27. kesäkuuta 2015

Nurmikko uusiksi


Silmissä siintää pehmeä, tuuhea ja rikkaruohoton nurmikko, sellainen millainen tuntuu silkiltä paljaiden jalkojen alla.

Aamusella kaivoin mustat puiset nurmireunanauhat rajaamaan istutusalueet nurmikosta ja penkkien turvaksi, ettei tule kaavittua rikkaruohoista maata tai kylvettyä nurmikkoa penkkeihin. Mies urakoi iltasella vanhan huonosti kasvavan ja rikkaruohottuneen nurmikon isoksi kasaksi odottamaan seuraavaa siirtoa.

"Joko siinä kasvaa nurmikko, että voin leikkiä?"

"Mikä kestää?"


Rautaharavalla ja varrellisella kolmipiikkisellä pilkoin nurmipaakut takaisin mullokselle ja yritimme kerätä tarkoin pois juuret ja rikkakasvit.  Pitkällisen tasoittelun ja uuden mullan lisäämisen jälkeen alue näytti jo hyvältä. Kellokin tikitti puolta kymmentä, vaikkei näistä kuvista sitä huomaakaan.



Yhdeltätoista homma oli kastelua vaille valmis. Työvaiheita oli useita - maan tasaaminen, uuden mullan lisääminen, laudan avulla kaatojen tekeminen ja rautaharavalla tamppaaminen. Koska maaperää ei kokonaisuudessaan vaihdettu riitti, että uutta pussimultaa lisättiin 5 säkkiä (Rainbow 40l)

Uudeksi nurmilaaduksi valikoitui GreenCaren Olonurmikko, mikä kestää hyvin kuivuutta. Nurmiseoksen koostumus on seuraava: Punanata 65%, Niittynurmikko 25%, Englannin raiheinä 10 %.  Kylvin siemenet kahteen suuntaan sihvilää apuna käyttäen.


Nyt vain malttamattomana odottamaan uuden nurmikon itämistä!



15. kesäkuuta 2015

Keijunkukkia ja sukulaisia


Kevät- ja syysistutelmiin myydään nykyisin paljon erilaisia värikkäitä keijunkukkia, joilla ei ole tarkempia lajikenimiä. Nykyään kasvilistojen pitäminen on jäänyt ja kasvien nimilläkään ole merkitystä. Jos näen sopivan näköisen kasvin ostan sen empimättä.

Tämä värikäs punalehtinen on juuri sellainen syysistutuksiin myynnissä ollut ja on mukavasti talvehtinut ja hyvin elinvoimainen.




Ylläoleva keltalehtinen tuli myös jossain vastaan ja lehdistöstä päätellen se saattaisi olla haltiankukka (tiarellan ja keijunkukan risteymä) - hyvin on sekin kasvanut ja talvehtinut. Kesällä lehtien punertavat suonet tulevat paremmin esiin.

'Green Spice'-keijunkukka on niin ihkaensimmäisiä ja se on kaikki nämä vuodet jaksanut elää. Välillä se tarvitsee uudelleenistutusta kuten keijunkukat yleensäkin. Tällä on mielestäni yksi kauneimmista kevätasuista.

Heuchera 'Green Spice'
Heuchera 'Palace Purple'





Koiratarhan vierellä on vallaton pieni alue ja keväisin se peittyy erilaisiin kukkiviin peittoperennoihin - sininen lemmikki, keltainen kevätvuohenjuuri ja valkoinen rönsytiarella.

Rönsytiarella puolustaa reunusta tiukalla otteella, eikä rikkakasveille jää tilaa vallata penkkiä. Penkkiin tuo korkeutta ja syysväri-ilottelua nauhukset.




Pikkunurkkaus



Suuren kuolanpionin takana siintää pieni varjoinen nurkkaus kuusiaidan vieressä ja alue koki keväällä muutoksen, kun kaksi suurta siperianhernepensasta kaadettiin.

Tuntuu surulliselta kaataa vaivalla istutetut ja hoidetut pensaat, mutta puutarhassa muutos on välttämätön. Suru vaihtui iloksi, kun kevään aikana on huomannut miten muut kasvit ovat muutoksen ottaneet vastaan. 

Pensaiden puuttumista ei edes huomaa, kun kotkansiivet ovat vallanneet alaa ja samaten piilossa olleet akileijat pääsevät paremmin kasvamaan. Etualalla kasvaa taponlehteä ja sen takana imikkää.



Kullerot ovat itse kylväytyneet ja ne saavat vapaasti levitä sinne tänne. Kesän kukinnasta vastaa jaloangervot - etualla kasvaa 'Brautschleier', jolla on valkoiset kukinnot ja kevätasussa punertavalehtinen vaaleanpunainen 'Straussenfeder' toivottavasti nyt kukkii jatkossa paremmin. 


