31. toukokuuta 2014

Heidinkukat

Parin viime kevään ajan heidinkukka on jäänyt tallettamatta kuviksi ja ensimmäinen sekä viimeinen merkintä siitä on vuodelta 2011. Kasvustot voivat hyvin ja kukinta on runsaanpaa vuosi vuoden jälkeen. Heidinkukan olisi kannattanut aikaa sitten istuttaa puutarhaan, niin olisi voinut nauttia sen kukinnasta vaan mistäpä sen arvasi, miten hyvin se viihtyisi.

Kasvupaikka vaikuttaa olevan kasvin mieleen - hieman hiekkaisa kuivahko puolivarjo, mikä kylpee kevätauringossa kunnes unkarinsyreenin lehdistö varjostaa paikan keskikesästä syksyyn.

Siementaimiakin on ilmaantunut emokasvien edustalle sankoin joukoin ja muutamia niistä olen jättänyt kasvamaan.  Ilolla seuraan, mitä siementaimista kasvaa.

Sirot pienet kellomaiset kukat keinuvat kevättuulessa ja melkein voi kuulla kellojen kilinän, ehkä keijukaiset soittelevat niitä öisin, kukapa tietää..

Purppuranpunaisella on aavistuksen tummemmat lehdet kuin valkoisella, mutta muuten niissä on hyvin vähän eroavaisuuksia.

 Cortusa matthioli


Valkoinen heidinkukka on niin herkkä ja se voisi olla todella kiva jonkun pienen kirjavan heinän kaverina.

Harmi vain, että valkoisen kasvustossa kasvaa myös purppuranpunaista. Jotta saisin kasvit erotettua täytyisi ne jakaa kukinta-aikaan. Jakaminen onkin siirtynyt ja siirtynyt, kun millään malttaisi jakaa kukintavaiheessa, mutta muuten työ ei onnistuisi. Toivottavasti siementaimista kasvaisi valkoisia niin voisi valkoisen emokasvin jättää kasvamaan rauhassa. 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jokainen kommentti lämmittää kovasti mieltä ja ilahdun niistä paljon. Kiitos sinulle viestistä. :)