14. elokuuta 2016

Kesämuistoja: Kurjenmiekkoja



Kesäkuun puolivälin jälkeen puutarhan valloittivat erilaiset heinämätäsmäiset siperiankurjenmiekat. Siperiankurjenmiekat ovat helppoja kasvattaa, kunhan saavat tarpeeksi valoa ja kosteutta, mutta näiden omien osalta parhain kukinta alkaa olla ohitse, sillä ne vaatisivat jälleen kerran jakamista.

Muutaman vuoden välein kurjenmiekkoja olisi hyvä jakaa, jotta säilyvät elinvoimaisina. Mätäs kasvaa pyöreähköksi ja sisus yleensä vähitellen kuolee pois.  Siperiankurjenmiekkoja kasvaa puutarhasta useita ja useita mutta valitettavasti ne ovat lakanneet kukkimasta, kun olen ollut niiden suhteen niin saamaton. Ryhtiliikettä tarvitaan!

Täytyykin nyt elokuussa yrittää napsaista lapiolla emokasvin kyljestä "mukuloita" pois muualle kasvamaan ja jättää emokasvi niille sijoilleen.




Pilkahdus Kuutamopuutarhaan, mistä ei olekaan nyt päivityksiä vuosiin tehty. Kuutamopuutarhassa asustaa siis valkokukkaisia kasveja ja alueen reunakasveiksi valitut pajuangervot ovat lähteneet käsistä ja ne jouduin valitettavasti myrkyttämään, kun kaivaminen ei onnistunut ja alasleikkaus vaan kiihdyttää kasvua.  Taustalla näkyy myös myllätty nauhustarha, minkä osalta on tehty myös rankkoja kaivuutöitä ja metsää kaadettu kasvien päälle.



Nimetön valkoinen siperiankurjenmiekka kasvaa villiintyneessä kasvaripuutarhassa.


Oulun metsästä löytynyt kaunokurjenmiekka on sekin jo suuri mätäs ja
myös sen osalta suunnittelen jakamista.


Kesämuistoja: Pieniä ja särkyneitä sydämiä


Anteliaasti tänäänkin on satanut ja puutarhakierroksen jälkeen palasin sisälle selailemaan kesän puutarhankuvia. Kauniin vihreää on silloin ollut ja nyt vihreän sävyt on tummentuneet ja värit vähitellen häviää kun kukinta-ajat ovat monella kasvilla ohitse.

Särkyneet sydämet ovat niin kauniita ja vaihtelevalla menestyksellä niitä olen istutellut vuosien saatossa. Kova jankkosavi ja särkyneiden herkät helposti katkeilevat juuret eivät ole pitkäikäistä menestystä tuoneet. Päätin vielä kokeilla yhden kerran ja istuttelin viime vuonna uudet taimet.

Kasvupaikaksi valikoitui karhukoiran vahtima metsäpuutarhaosio, mistä heinäkuussa kaadettiin ne suuret koivutkin. Maa on poikkeuksellisen hyvää muuhun puutarhaan nähden - ajettua hiekkamaata ja myös hiekkasuoni menee jossain kohdissa, näin muistelisin isän joskus kertoneen. Maata on parannettu koiratarhanpohjalla eli runsaasti on lannoitettua hiekkamaata lisätty. Nykyään lannoitus toimii luomusti Jörön jätöksillä mitä veli aina satunnaisesti kasvien juuristolle heittelee ja kyllä kasvaa hyvin!

Tännehän sydämet sitten kotiutui - istutin yhden sammaleisen kiven lähelle ja pari osittain kaadetun ja sittemmin myös kaatuneen tuomen alle. Vähän seurailen kummassa viihtyvät paremmin niin yhdistän isoksi perheeksi nämä valkokukkaiset.


Kavereina kuunliljoja, kultatesma-heinää, imiköitä, matalia jaloangervoja ja jumaltenkukkaa.





Hajotetun onnen-taktiikalla pelaan tämän punertavalehtisen 'Valentine'n kanssa. Myös se on viihtynyt alueella ja kukki runsaasti vaikka taimi oli pieni viime kesänä istuttaessa.

Taustalla näkyy "pelastuslaatikko"  - suuri puinen lava täytetty uudella ostomullalla mihin siirrän kaikki kituvat kasvit toipumaan ja toipumisen jälkeen siirrän ne uusille kasvupaikoille. Varsin kätevä systeemi!



Pikkusydämien osalta kasvupaikkaa on saanut hakea, mutta tässä samaisessa puutarhankolkassa nekin nyt viihtyvät. Tämän lajikenimi ei tässä koneen äärellä muistu mieleen, mutta käyn karvaturrien iltalenkin yhteydessä kurkkaamassa lappua ja päivitän lajikenimen.

Tällä lajikkeella on erittäin sievät pitsimäinen lehdistö ja kukatkin erityisen hienostuneet.


