien kasvien kohdalta jään vain toivomaan jos ne vielä toipuisi. Takapihalta leikkelin keltajapaninangervot, keijuangervot ja lamoangervon alas saakka, missään näissä pensaista ei ollut säilyneitä oksia.

Olen silti onnekas, sillä kasveja on puutarhassa paljon ja monet voivat kuitenkin hyvin. On helppo paikkailla aukkopaikkoja, mutta jos olisin aloitteleva kotipuutarhuri ja alkutaipaleella olisi ollut näin musertava tappio olisin ehkä heittänyt hanskat tiskiin? Onneksi näitä poikkeuksellisia katovuosia on kuitenkin aika harvoin.


Lamo- ja pikkukeijuangervo odottamassa alasleikkausta

Keijuangervon takaa kurkkii pilkahdus toivoa
 Muita tämän penkin asukkeja:




Syyshortensiat sentään vihertää

Siirtoa odottava pihaesikko

Morsingon kotipaikalta saatu ruttulehtinen
raparperi, ikiwanhaa kantaa

25. toukokuuta 2016

Pihaesikkoja siemenestä


Ymmärrän vallan mainiosti miksi pihaesikot oli aikoinaan suuri buumi ja miten paljon niitä jalostettiin. Harmittavasti monet niistä hienoimmista on menetetty iäksi, kun seuraavan buumin pyyhkäistessä pihaesikot unohtuivat.

Saavuin tänne puutarhaan sunnuntaina ja vietän täällä viikon, joten kädet ja kaikki lihakset jo särkevät, kun on tullut paljon kaivettua. Täällä on viileää ja tuulista, joten suurikokoisia ja kukkiviakin kasveja voi hyvin siirrellä eikä hyttysistä ole haittaa.

Nämä pihaesikot kasvatin aikoinaan siemenestä ja nyt kun etupihan penkki on tiensä päässä (kuuset vallanneet penkin joten penkki tuhotaan nurmikoksi) niin pelastin esikot parempaan paikkaan.

Monenlaisissa kasvupaikoissa olen näitä kaunottaria kasvatellut, mutta kuivahko ja valoisa paikka vaikuttaa parhaimmalta joten siirrinkin nämä kivikon reunaan kivipetiin.



 Voimakaskasvuinen jauhomaisilla lehdillä varustettu on elinvoimainen ja pitkulalehtinen. Kukkien sävy on hienostunut ja punertavuus vaalenee terälehtien kärkiä kohdin ja  vaalea silmä kruunaa kaiken. Kukka on tuoksuva ja kukkien taustatkin on jauhomaisia.


 Hyvin samantyyppinen kuin edellinen, mutta tällä versiolla on vaaleanvihreät lehdet, muttei hopeisuutta/jauhomaisuutta. Kukkien väritkin on voimakkaammat ja keskusta on selkeästi keltainen.


Voimakkaasti tuoksuva siniliila antaa ylpeyden aihetta. Sinertäviä värejä on harvakseltaan saatavillakin ja huikeaa, että sellainen sattui siemenestä kasvaa.


Kolme siemenkasvatuksen kukinta jäikin tältä vuotta välistä joten ensi keväänä on uutta jännitettävää. :) 



18. toukokuuta 2016

Marjatuomipihlajan kukintaa


Lämpimät päivät ovat hellineet ja innostaneet marjatuomipihlajan kukkaan ja tässä pensaassa yhdistyy monta lempiasiaani, mitä pensaissa kaipaan - aikainen kukinta, marjat ja kaunis syysväri. Marjat maistuvat hieman luumuille ja kypsyvät heinäkuun lopulla ja niistä voi tehdä hilloa tai syödä suoraan pensaasta. Marjat maistuvat ampiaisille joten näin lähellä asutusta marjat kannattaa kerätä pois kun ovat ylikypsiä.

Kasvutavaltaan pensas on kapea ja pystykasvuinen joten sopii raja-aidaksi, ja kasvuston vanhetessa liiaksi, pensaan voi leikata alas.





Karviainen ja kultatesma

Kultatesma on erityisen
kultainen alkukesästä.

Hosta 'Wide Brim'

Pikkupihlaja-angervo 'Sem'

Keijunkukka ja taustalla imikkä


Lännenheisiangervo
'Amber Jubilee'

Kuunliljan nousevat lehdet ovat erityisen ryppyisiä ja repaleisia, kun koirat käyttää kasvupaikkaa makuupaikkanaan. Kasvien lähelle sijoitetut saviruukut estävät koirien suunnitelmia.

Hosta 'Elegans'

16. toukokuuta 2016

Kevätpuuhia rivaripihassa


Kasvu on kiihkeimmillään ja oli mukava lämmin päivä puuhastella - jakaa, kitkeä ja rapsutella multaa. Kevät on ollut kasveille hellä eikä kylmiä jaksoja juuri ole ollut joten halloja ei ole tarvinnut pelätä. Kasvit ovat saaneet rauhassa kasvaa ja nopeastipa ovat suureksi kasvaneet.





















Pieneen rivaripihaan haluttiin jotain marjakasvejakin ja kun tila on niin rajattua niin vain ne parhaimmat pääsevät. Karviaisista valikoitui 'Lepaan Punainen' ja rungollinen mustaherukka. Ei voi kyllin kiittää, heitä jotka keksivät kasvattaa herukoita rungolliseksi, kun tavallinen pensas on täysikasvuisenaan parin neliön kokoinen ja rungollinen versio mahtuu hyvin pieneen tilaan ja tuo kaivattua korkeutta.



Naapurin puolelta rönsyää vuohenputkea ja näin keväällä yritän kaivaa juuret mahdollisimman kokonaisina etteivät pääsisi leviämään kasvustojen sekaan. Näitä juuria kun katsoo, niin on kyllä tehokas kasvi leviämään ja jokaisesta pienestäkin katkenneesta palasta kasvaa uusi kasvi.





Kottikärryllinen tuli talven aikana kuolleita kasveja - yläkuvan tummakurjenpolvet, hakuropaju, vaaleanpunainen lumimarja, pari liian myöhään istutettua keijuangervoa, kirjavalehtinen happomarja...







Tuoksuvat ja peittävät tuoksukurjenpolvet muuttuvat keskeltä risukkoiseksi muutaman vuoden päästä istutuksesta. Valkokukkainen tuoksukurjenpolvi tarvitsi jakamista ja pintajuurisena se on helppo kaivaa ylös ja jakopuuhaa siivittää omaan nenuun hieman imelä tuoksu.






Juuret ovat paksuja ja kiemurtelevia, ja ylösnostettu juurakko näyttää hieman vaativalta, mutta saksien kanssa leikkaan juuret pieniin nippuhin. Jokaisessa alussa on hyvässä kasvussa olevia lehtiä ja juuret leikkaan 5-10cm mittaiseksi. Nipussa on noin viisi alkua ja istutan ne nippuina, joten niistä saa äkkiä ison taimen. Avojuuriniput tarvitsevat paljon kastelua ennen juurtumista joten kastelusta on huolehdittava, ja katteella voi edesauttaa juurtumista.