Vanhan kunnon maatiaisukonhatut on kyllä parhaita. Sain puutarhatutuilta erilaisten ukonhattujen siementaimia ja niidenkin kanssa kävi perinteisesti - siementaimia on ylenpalttisesti siellä täällä, joten ne täytyy hävittää, mutta nämä upeat vanhat ukonhatut ovat steriilejä ja niitä voi lisätä vain jakamalla, mikä onkin etäpuutarhurille paras vaihtoehto.
Hyvin sateisen kesän seurauksena kukkavarret venähtivät pitkäksi ja kaartuvat kauniisti muiden kasvien päälle. Vierustovereina ukonhatuilla on erilaisia nauhuksia.
Kallionauhuksen (yläkuva) siirsin toisaalle, se ei oikein viihtynyt nykyisessä kasvupaikassa ja sen korvasi hennon vaalea jaloangervo, mikä muutti pionimaasta kukkivana. Pionimaa on alue, mikä täytyy kokonaan hävittää. Aika ei riitä sen hoitamiseen ja valkoinen maitohorsma leviää niin voimakkaasti, ettei sen suhteen ole mitään tehtävissä muuta kuin alueen laittaminen kokonaan nurmikolle.
Vuosien saatossa on monenlaista kokemusta tullut ja jos jonkun vinkin voin aloittaville puutarhureille antaa niin se on, että kokeneita kotipuutarhureita kannattaa kuunnella ja välttää aggressiivisesti leviäviä lajeja - puutarhanhoito on vain paljon kivempaa ilman valtataisteluita kasvien kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jokainen kommentti lämmittää kovasti mieltä ja ilahdun niistä paljon. Kiitos sinulle viestistä. :)