18. huhtikuuta 2016

Isän muistolle



Isän elämänkirjan viimeinen sivu oli kirjoitettu helmikuun 19 päivä ja kirjan takakansi suljettu.  Surun ja ikävän takaan muistelen kaikkia hauskoja yhteisiä retkiä ja muistiin pulpahtelee asioita, joiden kuvitteli unohtuneen iäksi.  On asioita joita jäi sanomatta ja kysymyksiä joihin emme enää saa vastauksia, mutta nyt isän on hyvä olla ja levätä. Isä lähti yllättäen ja nukahti rauhallisesti sairaalassa jonne oli mennyt flunssan, väsymyksen ja tasapaino-ongelmien takia. Isää ei enää aamulla ollut vaan oli vähitellen nukkunut tästä meidän maailmasta pois.

Tuntuu oudolta puutarhassa tassutella ja katsella penkkejä, joissa isä ei enää istu. Veljen kanssa olemme paljon tehneet pihatöitä ja ehkä se on eräänlaista surutyötä ja luopumista. Isä opetti monia asioita puutarhaan ja puunkaatoihin liittyen ja hänen opit ovat tallessa, ja käytössä.




Kukkalaitteeseen valitsin suuria tummanpunaisia ruusuja seitsemän, jokaista kymmentä elivuotta kohden yhden ruusun. Isä rakasti metsää ja kuusia, ja siksipä omasta puutarhasta keräsin serbian- ja metsäkuusen oksia. Saniaiset olivat myös isälle tärkeitä ja niitä pyysin kukkakauppiasta laittamaan paljon. Kukkalaite kimmelsi kauniina hautajaispäivää seuraavana aamuna.




Isän lempikasveja olivat kaikki suuret ja näyttävät. Ritarinkannuksista piti mahdottomasti, samaten kuin pioneista, nauhuksista ja kirkkaanvärisistä jaloangervoista.

Puutarhan osalta on vielä hieman kysymysmerkki mitä sille tapahtuu. Veli kuitenkin jää taloa asuttamaan, mutta muu onkin avointa. Ainakin veli sanoi että nyt voi kuusiaidan tilalle tehdä kukkapenkin ja kantojen päälle voisi laittaa kukkaruukkuja, että ehkä saan täällä vähän käydä jotain puuhastelemassa. Se olisi kyllä kovasti tärkeää, että voisi vielä olla lähellä isällekin rakasta puutarhaa. Ehkä ajan myötä paikasta ja puutarhasta saattaisi pystyä luopumaan kun aikaa kuluu.

"Nuku tuoksuun kukkien,
nuku lauluun lintujen,
nuku nuoruusunelmiin,
nuku kevättoiveisiin."


29 kommenttia:

  1. Otan osaa suruusi!
    Huikean kaunis kukkavihko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Irene. ღ Suunnittelin vielä laittavani lepänoksia, mutten löytänyt niitä mistään.

      Poista
  2. Otan osaa! Tiärän tunteen. Hukutin aikoonani suruni mäntykuluman multihi, mutta muistot säilyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia ❤ ♡ ❤ ღ

      Poista
  3. Otan osaa suruusi. Surutyön tekeminen on arvokasta isälle rakkaassa ympäristössä. Todella kaunis kukkavihko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On, hyvin rakas ympäristö ja isän läsnäolon voi tuntea vaikkei fyysisesti ole enää paikalla. Kiitos sinulle ❤ ♡ ❤ ღ

      Poista
  4. Osanottoni <3 Ihanaa, että veljesi jää asuttamaan taloa, surullista olisi, mikäli rakas paikka pitäisi myydä vieraalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ❤ ♡ ❤ ღ

      Poista
  5. Osanottoni.
    Ihanasti ajateltu kaunis kukkalaite isäsi muistolle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ❤ ♡ ❤ ღ Havut ja ruusut säilyi pitkään. Monissa muissa kukkalaitteissa oli liljoja, ja ne paleltui jo samana päivänä, mikä oli kyllä harmi.

