Omenapuun alla kasvaa erilaisia puolivarjossa viihtyviä kasveja ja osa niistä on jo kasvupaikallaan olleet vuosia, ja edelleen ovat hyvässä kasvussa. Keväällä tosin penkistä hävisi valkokukkaiset imikät ('Sissinghurst White' ) ja ne korvasin itsekylväytyneillä siementaimilla ja huonossa paikassa kasvavilla imiköillä. Toisen alueen uudistuksen myötä joukko keltalehtisen nimettömän kuunliljan jakotaimia oli yllinkyllin ja niitä myös sijoitin muutaman muiden kasvien väleihin tuomaan hieman väriä pääasiassa vihreävalkoiseen massaan.
Kesällä penkissä kukkivat lehtoakileijat valkoisena ja vaaleanpunaisena, sekä kirjavalehtisenä muunnoksena. Alkukesästä puun akke kukkii iso mätäs pari eri sävyistä violettia metsäkurjenpolvea ja valkoisena lehtorikko, mutta muuten penkki on aika kukaton.
Paikalla kasvoi yksi punertava jaloangervo ja se näytti kovin yksinäiseltä, ja kun kiertelin puutarhassa löysin sille kavereita - vajan edustan penkissä oli henkihieverissä tummakukkainen (ei näy kuvissa), metsäpuutarhassa tiukassa puristuksessa kilpiangervon ja konnanmarjan kanssa kasvoi pinkimpi versio sekä valkoisen horsman valtaamassa pionimaasta löytyi hennonvaaleanpunainen
Näistä sieltä täältä kerätyistä kasveista sommittelin omppupuun alle isomman kokonaisuuden jaloangervoja. Ainahan painotetaan, että syksyllä kukkivat jaetaan ja siirretään keväällä, mutta olen vuosien myötä oppinut, että tätäkin sääntöä pystyy hyvin kiertämään tuottamatta kasveille kovin suurta stressiä - kasville on aina parempi päästä parempaan ja tilavampaan kasvupaikkaan.
Kukkivia kasveja taas on toisaalta helpompi sommitella sellaiseksi kokonaisuudeksi, ettei niitä tarvitse enää siirrellä kun kerralla saa sellaisen yhdistelmän mikä miellyttää silmää. Jaoin kasvit pariksi- kolmeksi joten ne muodostaa jatkossa todella kivan pienen massan kutakin väriä.
Kukkivia kasveja taas on toisaalta helpompi sommitella sellaiseksi kokonaisuudeksi, ettei niitä tarvitse enää siirrellä kun kerralla saa sellaisen yhdistelmän mikä miellyttää silmää. Jaoin kasvit pariksi- kolmeksi joten ne muodostaa jatkossa todella kivan pienen massan kutakin väriä.
Pionimaasta siirretty jaloangervo |
Metsäpuutarhasta siiretty pinkki |
Paikalla jo kasvavat valkokukkaiset matalat jaloangervot antaa kivan taustan eri sävyisille punertaville ja linkittävät ne mukavasti eri penkissä taustalla kasvaviin keltalehtisiin kuunliljoihin.
Pionimaassa kasvoi myös korkeaksi kasvava lilahtava 'Amethyst' ja sitä mallailin useampaan penkkiin, mutta lopulta päädyin istuttamaan eri sävyisistä jaloangervoista hieman kauemmas, ja purppuraheisiangervo 'Diabolo'n eteen, mikä tuo aika magean kontrastin.
Kukkivien kasvien siirtämisessä ja jakamisessa tärkeää on kastelu, ja näin syysaikaan vettä yleensä riittää, mutta kaikista tärkeintä on surutta katkaista kukkavarret pois, jotta kasvi keskittyy juurtumiseen eikä tuhlaa energiaa kukkiin tai siementen kehitykseen.
Hyvältä näyttää, eli varmasti oli järkevää siirtää jaloangervot. - Nythän olisi vielä hyvää istutusaikaa, mutta minusta tuntuu että jätän sellaiset pohdinnat ensi kesälle. - Mukavaa keskiviikkoiltaa!
VastaaPoistaSyksy oli pitkä joten ehtivät hyvin juurtua. Pianhan sen keväällä näki miten kävi... :) Kiitos kommentistasi Anneli <3
Poista