27. marraskuuta 2013

Valkeus



Ensilumi sateli aikoja sitten, viipyi hetken ja katosi. Oli pitkä sateinen ja pimeä jakso, sitten tuli valkeus. 

"(Tiddly Pom)
The more it goes
(Tiddly Pom)
The more it goes
(Tiddly Pom)
On snowing."






And nobody knows
(Tiddly Pom)
How cold my toes
(Tiddly Pom)
How cold my toes
(Tiddly Pom)
Are growing.





The more it snows
(Tiddly Pom)
The more it goes
(Tiddly Pom)
The more it goes
(Tiddly Pom)
On snowing.
 





And nobody knows
(Tiddly Pom)
How gold my toes
(Tiddly Pom)
How cold my toes
(Tiddly Pom)
Are growing.

-Winnie The Pooh

















Nyt on pimeys. Sataa, lumi sulaa. Ankeus.

24. marraskuuta 2013

Ruoka-apua


Siivekkäiden ystävien ruoka-apu talveksi aloitettiin hyvissä ajoin. Omenapuun oksilla riippuu lintu-aiheinen kaksikerroksinen ruokapöytä. Tuntuvat olevan tyytyväisiä, kun voivat välillä lehahtaa oksistoon ja viereiseen vanhan kuusiaidan kätköihin piiloon.


Toisen omenapuun ja pihlaja-angervokasvustossa on pohjalaistyylinen punainen mökki. Sopii niin tähän meidän pihapiiriin ja sain tämän Morsingolta joululahjaksi jokunen vuosi sitten. 

31. lokakuuta 2013

Viimeinen


Lokakuun viimeinen kukkanen - haikean kaunis kuurainen isomaksaruoho. Hei hei lokakuu ja tervetuloa marraskuu!



Aamukierros



Jäätiin vielä koirien kanssa aamulenkin jälkeen kiertelemään kuuraiseen puutarhaan. Työpäivä alkaa vasta myöhemmin, joten ehditään kovasti aamulla ihastella kuuraisia kasveja. Tuntuu niin lopulliselta, mutta myönnettävä on, että puutarhakausi on päättynyt.

Perennojen varret saavat jäädä suojaaman kasvustoja ja keräämään lunta. Talventörröttäjät tarjoaa linnuille viihdykettä ja syötävää.

Puutarha tuntuu niin autiolta ilman koristeita ja kesäkukkaruukkuja. Onneksi on noita lapinlintuja.. :)

Huomenna on jo marraskuu, hyvää lokakuun viimeistä päivää kaikille!



28. lokakuuta 2013

Vielä vihreää

Tassuttelu puutarhassa paljasti sen, että miten koruton puutarha voisi olla jos siellä ei kasvaisi yhtään heinää, havukasvia, talvivihreitä perennoja tai varpuja. En osaisi kuvitella sellaista puutarhaa omakseni.

Monet kukkivat perennat luo valtavan ilotulituksen kukkien muodossa keväällä tai kesällä, mutta nyt, talven kolkutellessa, niistä kasveista ei ole jäljellä kuin ruskeat rangat.

Kokosin tähän muutamia kasveja, mitkä yhä kukoistaa täällä, ihan kuin kesälläkin. Ei tokikaan kukkien muodossa, mutta vihreät ja lehtevät lehtimättäät ovat niin kauniita kun muualla on keltaista ja ruskeaa.

Perennoista silmiin pistää eniten imikät. Niitä on täällä puolivarjoisessa savikossa siellä täällä, että niitä ei voi olla huomaamatta. Punaimikkä muodostaa suuren kasvuston ajan myötä. Sen karvaiset lehdet kutittaa, mutta muuten se on kesy.

Punaimikkä, Pulmonaria rubra
 Punaimikkä on siitä harvinainen kun sillä on kokonaan vihreät lehdet. Yleensä imikät loistavatkin varjossa pilkullisten tai lähes harmaiden lehtien vuoksi.

'Sissinghurst White'


Puolivarjossa kukoistaa myös peipit. Nämä nokkosennäköiset kirjavuudet on harmittomia. Ne ei onneksi polta ja menevät maata myöden. Vähitellen ne alkavat muodostamaan omaa kantaansa ja siementaimia putkahtelee satunnaisesti sinne tänne. Tällainen putkahtelija on tämä hopeatäpläpeipin perusmuoto, millä on violettiin taittuvat kukat. Sen taimia löytyy lahoavista kannonkoloista, kivien välistä.. muurahaiset ilmeisesti kuljettavat sen siemeniä.



