Ainut mitä olen kasvatellut jaloakileijoista on McKana sekoitusta, mutta suurin osa kasveista on tuotu mummolasta ja ne ovat kylväytyneet itsestään sinne tänne. Yleensä annan niiden kasvaa siinä mihin ovat tupsahtaneet.
Valkoista on kahdenlaista - toinen on suurempi ja kannukset pidemmät, kun taas toinen on pikkuinen
Suomenlipuksi kutsuttu sinivalkoinen
Kahdesta lilan sävystä koostuva on suosikkini - se jaksaa ihastuttaa joka kerta
Kannusten kokokin on aikamoinen..
.. ja tässä kukka auenneena: kukka vaalentuu ja keltavalkoinen sisus muuttuu valkoiseksi
Sitten on hempeää
.. ja vieläkin
Lilavalkoinen
.. ja lopuksi lilakeltainen josta en oikein tykkää.
Ihania :) Tulikin mieleeni kysyä, että onko sulla ollut ongelmia sen yhden öttiäisen kanssa, joka pilaa akileijan kukinnot. Eli nuppu ei koskaan aukea ja siellä asuu mato, jonka jälkeläiset sitten jatkaa samaan malliin seuraavana vuonna...
VastaaPoistaOi miten kauniita. Taas on miun suosikkeja nuo valkoiset.
VastaaPoistaMitä, väijyykö akileijojakin joku ilkeä mato? Tarpeeksi on tuskaa niitten kukkojen kanssa!!!
Ehheh! Olen tosiaan kuin kotonani täällä. Aloin äsken ihmettelemään, että miksi mun linkkilistassa on mun oma blogi, kunnes tajusinkin olevani Quulla enkä kotona.
VastaaPoistaHih, hassu sekaannus ja johtuu paljonkin tuosta templatesta, kun muutin sen ajattelematta samaksi kuin sinulla. ;)
N&S, Tiedostan kyllä sen nuppuongelman - monella sitä on ollut, mutta etelämpänä. Mutta ei hätää.. sillä kyllä meilläkin on ongelmia.
VastaaPoistaPahempi vastus on se inha vihreä mato tai matokatras joka syö aksujen kaikki lehdet. Niiden liiskaaminen on ällöä puuhaa *yöks* Vaivalla kasvattamani kirjavalehtinen aksu joutui matojen uhriksi ja samat madot söi lehtoängelmänkin.
Matoja on E-Pohjanmaalla paljon ja tänne Ouluunkin on rantautunut, mutta ei pikkupihalle. Onneksi!
Sanni, template on ihana - Älä vaan muuta sitä! :)