Kasvit ennen minua

Jotkut puutarhani kasvit on jopa vanhempia kuin minä tai hieman nuorempia. :) Kerron muutamasta äitini kasvattamasta konkari-perennasta joista on kuvia otettuna. Muutama niistä on jo hävinnytkin, mutta osa on hyvin elinvoimaisia. Paljon on sellaisia kasveja joita ei ole kuvattu - pitäisi ryhdistäytyä ja hankkia niistä tietoa. Äitini intohimo oli enemmän hyötykasveissa ja isäni jatkaa samalla polulla. Yhä samat hyötykasvitkin on hyvissä voimissaan ja tuottavat kiitettävästi satoa.

Kirjava ukonhattu kukoistaa yhä edelleen ja on hurjasti lisääntynytkin.

Tietysti ruohosipulia oli äitini aikana myös - minulla se on vaan koristekäytössä

Valkovuokkoja äitini on tainnut tuoda kotoaan Vihdistä

Lehtoakileijat jakoi äitini mielipiteitä - toisina päivinä ne oli ihania ja toisaalta taas ne siementää tuhottomasti. Värejä on yhä edelleen sininen ja violetti, sekä valkovaaleanpunainen. Myös noita klematis-tyyppisiä oli silloin ja aina vaan. Tuo violetti klematistyyppinen on selkeästi kovin siementämään.



Oranssi kellukka oli jo aikoinaan pannuhuoneen oven vieressä ja siellä sitä on yhä.


Päivänliljoja ei ollut kuin tämä rusopäivänlilja ja sen suuren kasvuston siirsin keväällä pois uudelle paikalle, kun se lakkasi kukkimasta.

Sinivuokko on myös Vihdistä ja se on siementänyt mukavasti. Emokasvi pitäisi siirtää pois huonosta paikasta, mutta jotenkin arveluttaa koskea siihen - olihan se äitini rakastetuin kasvi.

Matala siperiankurjenmiekka kasvoi kauan sitten entisen peruna/mansikkamaan laitamilla. Isän kanssa siirsimme valtavan kasvuston pois ja nyt se on alkanut kukkia paremmin kun juurakko jaettiin pieniin osiin.

Valkoinen lupiini on alkanut viihtymään uudestaan, kun olen sitä hoivannut

Pioneja äidillä oli kaksi ja yhä ne kasvaa


Äitini oli ammatiltaan kodinhoitaja ja sai asiakkailtaan jakopaloja, joten nämäkin pionit on saattaneet olla peräisin joltain herttaiselta mummulta.

Esikoita äidilläni oli useita ja ovat saattaneet jo moneen kertaan risteytyäkin. Tässä yks malliksi.

Juhannusruusu on edelleen sillä samalla paikalla, mille äiti sen on istuttanut. Muutaman jakopalan olen siirtänyt muuallekin ja pari kertaa se on leikattu alas.


Pohjolan Kuningatar on ollut aikoinaan harvinainen ruusu ja äitini on tämänkin tainnut tuoda kotipaikkakunnaltaan. Kauan ruusu kitui etupihalla, mutta siirron jälkeen tämä yksilö voi taas paremmin

Pihalta tietysti löytyy äitini aikaista vuohenjuurta,malvoja, keltakurjenmiekkaa, peurankelloa, isomaksaruohoa, kattomehitähteä, erilaisia pensaita ja krookuksia. Äidillä ei koskaan ollut narsisseja tai en muista ainakaan. Tulppaaneja ja helmililjoja oli, mutta ne taantuivat jo äitini aikana.