Irikset

Iris Germanica-ryhmä on hankala, sitä kutsutaan saksankurjenmiekaksi, vaikka oikeampi nimitys olisi tarhakurjenmiekka. Saksankurjenmiekat ovat suuria kasveja ja tarhakurjenmiekat matalampia. Käytän omista kasveista saksankurjenmiekka nimitystä, kun se on syöpynyt muistiin.Näistähän on nyt kehitteillä jalostusprojekti, että saataisiin Suomeen kestävämpiä tarhakurjenmiekkoja ja vielä hienon värisiä.

Itse olen sortunut kauniisiin kuviin ja tilanne on se, ettei yksikään niistä ole kukkinut hoidossani. Tarjoan niille väärää kasvupaikkaa ja keväällä olisi tarkoitus nostaa kaikki ylös ja istuttaa etupihan kuivahkoon hietikkoon ne. Kasvit vaativat aurinkoa paksuun juurakkoonsa jota ei saa upottaa maahan kuin 1cm verran. Kosteutta kasvuaikana, mutta talvella paikan pitäisi olla kuiva.

Sorruin 'Blue Petticoat'iin joita on kasvilistan mukaan ostettu 6kpl, mutta muistelisin, että puolet niistä ovat kuolleet. Värinä tällä on vaaleanvioletti. 'Loop the Loop' on violettivalkoinen ja niitä pitäisi olla 4 kpl. 'Natchez Trace' ä on myös 3kpl ja hän on väriltään oranssi. 'Lady Snowflake' on valkoinen ja tätä on vain 1 kpl, jos on enää. Näitä edellä mainittuja olen ostanut vuonna 2000 ja 2003, eikä yksikään ole niistä kukkinut - nyt ei ole enää tietoa, mikä on elossa, kun mitään pätevää merkintätapaa ei ollut, ne vain kasvavat lehtiä. Halpakaupasta ostin vuonna 2004 keltaruskean ja oranssin, kumpikaan ei ole kukkinut. Klorofylliläinen oli ostanut tuota nimetöntä oranssiani samanlaisessa paketissa, jossa oli lukenut lajikenimeksi 'Prince d'orange', mikä tosin kukki punakeltaisena. Ainut 2006 ostettu vaaleanpunainen 'Goodbye Heart' kukki, mutta sen kukinnan huomasin vain kuihtuneesta kukasta, joka oli vaaleanpunainen. No täytyy uskoa, että se oli kaunis!

Ainoat kestävät tarhakurjenmiekat ovat tätieni peruja sekä parin puutarhatuttavan. Nämä ovat niitä vanhoja sissejä jotka porskuttavat vuodesta toiseen,eikä laiminlyöntikään niitä hetkauta. "Sirkka", mikä on tätini mukaan ristitty on kotoisin Vihdistä ja sen kukat ovat todella tummanvioletit, lähes mustat. Sen kukinnasta en saanut kuvaa, mutta kukkii uskollisesti vuosittain ja sama koskee myös Sirkka-tädin siskolta saatua "Taimi"a joka sekin kukkii uskollisesti.Tämä keltainen on kotoisin myös Vihdistä, josta äitini suku on myös kotoisin. Epäilen, että kasvi saattaisi olla 'Niebelungen'. Terolan sivuilla oli samanlainen kuva. "Morsinko" on kotoisin entiseltä naapuriltani ja tämä kasvi leviää nopeasti - se on aikainen ja kukkii violetein kukin uskollisesti.

Terolan taimitarha kirjoittaa tästä Niebelungen'ista: "Kaksivärinen, vaal. kelt. yläosa, lilahtavan juovallinen alaosa, keskikokoinen"


Tässä "Taimi" eli ''Niebelungen' epäily:


Tästä en nyt ole varma, mutta epäilisin, että on se "Sirkka"


Samaan sarjaan kuuluu myös muut "möhköjuuriset" irikset. I. variegata'ksi (taatankurjenmiekka) epäilty on saatu muutama vuosi sitten puutarhatutulta ja samaten Iris 'Graccus' - molemmat oletuksia nimistä.

Iris variegata
'Graccus'

Iris pumila eli pikkukurjenmiekka on muuten samanlainen, mutta matala eikä tämäkään ole niitä helpoimpia kasvattaa tai minä en vaan osaa. Äidin peruja oleva on suurin ja uskollisin. "Mamma"ksi kutsuttu on luultavammin kotoisin myös Vihdistä. Kaksi ostettua, sininen ja keltasininen, ovat taantuneet eivätkä ole kukkineet.

Keltakurjenmiekka, I. pseudacorus, on Suomessa luonnonvarainen. Isäni kutsuu sitä veitsiheinäksi. Keltainen on ollut meidän pihalla niin kauan kuin muistan.


Sille kaveriksi hankin valkoisen 'Alba'n, joka tuli pihaan 2004 pikkutaimena ja viime kesänä se kukki, tietysti kukinnan missasin, mutta isäni päivysti ja varmisti, että väri oli luonnonvalkoinen. Tätä valkoista versiota kutsutaan epävirallisesti kermakurjenmiekaksi, mikä kertoo kukan väristä enemmän. Sekä kirjavalehtisen 'Variegata'n, mikä ei ole innokas kukkimaan. Kasvin kirjavuus tulee esiin keväällä:

Ja samainen kasvi syksyllä eli se kirjavuus katoaa kesän edetessä.