Valkotäpläimikkää etualla, keskellä tellimaa
ja kotkansiipisaniainen taustalla.
Niittykullero




Kaunokaisia


Pienet kaunokaiset pärjäävät rikkakasveille, mutta kauneimmillaan kaunokaiset ovat tiiviinä ja suurina mättäinä. Kukinta on tänä vuonna runsasta ja aina yhtä värikästä.

Niiden alkuperäinen kasvupaikka oli uhattuna joten kaivoin toissa vuoden alkukesästä niitä purkkeihin toipumaan. Purkeissa kaunokaiset pyrähtivät hyvään kasvuun ja niinpä yhden purkillisen istutin metsäpuutarhaan.




Jouluruusuja



Kesäkuun kulkiessa jouluruusujen kukkien värit alkavat haalistua. Kaunis kiiltävä lehdistö jatkaa aina seuraavaan kevääseen saakka. Lumien sulettua leikkaan jouluruusuilta lehdistön pois - vanha lehdistö kun ei enää talvesta toivu vaikka olisivatkin osittain vihreitäkin.

Kirjavalehtinen jouluruusu on elinvoimainen, mutta tänäkin vuonna kukinta jäi välistä.



Valkoinen lehtoakileija valmistautumassa kukintaa ja korpi-imarre on kasvanut valtavaksi pehkoksi. Saniaista täytyykin ensi keväänä hieman pienentää ja siirtää muualle, ettei valtaa jouluruusuja alleen.


Jouluruusujen taustalla kasvaa kultatesma-heinää, rotkolemmikkiä, kirjavaa rohtosuoputkea ja valtavat lehdet kuuluvat kilpiangervolle.


Kuolanpioni




Takapihan pitkän penkin ehdoton kuningatar kesäkuun puolivälissä on ehdottomasti kuolanpioni, jonka elinvoima näkyy joka vuosi lisääntyvillä kukkavarsilla.

Juurien alkuosa on maan päällä ja ranteen paksuiset juuret ovat niin suuret ettei jakaminen tule kysymyksenkään. Kuolanpioni on yksi niistä kasveista, jonka kasvupaikka kannattaa valita huolella. Savimaassa riittää voimaa ja taittelen tai leikkaan kuihtuneet edellisvuotiset varret maanpäälle, mutta muuten lannoitus on niukkaa.





Kavereina kasvaa kiinanpionia, keisarinkruunu-liljaa, viiruhelpiä (purkkiin istutettuna), päivänliljoja, lehtoakileijaa, kuunliljoja, tähtiputkea, esikoita.... Näinkään runsas vierustoveristo ei pioneja haittaa, kunhan valoa riittää kaikille.


14. kesäkuuta 2015

Lemmikkejä



Vaaleanpunaiset ja siniset lemmikit värittävät valkoisen japaninakileijan alustaa. Aikoinaan lemmikit kasvoivat tiukasti omissa väriosioissaan, mutta nyt ne ovat levinneet iloiseksi väripilkuksi.



 Valkoisia lemmikkejä kasvaa muutamassa kohtaa ja niiden suhteen olen yrittänyt pitää tiukkaa linjaa, että valkoiset pysyisivät "puhtaana" muista väreistä.

Valkoiset kukkivat meidän puutarhassa hieman aikaisemmin kuin värikkäimmät. Kasvutavaltaakin vaaleat ovat matalampia ja tiiviimpiä.


Metsäkurjenpolvia



Omenapuun alla varjossa on kasvanut jo vuosia metsäkurjenpolvia joita toin aikoinani Oulusta, missä näitä luonnon kaunottaria kasvaa villinä. Ovat viihtyneet hyvin, kuten luonnonvaraiset kasvit yleensäkin ja kasviyksilöt ovat pitkäikäisiä.

Näitä kasvaa muuallakin Suomessa, mm. etelässä ja karjalassa, mutta Etelä-Pohjanmaalla näitä en ole nähnyt.






Vuorenkilpi


Perintövuorenkilpi kukkii runsain mitoin suuren pihakuusen alla yhdessä pihaesikoiden ja varjorikon kaverina. Joinakin vuosina kukinta jää vaisuksi, mutta tänä vuonna kukinta oli upeaa katseltavaa.

Kuusen alla vain harvat kasvit kasvavat saatika kukoistavat, mutta vuorenkilpi on yksi voittajista ja usein se on aliarvostettu monissa pihoissa. Meilläkään sitä ei ole mittavasti, mutta pieninä tummina talvivihreinä ilopilkkuina se on hyvin tervetullut erityisesti silloin kun keväällä ei vielä mikään muu viherrä.