lahjaksi kirjopuntarpään, kultatesman ja valkopiipon. Nimet on hassuja, mutta kasvit ihania. Harmi, että moni mieltää heinän rikkakasviksi ja mahdottomaksi leviämään.
Kirjopuntarpää, Alopecurus pratensis 'Aureovariegatus'eli ole steriilikasvi vaan
tuottaa siemenjälkeläisiä aika reippaasti, mutta ne ovat vihreitä, joten kirjavuus ei periydy. En ole kasvattanut vihreätä puntarpäätä, mutta ensi kesänä ajattelin kokeilla.Kukkiva puntarpää on kaunistus, mutta sen ei kannata antaa kukkia, kun kasvi keskittyy vaan siementuotantoon ja lehtien väri haalistuu. Eli klips klips. Koko kasvi kannattaa leikata alas loppukesästä -kasvi tekee uuden ja kauniin lehdistön syksyä ilahduttamaan. Itse kasvi kasvaa hitaanpuoleisesti leveyssuunnassa,muttei siten kuin juolavehnä.Hieman hankala jakaa.
Kastikoita on maassamme monia luonnonvaraisena - ne leviää siemenistä ja rönsyin, kuten taas koristekastikat tekevät hillittyä kasvua. Koristekastikoista, Calamagrostis x acutiflora 'Karl Foerster'on lehdistöltään vihreä ja 'Overdam'on valkovihreäkirjava.
Myös natoja, Festuca, on Suomessa luonnonvaraisina useita. Esimerkkeinä pehmeä lampaannata ja piikkinen karhunnata, Festuca gautieri. Näistä karhunnata on syvänvihreä ja "piikikäs". Molempia kasvatan ensi kesänä siemenestä.Maailmalla natoja on vaikka millaisia. Puutarhamuodoista sininata, F.glauca, taitaa olla yleisin. Sitä on eri sävyisenä sinisenä ja eri korkuisia.Sain vaihtarina vähän isompaa ja enemmän vihertävänsävyistä sininataa ja siemenestä olen kasvattanut oikein sinisiä pariinkin otteeseen. Lisäksi aion kasvattaa lehtonataa, Festuca gigantea, ja F.mairei'ta.
3-vuotias sininadan siementaimi
Siementaimi ensimmäisenä kesänään:
Koeleria glauca eli hopeatoppo ei saanut suht. uudessa suomennetussa heinäkirjassa kauheata kehua menestymistä. Kuitenkin olen sitä nelosvyöhykkeellä kasvattanut jo muutaman vuoden eri olosuhteissa - kuivaa aurinkoa jossa se kasvaa heikosti, syvässä savessa ja kosteassa, savessa ja varjossa ... Auringossa sen lehtien väri tulee parhaiten esiin, mutta liian kuivaan sitä ei saa laittaa (mieluimmin kohopenkkiin). Minusta se on kestävämpi kuin sininata.Siementää jonkun verran - paremmin siemenet kuitenkin itävät jos maa on hiekkapohjaisempaa
Hopeatoppo kuusen ja katajan kaverina:
Rantavehnä, Leymus arenarius, on se luonnonvarainen suuri sininen heinä joka viihtyy suolattujen maanteiden penkoilla. Se viihtyykin suolaisen meren äärellä, mutta kasvaa mainiosti myös puutarhassa. Juolavenhän tapaisesti sen kasvu saattaa lähteä käsistä. Joten varminta on istuttaa purkkiin jos ei jaksa kytätä.
Luzulat eli piipot ovat viehättäviä kasveja.Niistä on olemassa eri korkuisia versioita joissa on hieman eroja, myös kirjavalehtisiä.L. luzuloides eli valkopiippo oli yksi niistä kasveista joista heinäinnostus lähti käyntiin. Kasvi on ikivihreä ja kannattaa sijoitta muiden kasvien läheisyyteen puolivarjoon, ettei kevätahava vaurioita sitä. Viihtyy savimailla!
