 |
| 26.7.2017 |
Heinäkuun loppupuolella ihan pienenä taimena saatu punalatva kohosi keskellä istutusaluetta suurena ja pensasmaisena. Punalatvan kukinta jatkui aina pitkälle syyskuun puolelle ja se onkin amiraaliperhosten ja kimalaisten suosiossa.
Alkujaankin halusin saada suureen istutusalueeseen kasvin, mikä kohoaa suureksi ja punalatva sopii siihen tehtävään mainiosti - joskin sitä ei enää pysty lapiolla siirtämään. Juurakko on tiivis ja kova, mihin lapio ei pysty, joten istutuspaikka kannattaa miettiä tarkoin, koska kauan samalla paikalla kasvaessaan punalatvaa ei yhden naisen voimin niin vain siirretäkään.
Mikään pohjoisen tuuli tai kaatosade eivät ole koskaan punalatvaa horjuttaneet ja seisoo aina ylväänä paikallaan.
 |
| 31.7.2017 |
 |
| 9.9.2017 |
Syyskuussa kukinta alkaa vähitellen päättyä, mutta kasvi seisoo ryhdikkäänä edelleen ja punaiset varret erottuvan kauniisti vihreästä massasta.
Punalatvan ympäröimä alue on tarvinnut jo vuosia huomiota ja olen pitkään tuuminut mitä sille tekisi. Sinikuunliljat tarvitsi uudelleenistutusta, niiden juurakosta oli paisunut jo niin valtaisa, että elinvoima oli ehtynyt. Lisäksi erilaiset nauhukset rakastavat meidän muhevaa savimaata, että siementaimia oli yllinkyllin ja kaivoin pari kottikärryllistä suuria nauhusten juurakoita kompostiin.
Päädyin kiertelemään puutarhassa ja katselin kasveja, mille uudelleenistutus ja jakaminen olisi eduksi ja mielessäni tein listaa. Vähitellen alue valmistui mielessäni ja päätin punalatvan eteen istuttaa muualla kituneet syysleimut, sekä hempeän roosan ja punertavalehtisen jaloangervon, sekä erilaisia kirjavalehtisiä kuunliljoja. Siellä täällä asustelleen ängelmät niin ikään pääsivät korkean punalatvan viereen - ängelmät saavat hakea punalatvasta tukea. Kaikki siirtämäni kasvit jatkavat punalatvan värimaailmaa.
Sherbet Fizz-syysleimu oli sekin liian aurinkoisessa ja kuivassa paikassa, ja nyt se pääsee paremmin edukseenkin.
Roosajaloangervo istui kauniisti saman sävyisen luppion vierelle.
Punaimikkä, kirjosiniheinä ja erilaiset pienet nahkealehtisen kuunliljat muodostaa myös yhtenäisen värimaailman.
Mallailua - usein piirrän suunnitelman paperille mutta yhtä usein se on
mielessäni. Loppusilaus tulee kasvien kanssa, niitä sommitellen.
Punalatvan takana on vielä alue, minkä takana kasvaa nauhuksia ja niiden
eteen muodostui sitten myös hempeää sävyä - violetteja. Suurimman osan
perennoista siirsin heinäkuussa, joten leikkasin lehdistöstä 2/3 pois
siirron vuoksi, joten menetin kukinnan, mutta kasvit juurtuvat paljon
kun niiden ei tarvitse ylläpitää lehdistöä.
Erilaiset akileijat kasvoivat jopa metsänlaitamilla ja kurjenpolvista löytyi monia sopivia ehdokkaita - myös punalehtisenä. Tämän väripaletin suunnittelu oli koko kauden hauskin juttu. Kierrellä kottikärryn ja lapion kanssa ja kaivella kasveja kyytiin, välillä huikaten lapinkoirat mukaan. Toinen koirista osaakin jo luonnostaan paimentaa kottikärryjä ja seuraa niitä.
Purppuraheisiangervon ja violettien väliin jäi pieni alue ja siihen puolestaan keräilin sinikukkaisia. Sinilatvoja, kurjenpolvia, punalehtisiä nauhuksia... sellainen suloinen sekametelisoppa.
Ihan helpollahan näiden alueiden uusiminen ei tullut vaan vaati vuosien alkuvalmistelut. Alueelle oli levinnyt ruttojuuri, jättiputki ja valvatti. Ne vaativat myrkytyksen. Lapio niiden kanssa oli turha välinen eikä kattaminenkaan auttaminen. Sen jälkeen annoin koko alueen rikkaruohottua kunnolla, ja kitkin alueen kahdesti joten nyt pitäisi pintamullasta olla enimmät moni- ja yksivuotiset rikkakasvit poistettu ja perenoilla on nyt suuremmat mahdollisuudet kasvaa niin suureksi, ettei siemenrikkakasveilla ole enää tarpeeksi valoa.
Jännä nähdä miltä kesällä alue näyttää.
