Sapokassa

Haavena on ollut käydä Sapokan vesipuistossa, kun luin siitä jutun 90-luvulla Viherpiha-lehdessä.

Tänään vihdoin haave toteutui ja paluumatkalla juhannuksenviettopaikasta käytiin pikaisesti kävelyllä puistossa koirien kanssa. Ihan kaikkia pieniä sopukoita ei päästy siis kiertämään ja aika vauhdikkaasti koirien tahdissa osa puistosta tuli kierrettyä.

Jäätiin haaveilemaan, että syksyllä otetaan eväät ja kamerat matkaan. Syksyllä päästäisiin myös näkemään puiston palkittua valaistustakin ja tutustumaan näkymään putoksen huipulta, ja koluamaan pikkupolut läpitse.

Puiston istutusalueet ovat laajoja ja kasvit ovat erinomaisessa kunnossa. Rikkaruohoja en nähnyt ainuttakaan ja vain yksi uusi alue tuli vastaan. Puisto antaa kyllä erinomaisen kuvan heille, jotka miettivät puutarhan laittamista ja kasvien leviämistä.

Suhteellisen paljon samantyylisiä ja samoja kasveja oli käytetty, kuten puistoissa yleensäkin. Less is more ja tällaiseen suureen puistoon laajat kasvi-istutukset ja samojen kasvien toistot sopivat erinomaisesti. Keräilijä näki vain hukkaanheitettyä tilaa, kun tuoksukurjenpolvea on neliökaupalla. ;)

Juhannussunnuntai oli erinomainen päivä käydä puistossa kun kuvista välittyy tunnelma, että vain me siellä ihastelimme. Kävijöitä oli toki, mutta onneksi vähänlaisesti niin ei joka kuvassa ole kanssaihastelijaa.

Köynnösportti - retki alkakoon!

Tuoksukurjenpolvimattoa

Köynnöshortensia kiven päällä.

Upea levähdyspaikka.

Polku, mikä jäi kulkematta.

Putous

Kultasade

Pilarikatajia kataja - ja seppelvarpumatossa.

Vuorimänntyjen uusi vuosikasvu oli jo typistetty kasvun hillitsemiseksi.