13. tammikuuta 2008

Kasvit ennen minua


Jotkut puutarhani kasvit on jopa vanhempia kuin minä tai hieman nuorempia. :) Kerron muutamasta äitini kasvattamasta konkari-perennasta joista on kuvia otettuna. Muutama niistä on jo hävinnytkin, mutta osa on hyvin elinvoimaisia. Paljon on sellaisia kasveja joita ei ole kuvattu - pitäisi ryhdistäytyä ja hankkia niistä tietoa. Äitini intohimo oli enemmän hyötykasveissa ja isäni jatkaa samalla polulla. Yhä samat hyötykasvitkin on hyvissä voimissaan ja tuottavat kiitettävästi satoa.

Kirjava ukonhattu kukoistaa yhä edelleen ja on hurjasti lisääntynytkin.

Tietysti ruohosipulia oli äitini aikana myös - minulla se on vaan koristekäytössä

Valkovuokkoja äitini on tainnut tuoda kotoaan Vihdistä

Lehtoakileijat jakoi äitini mielipiteitä - toisina päivinä ne oli ihania ja toisaalta taas ne siementää tuhottomasti. Värejä on yhä edelleen sininen ja violetti, sekä valkovaaleanpunainen. Myös noita klematis-tyyppisiä oli silloin ja aina vaan. Tuo violetti klematistyyppinen on selkeästi kovin siementämään.



Oranssi kellukka oli jo aikoinaan pannuhuoneen oven vieressä ja siellä sitä on yhä.


Päivänliljoja ei ollut kuin tämä rusopäivänlilja ja sen suuren kasvuston siirsin keväällä pois uudelle paikalle, kun se lakkasi kukkimasta.

Sinivuokko on myös Vihdistä ja se on siementänyt mukavasti. Emokasvi pitäisi siirtää pois huonosta paikasta, mutta jotenkin arveluttaa koskea siihen - olihan se äitini rakastetuin kasvi.

Matala siperiankurjenmiekka kasvoi kauan sitten entisen peruna/mansikkamaan laitamilla. Isän kanssa siirsimme valtavan kasvuston pois ja nyt se on alkanut kukkia paremmin kun juurakko jaettiin pieniin osiin.

Valkoinen lupiini on alkanut viihtymään uudestaan, kun olen sitä hoivannut

Pioneja äidillä oli kaksi ja yhä ne kasvaa


Äitini oli ammatiltaan kodinhoitaja ja sai asiakkailtaan jakopaloja, joten nämäkin pionit on saattaneet olla peräisin joltain herttaiselta mummulta.

Esikoita äidilläni oli useita ja ovat saattaneet jo moneen kertaan risteytyäkin. Tässä yks malliksi.

Juhannusruusu on edelleen sillä samalla paikalla, mille äiti sen on istuttanut. Muutaman jakopalan olen siirtänyt muuallekin ja pari kertaa se on leikattu alas.


Pohjolan Kuningatar on ollut aikoinaan harvinainen ruusu ja äitini on tämänkin tainnut tuoda kotipaikkakunnaltaan. Kauan ruusu kitui etupihalla, mutta siirron jälkeen tämä yksilö voi taas paremmin

Pihalta tietysti löytyy äitini aikaista vuohenjuurta,malvoja, keltakurjenmiekkaa, peurankelloa, isomaksaruohoa, kattomehitähteä, erilaisia pensaita ja krookuksia. Äidillä ei koskaan ollut narsisseja tai en muista ainakaan. Tulppaaneja ja helmililjoja oli, mutta ne taantuivat jo äitini aikana.

11 kommenttia:

  1. Saviruukun palasten Mari17.19

    Sivullasi on ainainen kesä! ;)
    Sivullani olisi sinulle jotain...

    VastaaPoista
  2. Olipa mielenkiintoinen postaus! Kiva nähdä vanhoja kasveja ja kuulla niiden historiasta ja että moni kasveistasi on siis täältä etelästä matkustanut sinne.
    Tuo Pohjolan kuningatar vaikuttaa oikein arvokasvilta!

    VastaaPoista
  3. Quu - what beautiful treasured plants from your Mum. Inherited plants are very special - I have fruit trees from by grandparents' orchard and lots of special plants which remind me of special people. It's what a garden should be!

    Celia

    VastaaPoista
  4. Voi mikä ihana kuvakavalkadi - kesän tuoksu melkein tuntuu ja kuuluu kärpästen pörinä:) Puutarhalla on historia - hienoa, että jatkat kunnioittavasti äitisi perintöä!

    Eihän sen tarvitse tarkoittaa, että kaikki on samoin kuin äidin aikaan, mutta että sieltä kulkevat mukana parhaat, itseäkin miellyttävät palat:)

    VastaaPoista
  5. Ihana tuo klematistyyppinen violetti aqilleija.

    VastaaPoista
  6. Löydät sivuiltani jotakin kivaa :)
    Käy nappaamassa.

    VastaaPoista
  7. Ihanimpia ovat kasvit joihin liittyy muistoja. Vaikken niin välitäkkään piiskujen ulkonäöstä niin silti ne ovat privaattipaikalla kun ovat rakkaan mammani peruja ja monet muutkin lapsuudenkodista mukana tulleet kasvit ja ne kaikki muistot, jotka niiden mukana kulkee.

    VastaaPoista
  8. Aivan ihania kukkia - ja niin kauniita muistoja. Molempia vaalitaan rakkaudella.

    VastaaPoista
  9. lisää kukkia kukkienystävälle löytyy blogistani! kiitos ihanista sivuistasi!

    VastaaPoista
  10. Mari, miepä tulen visiteeraamaan ;)

    Kre, jotenkin noita vanhoja kasveja seuraa mielenkiinnolla, onhan ne usein aika vanhoja ja mistä lie tulleita. :)

    Celia, old fruit trees are very special and they will live long time, if you love them enough!

    Inki, puutarha on kyllä kokenut useita muodonmuutoksia ja ei ne omatkaan ratkaisut tunnu muutaman vuoden päästä oikeilta. Puutarhahan on jatkuvaa matkaa eteenpäin, miksi kaiken pitäisikään olla ikuista? :)

    Pioni, se klematistyyppinen on kova leviämään - jos on pienikin rakonen niin sieltä se putkahtaa :)

    Eija, miepäs käyn kohta kurkkaamassa! :)

    Jori, kasvit kantavat muistot arvokkaasti ja kauniisti. Niistä oppii aina uutta ja rakkaus niihin kasvaa, kun antaa niille tilaa!

    Sammakko, kukat on vieläpä muistoja joita voi koskea ja tuoksutella mielin määrin!

    Pirta, tulenpas vastavierailulle! Kiva kun olet löytänyt sivuilleni!

    VastaaPoista
  11. Anonyymi12.12

    Hei!

    Etsin kuvagooglella "pohjolan kuningatarta" ja löysin sivusi! Sain sen sinulta, muistatko? Etsin tietoa ruususta, sillä se ei ole kukkinut mulla lainkaan! Osaatko vinkata, missä vois olla vika?

    t. esikko :)

    p.s. ihanat sivut sulla!

    VastaaPoista

Jokainen kommentti lämmittää kovasti mieltä ja ilahdun niistä paljon. Kiitos sinulle viestistä. :)