L.luzuloides kuuraisena
Kultatesma, Milium effusum 'Aureum', on heinä joka kannattaa ehdottomasti hankkia pihaansa valaisemaan synkkiä nurkkia.Viehättävän keltainen kasvi on tyrmäävä sinikukkaisten (lehtosinilatva, kurjenpolvet..) tai pinkkien ja magendanpunaisten kera (useat kurjenpolvet). Kiva yhdistettynä myös punalehtisiin keijunkukkiin tai pensaisiin. Liian varjoisassa paikassa lehdet vihertyvät ja myös siementuotanto häiritsee lehtien väritystä. Siementaimet ei ole riesa - Sisätiloissa siemenet itävät 2kk! Joten varminta on antaa kasvin itse siementää kasvupaikalleen. Kotimainen lehtotesma on yksi aikaisimmista kukkijoista!
Kevätloistoa:
Ja syksyllä
Siniheiniä, Molinia, on luonnonvaraisena suomessa, mutta ehkä kaikista kiinnostavin on Molinia caerulea 'Variegata' eli kirjosiniheinä. Sitä saa lisättyä vain jakamalla.
Viiruhelvet, Phalaris arundinacea, kuuluvat vahdittaviin kasveihin. Purkkeineen kannattaa istuttaa maahan tai sitten säänkestävään ruukkuun ihastuttamaan pihaa ympäri vuoden. Viiruhelvistä on monenlaisia versioita, joita valitettavasti ei myydä kuitenkaan Suomessa. Kahdelta puutarhatutulta sain viiruhelpeä ja onnekseni ne ovat erilaisia (nimetty antajansa mukaan). Toinen on enemmän kellertävänvihreä("Morsinko") ja toinen vihreävalkoinen ("Pirjoan"). Kuvissa kasvit on yksittäin ja lisäksi on vertailukuva.
"Morsinko"
"Pirjoan"
Lehtivertailua: Morsinko vasemmalla ja Pirjoan oikealla.
Erikoisimmat heinät on viime kesänä vaihtarina saadut mammuttiheinä, Miscanthus sacchariflorus, ja raitamarskinheinä, Spartina pectinata 'Variegata'. Kasvit ovat samalta antajalta, joka varoitti, että molemmat on kovia leviämään. Kuitenkin asun paljon pohjoisemmassa ja maalaatu huonompaa joten en ryhtynyt varotoimiin ja istuttamaan kasveja purkkeihin. Katson nyt millaisessa kunnossa ensimmäisen talven jäljiltä kasvit ovat.
Ensi kesäksi olen suunnitellut lisää heinäostoksia, sillä oma heinäharrastus ja -kiinnostus on vain pintaraapaisua! Kuvat ja tarinat omista kasveistani, sillä niitähän on vaikka millä mitalla.
Kirjallisuutta:
Darke, Rick; Pocket Guide to Ornamental Grasses
- Edullinen ja näppärä kirja. Näistä kolmesta ehdoton jos englanti sujuu. Tästä on olemassa myös kalliimpi ja suurempi teos, jota itsellä ei ole, mutta kirjaa on kovasti kehuttu.
Grounds, Roger; The Plantfinder's Guide to Ornamental Grasses
- Mukava kirja joka kannattaa ostaa ihan mielenkiinnosta, vaikka kirja sisältää paljon lajikkeita ja lajeja jotka eivät olekaan meillä kestäviä.
Sevelius, Ilona & Johanson, Bertil K.& Widlundh, Susanna; Koristeheinät
- Tämä on valitettavasti huono kirja, mutta yksi ainoista heinäkirjoista. Kestävyydet on siinä väärin, ehkä vähän liian pessimistisiä. Mutta kun on suomeksi, niin kannattaa hankkia. Kallis!
Alanko, Pentti; Tammen suuri puutarhakirja
- Suuressa puutarhakirjassa on 4 osaa ja yhdessä niistä on mm.koristeheiniä ja saniaisia. Tähän teokseen kannattaa tutustua esim.kirjastossa, jos ei kirjasarjaa omista. Kirjoja ei myydä yksittäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jokainen kommentti lämmittää kovasti mieltä ja ilahdun niistä paljon. Kiitos sinulle viestistä. :)