'White Nancy' oli melkein menetetty tapaus, mutta paikanvaihdos teki sille hyvää.

'White Nancy'
'Anne Greenway'

Anne Greenwayn kasvuston lehtimuunnos, mistä puuttuu vihreä väri.



Pidän hurjasti raunioyrttien kukista ja muotokielestä, mutta niiden suhteen muuten olen hyvin varauksellinen. Aikaisemmin se tavallinen sininen valtasi kokonaisen penkin ja sen hävittämiseen meni vuosia. Nyt olen vähitellen etsinyt erikoisempia muotoja raunioyrteistä sillä toiveella, ettei ne leviä ihan mahdottomasti. Saksasta kotoisin oleva kirjavalehtinen muunnos on niin kaunis:


Symphytum x uplandicum 'Axminster Gold'

Kirjava kehtolehti on kotiutunut hyvin.


Varpukasveista pikkutalvio on aina yhtä kiinnostava.Kiiltävät lehdet tuntuu ihan hehkuvan. Tässä ihan se normaali versio eli vaaleansininen.



Pikkutalvion yksi kirjavista muodoista on sekin osoittautunut kestäväksi. Täytyy tälle etsiä parempi kasvupaikka, missä se tulee paremmin edukseen.

Vinca minor 'Argenteovariegata'
Jouluruusut tietysti ovat vihreitä. Nehän nimensä perusteella voivat kukkia joulunakin jos vaan kelejä riittää. Usein ne keväällä tulevat lumen alta nuppu valmiina. Valitsin kuvaksi yhden pienen siementaimen, millä on vähän erilaiset lehdet.

'

Suojaisan metsäpuutarhan tiarellat, heucherellat ja keijunkukat ovat nekin antamassa väriä puutarhaan. Pelkillä kasvupaikkavalinnoilla voi vaikuttaa paljon millaiselta puutarha syksyllä näyttää.



Kotkansiivet, alvejuuret ja imarteet ovat saniaisista jo kadonneet, mutta kilpihärkylä on ihan vihreä. Se tuntui vaan innotuvan hetkittäisestä pakkasjaksosta jolloin kaikki muut saniaiset luovutti pelin.


Heinät sopii esimerkiksi havujen kanssa - tässä siniheinä keltatuijan kaverina.



Havut ovat kiistatta parasta antia syksyssä. Ne tulevat esiin niin voimakkaasti. Meillä on liian varjoisaa ja kosteaa männyille ja katajille, mutta kuuset ja tuijat täällä viihtyvät erinomaisesti. Kärsivä havu ei ole kaunista katseltavaa, että havujenkin valinnassa oikea kasvi oikeaan paikkaan-sääntö pitää paikkansa.Havuilla on huono uudistautumiskyky ja osa niistä ei uudistu lainkaan, mikäli joutuvat kitumaan. Sen vuoksi arvokkaat havut kannattaa harkiten istuttaa.

Pesäkuuset ovat havuista lempikasvejani. Ne ovat niin helppoja -nämä on istutettu halkaisijaltaan alle 30cm ja nyt osa on lähes metrisiä.



Pesäkuusien taustalla on timanttituija ja pensaskavereina riippahernepuu sekä erilaisia pensasangervoja.



Kääpiöserbiankuusi oli sekin ihan pieni ja muistan sen istuttamisen kuin eilisen päivän, ja mietin, että näenkö sitä koskaan suurena. Se on viihtynyt vallan hyvin ja on nyt suuri.



Metsästä löytyi pieni pallomainen kuusi, mikä kuljetettiin säkissä kotiin ja istuttettiin hyvin. Se olisi jäänyt hakkuun alle ja pelastautui. Pienestä pallosta on kasvanut jo suuri tiheä yksilö.



Kivikon uudistusprojektin yhteydessä jouduin poistamaan noin kymmenkunta matalaa katajan muotoa. Vain pari katajaa jäi. Kasvupaikka on aivan liian varjoisa katajille. Harmi!





Kiitos kaikille lukijoille tästä kaudesta!
Perinteisesti alan nyt käymään läpi kevään ja kesän kuvia, sekä vastailemaan teidän ihaniin kommentteihin, kun ne tietysti jäivät kesäkiireessä laittamatta.