      Poista
  6. Vastaukset
    1. Kiitos ❤ ♡ ❤ ღ

      Poista
  7. Otan osaa suruusi. Upea kukkavihko.
    Minäkin tein takapihan aluetta suruaikana ja siirsin perennoja sinne äidin pihasta. Monessa kukassa on muistoja äidistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kasveissa muistot säilyy kauniisti ja monissa pihan kasveilla onkin tavallaan se persoona ja nimi kun ovat saatuja tai muistokasveja. Kiitos. ❤ ♡ ❤ ღ

      Poista
  8. Kaunis kukkalaite ja kauniisti kirjoitat isästäsi. Nuo muistot on erikoinen asia. Miten sitä voi vuosienkin jälkeen nousta mieleen asioita joita luulee unohtaneen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistelin monia kertoja kun kävimme kalassa ja hakemassa puutarhaan luonnonkasveja, sekä niitä monituisia reissuja mökille. Isä kyllä katosi muutaman vuoden aikana, sairaushan sen tekee ja yritän sen vaiheen unohtaa ja muistella niitä kivoja juttuja. Kiitos ❤ ♡ ❤ ღ

      Poista
  9. Voimia suruusi, se vie paljon aikaa ja voimia. Oma isäni kuoli vajaa kaksi vuotta sitten ja usein olen istunut pihamme suuren kuusen alla... puutarhatöiden lomassa
    https://villabranten.wordpress.com/2015/06/23/pitamyspuu/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ღ Meilläkin on tällainen pitämyspuu - suuri korkea ja tuuhea kuusi, minkä oksat ulottuvat maahan saakka. Se kasvaa avokallion vierellä, missä on ollut isän istumapaikka. Puu tuo kyllä suojaa ja olen aina ajatellut sen olevan erityinen puu.

      Poista
  10. Osanottoni suruusi.
    Luonto ja kasvit ovat rakkaita lohduttajia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Metsän ja puutarhan elämää seuratessa rauhoittuu ja osaa ajatella asioista niin eri tavalla. Kiitos ❤ ♡ ❤ ღ

      Poista
  11. Kauniisti kirjoitit ja kaunis oli kukkalaitekin. Tippa silmässä tätä luin kun tunnen nuo paikat ja olet ystäväni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sinua. ღ ღ ღ

      Poista
  12. Otan osaa suruusi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ❤ ♡ ❤ ღ

      Poista
  13. Täältäkös sinut taas löysin - ja näin haikean suruisin tunnelmin. Osanottoni läheisen menetykseen. Suru on. Se vie aikaa ja voimia. Lopulta ne ihanat muistot jäävät. Onneksi niitä on paljon!

    Jos jaksat, niin http://kanadanruusut.blogspot.fi/ - hyvinkin maallista puutarhajuttua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla sinusta ja että jätit kommentin. ღ Luinkin aamulla hieman, täytyy ajan kanssa lueskella. Mietinkin sinua, kun elokuussa kävimme Särkällä ja ajoimme kohti Oulua.

      Poista
    2. Aina tervetuloa, Quu! Paljon on käyntisi jälkeen tapahtunut ja puulajipuistokin alkaa vähitellen kasvaa. Poikkea kulkiessasi, yhteystiedot löydät kyllä!

      Poista
  14. Oma isäni kuoli 18. päivä ja myös minun kukkalaitteessani oli tummanpunaisia ruusuja ja kuusen oksia isäni rakastamasta metsästä. Monenlaisin miettein ja ajatuksin, osanotto suruusi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja osanottoni myös sinulle. Elämme samanlaista vaihetta elämässä, kovillehan tämä ottaa mutta kyllä me selviämme. Ajatellaan vain kivoja muistoja ja käydään paikoissa joissa olimme isiemme kanssa onnellisia.

      Poista

Jokainen kommentti lämmittää kovasti mieltä ja ilahdun niistä paljon. Kiitos sinulle viestistä. :)