Äitini vihasi ja rakasti akileijoja. Muistan miten niitä oli paljon pihalla aina. Ne siementi villisti kaikkialle ja niitä putkahteli kivenkoloista, kuten tänäkin päivänä. Valitsin puutarhafooruminimeksini siis akileija, ja se on pysynyt useita vuosia nimimerkkinäni.
Ensimmäisiä siemenkasvatteluja oli japaninakileija 'Mini Star', se kukki syyshortensian alla varhain noin nelisen vuotta ja sitten hävisi. Lyhytikäisyys on pienelle japaninakileijalle, A. flabellata, ihan normaalia. Sen takia sen siemeniä kannattaa pitää jemmassa ja aina parin vuoden välein kylvää uusi satsi.
Tässä pieni sininen, ei kuitenkaan Mini Star vaan siemenketjukirjeestä saatuja siemeniä

'White Angel' on kasvatti muutaman vuoden takaa. Erittäin kaunis pieni kasvi

Tässä sinnikkäin, eli violetti klematiskukkainen jota on kaikkialla, tällä kasvilla on pientä värivirhettäkin


Valkovaaleanpunainen - erittäin yleinen väri meidän tontilla


Tummanpunainen, mikä on aika harvinainen - en ole muilla nähnyt. Tuttavan muuttaessa uuteen asuntoon kaivoi ison juurakon pois ja sain jakopalan, mikä kumma kyllä lähti kasvuun. Aksutteilla on yksi pääjuuri eikä hevillä toivu jos sen saa katkeamaan - varsinkaan vanhat yksilöt.


Valkoista lehtoakileijaa näkee harvoin. Sain siemeniä josta kasvoi useita kukkivia taimia, mutta parin vuoden jälkeen katosivat. Nyt tilasin Jelittolta valkokukkaisen siemeniä joten yritämme uudelleen.
Huomenna lisää lehtoakileijojen hienoimmista muunnoksista ja jaloakileijoista!
Akileijoista vois tulla mullekin uusi keräilykohde. Miten ne jotenkin menee helposti silmän ohi, nehän on tosi kauniita! Mullakin pitäsi olla ainakin neljää erilaista tullu jostain sattumalta. Olis just mukavaa, jos niitä putkahtelis esiin sieltä täältä ja sais jännittää minkä väriset kukat tulee!
VastaaPoista