Visiitti Pinsiön taimistolle

 Pinsiön taimiston kaunis suihkulähde ja näytöspuutarha on vilahdellut ikkunan takaa useita kertoja ja lähes nyyhkien olen harmitellut, kun niitä on saanut ihastella vain autosta käsin kun olen ajellut kotipuoleen useita kertoja taimiston ohitse. Tällä kertaa ajoitin matkan niin, että ennätin taimistossa käydä ja erityisesti näytöspuutarhassa.

Sijainti on ideaalinen - kolmostien varrella joten helppo löytää ja parkkipaikkoja paljon. Ajelin taimiston pihan läpi toiselle parkkipaikalle ja koirat jäivät autoon nukkumaan. Kun karvaiset ystävät oli matkassa niin kiersin näytöspuutarhan ja taimiston läpi nopeaan eli ostokset jäivät tekemättä, mutta valikoimaa näytti olevan erityisesti pensaiden ja kärhöjen suhteen. Perennat kiertelin vauhdilla ja puita enkä hyötykasveja ennättänyt katsoa. Jälkikäteen jäin miettimään olisiko siellä ollut keltaista vadelmaa?

Käydäänpä yhdessä puutarhakierroksella... kauniit vuorimännyt, kartiovalkokuusi ja pallotuijat sekä kivikkokasvit reunistivat käytävää.



Lamohietakirsikka vyöryi käytävälle, erityisen kaunis pengerryksiin ja ihan mieletön syysväri, kun sen aika koittaa.


Valtavia pallotuijia, eri lajikkeita ja ihan mielettömän hassuja käden alla kun koitti palloa kädellä kevyesti painaa - en pysty vastustamaan, teen aina niin kun pallotuija tulee vastaan. :) 


Nauhusnurkkauksessa osan kukinta oli jo loppusuoralla, mutta kallionauhukset kumppaneineen valtavan hyvässä kukassa.



Punahattujen aika on kyllä upeaa! Näitäkin on pakko hypistellä. Päivänliljoista kaksivärinen 'Frans Hals' on tänä vuonna vaisunvärinen, ilmeisesti sateiden vuoksi.



Todellinen paraatinurmi, piti oikein ottaa kuva ja ihmetellä.

Keijuangervot kukassa, söpöjä palleroita nämä useampana "mättäänä".


Kuunliljalaakso, tässä näkee hyvin kasvutavat ja kokoerot eri lajikkeiden välillä. Etualalla vasemmalla 'Frans Williams' ja oikealla 'Halcyon' näin veikaten. :)


Pörliininpunainen väriminttu tuoksuu voimakkaasti ja perhosten mieleen. Yksi niistä kasveista mitä joutuu ihastella muiden puutarhoissa kun meillä ei ole menestynyt.



Istutusalue missä kasvoi perennojen ohessa kärhöjä valkoisissa kehikoissaan. Kärhöillä sai nostettu penkin korkeutta ilman että siitä tulee liian tukkoinen kuten suurilla perennoilla on joskus tapana.


Pinkki hortensia, lajikenimi jäi valitettavasti vilkaisematta, mutta kannattaa käydä taimistoilla kurkkaamassa valikoimaa.





Aivan mieletön vesiaihe!


Tämä taisi olla jokin vihma, sievä kasvutapa ja väritys.


Vaaleita betonilaattoja, tummaa katetta sekä hopeahärkki.


Puro viiletti käytävän läpi ja sillä on kaunis lähtöpiste ja "kuohut". :)

Helmipihlaja

Pensaita ja havuja kivikatteessa, nätti se näinkin on ja väleissä kivikkokasveja.

Varma väriyhdistelmä - sininen ja punainen. Kasvien suhteen voi valita - punaista ripsialpia ja sinikuunliljaa, sininataa ja punalehtisiä maksaruohoja, purppuraheisiangervo ja siniheinää. Tässä kuusi ja maksaruohoa:

Levähdyspaikka ikivihreiden keskellä, kauniit kaarevat penkit.


Rungollinen hortensia on saanut aurinkoisen paikan kavereita alustalleen. Haaveilen rungollisesta hortensiasta kuunliljojen ja jaloangervojen yläpuolella.


Vielä viimevilkaisu näytöspuutarhaan, kiitos kun olit mukana ja käy ihmeessä tutustumassa!



Nyt siis ollaan täällä suuressa puutarhassa ainakin viikon ajan. Eilen en kyllä edes käynyt puutarhassa, muuta kuin koirien kanssa leikkimässä ja söin vadelmia, sillä satoi vettä yhä uudelleen.

Jos sitä tänään yrittäisi vähän ulkoiluttaa kottikärryjä ja ihastella kukkivia jaloangervoja ja syyshortensioita (niitä mitkä eivät paleltuneet maata myöden)?

Oman maan vadelmia