Metsäpuutarhan syksyä

Viime kesänä oli nähtävissä metsäpuutarhassa kasvun hurmaa kun suuri ja risuttunut kuusiaita kaadettiin toissa maaliskuussa pois.

Kaikkien kasvien kasvu oli paljon vahvempaa kun auringosta ja vedestä kilpaileva kasvusto oli poistettu. Jäljelle jäi vain muutama isompi kuusi. Valo-olosuhteet muuttuivat varjoisasta puolivarjoisaan ja sehän riittää kovasti näille metsäpuutarhan kasveille.

Edelleen näin syyskuun puolivälissä alueella on koristeellisten ja värikkäiden lehtien toimesta paljon katseltavaa ja suurin osa lehdistöstä on heleän värisiä.

Kelta-vihreälehtinen sara, lehtoimikkä ja Kabitan-kuunliljat muodostaa yhden kelta-vihreän alueen. Rakastan käyttää samaa väripalettia toistuvasti, siinä on jotain niin jännittävää ja varjopuutarhoissa on mahdollista leikkiä lehtien väreillä eikä kukintaa edes kaipaa. 

Pieni Perkeo-jaloangervo aloittaa kukinnan. Sillä on niin kauniin tumma lehdistö ja jäykkä kasvutapa. Oivallinen maanpeittokasvi vaikka kuunliljojen kaveriksi. Meillä se asustaa pienen Kabitan-kuunliljan ja lehtoimikän välissä.

 Näille haltiankukille tai tiarelloille ei ole enää nimiä. Laput ovat kadonneet jo aikaa sitten.

Kehtolehti

Kultatesma-heinä ja keltalehtinen kuunlilja

Rohtosuoputki

Metsäimarre, vaaleanpunainen imikkä ('Dora Bielefeld') ja tummakurjenpolvi 'Samobor'

Metsäimarre alkaa vähitellen ruskeattua

Sara ja lehtoimikkä

 Alueella kasvaa aika pienikasvuisia lajeja ja korkeutta ryhmään tuo suuri kilpiangervo. Valkoiset lehtoakileijat, vaaleanpunainen kevätlinnunsilmä  ja jouluruusut ovat jo tältä kaudelta kaikkensa antaneet ja odottavat talvea.

Korkeutta alueelle tuo oman puutarhan siemenistä kasvattettu valkoinen aitoukonhattu. Sille paikka on kyllä aavistuksen liian heikkoravinteinen ja valoakin saattaisi tarvita hieman lisää.