13. lokakuuta 2011

Pensaan tuho

Monesti sitä jättää kaikki pahimmat sotkupaikat kuvaamatta, kun ahdistaa käydä läpi myöhemmin kuvia ja todeta, että tuokin pitäisi laittaa uusiksi ja tuo ja tuo.. kevättä ei ehkä enää niin innokkaasti odotakaan, kun tietää millainen työleiri on odottamassa.

Puutarha ei ole koskaan valmis, joskus puutarhan aisoissapitäminen on yhtä taistelua, joskus pipertämistä, mutta sitten tulee niitäkin hetkiä jolloin puutarhan tietyn osion vallitsevin kasvi täytyy ottaa pois.

Meidän takapiha on suorakaiteen muotoinen ja siellä on yksi suuuuuuri penkki jossa kasvaa varjonkasveja ja taustaa suojaa suuri kuusiaita. Talon ja kuusiaidan väliin mahtuu pari omenapuuta, valtava pihjala-angervo ja suuri puolipallomainen lumipallopensas.

Valitettavasti lumipallopensas oli päässyt niin suureksi n.20-vuoden aikana, että edellistalven lumimassat painoi sen läjään kukkapenkin päälle ja lähistöllä kasvanut timanttituija kärvisteli edellis- ja viime kesän oksien kiusaamana (kerrottakoon, että tuija voi tällä hetkellä hyvin, se sai lannoitusta ja sidottiin tukikeppiin ja kuolleet oksat leikkasin pois, joten sain tuijan pelastettua).



Tästä kuvasta hyvin näkeekin, miten pensas on kaatunut toiselle kyljelleen, eikä sen pelastamiseksi ollut muuta mahdollisuutta kuin tarttua oranssiin tuhoajaan..


Pieni Ferguson-traktori on pätevä näissä hommissa ja puutarha on pitkälti suunniteltu traktorin ehdoilla - sen täytyy pystyä liikkumaan puutarhassa ja nytkin sille on tarvetta, kun isä valmisti traktoriin nostolaitteen, minkä sai työntää pensaan alle, sitoa oksat ja nostaa laite ylös ja koko pensas matkasi pellolle poltettavaksi.Kuten vanha viisauskin sanoo; Laiska työtä paljon tekee, viisas pääsee vähemmällä. ;)



Ennen/Before:


Jälkeen/After:

Muut kasvit virkistyivät huomattavasti pensaan lähdön jälkeen, mutta aukkopaikkoja on vieläkin, kun hakusessa, että mitä tähän haluaisin..


Onneksi kuitenkin penkin toinen osa on kunnossa, tosin sekin tarvitsee jonkinasteista harvennusta tulevana kesänä..


3 kommenttia:

  1. Puutarha on kuin elämä itse. Ainoa todellisuus on jatkuva muutos. Ihmiset vaan niin mielellään takertuvat tuohon pysyvyyteen, joka on harhaa, mutta luo ehkä turvallisuuden tunteen.

    Myönnän, että se jatkuva muutos on myös väsyttävää. Se pitää ihmisen liikkeessä. Mutta toisaalta nyt sait ihanaa lisätilaa, johon voi istuttaa toinen toistaan upeampia kaunottaria.

    VastaaPoista
  2. Voihan reppanaa, surullista, nyyh. Onneksi uutta elämää kasvaa tilalle.

    VastaaPoista
  3. Irene, veit sanat suustani. Kyllähän puutarha itsekin elää omaa elämäänsä ja puutarhuriparka yrittää ohjailla ja joskus jää häviölle.

    Elämäni matkat, ei suinkaan. Lumipallo kasvaa samaan paikkaan takaisin, entistä virkeämpänä. :)

    VastaaPoista

Jokainen kommentti lämmittää kovasti mieltä ja ilahdun niistä paljon. Kiitos sinulle viestistä. :)