24. kesäkuuta 2007

Nortuska

Pihassa rehottaa noin 20 vuotta sitten saatu siperiankurjenmiekka, jonka ristimme Nortuska-nimiseksi antajan mukaan (Nortunen). Tämä on aikasta matala tapaus ja on kestänyt hyvin julmaa hoitoa: mm. juurakon tiputtamista ojaan, heinikossa, kuivuudessa ja pimeydessä kasvattamista, ja se kasvaa ja kukoistaa.

Ehkä salaisuutena on se, että keväisin sen märät lehdet kerätään kasvupisteen päälle kuivumaan ja lehtien kuivuttua koko komeus tuikataan tuleen. Rikkakasvit vähenee ja kukinta on taattua. Julmaa, mutta toimivaa. Muille siperiankurjenmiekoille ei olla käsittelyä kokeiltu, mutta nekin luultavasti tykkäisivät. En tiedä onko kasvin kotiseudulla kulottamisia keväisin, ehkäpä!

Aarre avautumassa..



3 kommenttia:

  1. Meillä ennen aina keväällä poltettiin nuo kurjenmiekat...äiti sen jostakin oli oppinut ja niin tehtiin ja hyvin kyllä kasvoi ja kukki:)

    VastaaPoista
  2. Vitsi kun kiva kuulla, niin moni turhaan arkailee! :D Pitäisi selvittää mitä siinä tuhkassa oikein on, jos se kukittaa niin kovasti.. ei puutuhka kukita, sitäkin on kokeiltu eikä pelkkä kalkkikaan.

    VastaaPoista
  3. Lähetä ihmeessa jos et tartte:) mä voin niistä hyvittääkin jotakin (hunajaa ainakin olisi...:) )
    Kyllä siinä polttamisessa joku taika oli koska nyt paikat siellä kotona rehottaa tekemättömyyttä ja ei ne kuki niin nätisti:(

    VastaaPoista

Jokainen kommentti lämmittää kovasti mieltä ja ilahdun niistä paljon. Kiitos sinulle viestistä. :)