27. lokakuuta 2013

Puuhapäivä

Autotallin siivouksen yhteydessä löytyi ruosteinen ratas.

Kauden viimeinen todellinen puristus on tehty!

Eilen tihkusateessa tyhjensin ja pesin saaveja, aloitin saviruukkujen pesun ja istutin pensaita (oikeasti tungin ne vain tyhjään kohtaan ja keväällä etsin niille varsinaiset kasvupaikat). Into oli korkealla, vaikkei sää ollut kovin mukava edes.

Tänään keli oli kaunis - auringon säteiden leikkiä katsellessa pesin loputkin ruukut, sipulilaatikot, työkalut ja ostoskorit (kyllä, käytän vanhoja käytöstä poistettuja ostoskoreja puutarhassa). Loput perennat istuttelin sipulikoreihin ja lavaan. Ehkä ne tuomen alla jaksavat odottaa kevättä, että saan nekin jonnekin Oikeaan paikkaan.

Olipa se homma ja pimeään saakka huhkin hommia. Enää on pieni korillinen sipuleita istutettavana ja ruukkujen varastointi. Vielä täytyisi käydä puutarhavajaa ja kasvaria läpi, ja viedä jäteasemalle ei-mieleiset ruukut ja muoviruukut energiajätteeksi.

Välillä haahuilin (=päätöntä vaellusta ja ihastelua siellä täällä) ja ihmettelin. Niin se kausi tulee päätökseen. Jos kelejä riittää niin ajattelin poikkeuksellisesti aloittaa penkkien siivouksen. Yleensä jätän kaikki varret talventörröttäjäksi, mutta mietin jos muutaman penkin saisi siistittyä. Uusi kausi olisi mukavempi aloittaa, kun ei ole heti kauheaa urakkaa edessä.

Saviruukkujen pesupaikka on avokallio. Pieni mummolasta peräisin oleva lypsyjakkara valmiudessa.


 Lyhtyjen lasitkin pesin, että näkee kun kylttilän liekki valaisee puutarhaa. Itse tehdyt maitopurkkikynttilät jaksaa palaa yhtämittaisesti n. kolme vuorokautta.


Puutarhavajan edustan penkissä on runko jäljellä ja se koostuu hopeapensaasta, villapajusta, kahdesta timanttituijasta, keltatuijasta ja pallotuijasta


Uudistettu alue on sekin koruton, mutta siisti ja olen vieläkin tyytyväinen kun iso ja monta vuotta kesken ollut projekti on tehty. Nyt saa rohkeasti olla ylpeä tekemisistä! Muistakaahan kehua itseänne. :) Kausi on ohi ja katsokaa mitä olette saaneet aikaiseksi.


Taustan keltakurjenmiekat ovat ihan kasassa - niitä en koskaan edes leikkaa alas. Keväällä uusi kasvusto kasvaa päälle. Laiskan puutarhurin kasvi. :)


 Paljon parjatut vuorenkilvet tulee niin hyvin esille nyt kun nurmikkokin alkaa kellastumaan.


Pienempi puutarha-apuri.


Vajan ikkunaan sommittelin haravakoneen piikit, rautaharavan lavan ja sisäpuolelle kastelukannuja.


 Vanhoja esineitä kaivoin vajasta esiin - läpiruostuneita maitotonkkia..


Rumat, mutta niin tarpeelliset ja käytännölliset vesisaavit pääsi talvisäilöön kuusiaidan alle. Olen miettinyt lautaverhoilua, pajuverhoilua ja niin edelleen. Mutta tulin siihen tulokseen, että aivan sama! Haistatan homeen sille, että kaikki pitää olla siistiä. Meillä kastellaan kukkia. Piste. :D Vesisaavit saa olla ja näkyä.


Puutarhatarvikkeita roikkuu niin yksinkertaisessa telineessä - laudassa johon on lyöty sitä-sun-nauloja. Tästä näkee ettei täällä koreilla työkaluilla vaan niillä tehdään hommia. ;) Punaisen lapion ostin keväällä ja nyt se on jo taittunut, maali varissut ja ruosteessa. Toinen lapio on hitsattu moneen kertaan. Tällä tontilla työkalut ei kestä.


Talvi rikkoi pari suurta ruukkua ja olen miettinyt, että mitä näille kappaleille voisi keksiä. Vinkkejä otetaan vastaan. 

Onkohan nämä viimeiset auringonsäteet vielä kun maa on sula? Toivottavasti ei. Lupasivat tiistaille hirmumyrskyä.


Syysomena 'Sariola' - maukkaita oli! Söin kaksi. :)


 Syysmaksaruoho vielä sinnittelee. Viimeistä viedään! Muut ovat jo paleltuneet.


Angervotarhan pesäkuuset ovat niin terhakkaana ja vuorimänty. Ihanat havukasvit. Miksi teitä ei ole enempää?


 Romuromantiikkaa. 



Huomenna sitten lisää kirjoittelua. 
Huomiseen!


6 kommenttia:

  1. voi miten kaunis syksyinen puutarha sinulla on.
    Itse olen kanssa viikonloppuna innostunut vähän paikkoja siivoilemaan pihalla...on ollut mukavaa hääräillä rauhassa.
    Oikein ihania hetkiä sinulle.

    VastaaPoista
  2. Kiitos Hanna. ♥ Nyt ei ole enää sellaista kiireentuntua eikä öttiäisiä. Kivoja puuhahetkiä sinnekin!

    VastaaPoista
  3. Minä olen jo siirtynyt lähes kokonaan sisätiloihin odottelemaan ensi kevättä;)

    VastaaPoista
  4. Pioni, kyllä minäkin, kohta! :) Koirien kanssa on vain niin mukava olla pihalla ja lappalaiset viihtyy siellä paukkupakkasilla, että talvenkestoa vaaditaan myös puutarhurilta. ;)

    VastaaPoista
  5. Voi miten ihanan puuhakasta päivää olet viettänyt!
    Minä en ole vielä ehtinyt tuohon ruukkujen pesuun. Tänään sain viimeiset sipulit maahan ja olen siitä kiitollinen, koska tänään alkoivat suuret sateet. Minusta syksyllä on oikein mukavaa puuhastella ulkosalla kun ei ole liian kuuma. Noita rikkoutuneita ruukunpalasia jemmaan aina keväisin suurten ruukkujeni pohjalle niin ei tarvitse laittaa kevytsoraa tai kerätä niin paljon käpyjä.
    Sinulla onkin syytä kierrellä puutarhassa ihailevin ja rakastavin katsein!

    VastaaPoista
  6. Irene, täytyihän se vähän reipastua kun niin pitkään viihtynyt lueskelemassa sisällä.

    Nuo ruukunkappaleet vein jäteasemalle, kun ne olivat niin painavia ja paksuja etten saanut niitä pienemmäksi. Pitää pienempiä ruukkuja rikkoa salaojitusmateriaaliksi kun muuten ruukuista tulee aivan liian painavia.

    No, välillä pitää ummistaa silmiä niissä kohdin missä ei ole niin nättiä.. ;)

    VastaaPoista

Jokainen kommentti lämmittää kovasti mieltä ja ilahdun niistä paljon. Kiitos sinulle viestistä. :)