Entisessä alppiruusutarhassa katvio jatkaa eloaan ja vaikkei nyt ihan joka vuosi ehdikään kukkia, niin pidän tästä kauniista lehdistöstä kovasti. Mikäli syksy on pitkä ja lämmin, eikä halla nipistä niin katvio kukkii kauniin vaaleakeltaisin ja hieman epätodellisin vahamaisin kukin.
Kaksi Haaga-alppiruusua alueella ennen kasvoi, mutta alppiruusuthan alueelta hävitin, kun suojapuusto katosi johtuen syysmyrskyistä ja puiden kaatamisesta.
Keväällä ilahduttava vaaleankeltainen keltakielokki on myös lehdistöltä ja kasvutavaltaan herttainen, ja sille tulee myös kaunis syysväri. Tällaisille aikaisin talvilepoon meneville kasveille olen istutanut kavereiksi talvi- tai ikivihreitä kasveja, ettei penkeistä tulisi kovin paljaita. Syksy- ja talvikausi kun meillä kotimaassa on niin pitkä.
Keltalehtinen hopeatäpläpeippi ja purppurakeijunkukka on pitkään raikkaan värisiä ja peittävät maata, ettei siemenrikkakasvit pääse edes itämään.
Vaaleanpunainen rentoakankaali rönsyilee kielokin ja kuunliljan välissä. Tämä kuunlilja taitaa kyllä kaivata jakamista, kun on jo kyse vanhasta juurakosta mikä ei enää jaksa tuottaa kuin pienikokoisia lehtiä. Etualalla kasvaa varjoyrtti.
Alppiruusujen paikalle sai mukavasti tilaa ja nyt kotkansiipien ja keltakirjavan lehtoakileijan välissä on keltapeippi 'Herman's Pride', se kukkii keväällä/alkukesästä eikä rönsyile juurikaan. Sen "isoveljen", peruskeltapeipin hävitän puutarhasta vähitellen, sille kun ei ole mitään isoa pensasryhmää jonka alla se saisi levitä ja kukkapenkeissä se on turhan nopea.
Alppiruusutarha on entinen komposti ja siellä on puutarhan mehevin multa. Siirsin ja jaoin sinne punertavalehtisiä kyläkurjenpolven siementaimia ja kuunliljaa, sekä kultatesma-heinää. Nurkka on varjoisa joten se vaati hieman jotain väriä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jokainen kommentti lämmittää kovasti mieltä ja ilahdun niistä paljon. Kiitos sinulle viestistä. :)