Sen takia on tärkeää, että penkissä olisi mielenkiintoisia lehtimuotoja, jos kukittaminen ei aina onnistu.Miulle on ihan yksi lysti kukkiiko mikään - lehtimuodot ratkaisee muutenkin paljon enemmän. Tykkään kyllä kukista ja väripilkkuja on seassa.
Vihreän eri sävyilläkin saa jo mielenkiintoisen näkymän aikaan ja niillä leikittely on helpompaa, varsinkin puolivarjossa. Periaatteessa suunnittelen vähän, että mikä kasvi laitetaan minkäkin viereen, että tulee harmoniaa (eri sävyisiä vihreitä) tai kontrastia (keltainen +punainen) tai leikin erilaisilla lehtimuodoilla.
Tärkeintä kaikista, on kuitenkin valita kasvit kasvupaikan mukaan ja sitten miettii noita muita valintaperusteita. Kaikki kasvit ei aina kuitenkaan viihdy, vaikka on ottanut jo aiemmin selvää kasvuoloista, mikä on lohdullista tietää.
Ison tuomen alla oli valikoima kuivassa puolivarjossa viihtyviä vihreitä
- Jaloangervot taponlehden kaverina
- Vuorenkilpi imikän kaverina
- Syyshortensiaa tuijien välissä ja narsisseja myös
Eräässä nurkassa kasvava kieloyhteisö karhunsammalessa. Kanukan alla kasvaa rikkakasvi, joka on niin nätti että en ole sitä lähtenyt perkaaamaan, eihän se kyllä perkaamisella kuolisikaan.. eikä kattamisella.. eikä myrkyttämisellä. Joten olen antanut sen vaan olla. Ehkä se ei lähde rönsyämäänkään, kun saa olla halutulla paikallaan.
Sammaloittuneen kiven ympärillä tuijia, alppiruusuja ja hostia
Sekamelskaksi kutsuttu pellonpuolikas täynnä lehtimuotoja ja jämäkasveja
Puutarhavajan taustalla on yhtä sun toista - kanukka, tuija, konnantatar, koivuangervo.. (yritän tässä zoomailla sopisiko vaaleanpunainen vajan väriksi, mmh.)
Jottei olisi puuduttavaa paasaamista vihreydestä, niin kärsämöillä saa väriä. Tässä siemenkasvatteluni vuonna 2005. Ne oli suunniteltu penkin väriläiskäksi ja loppukesää sekä syksyä ajatellen. No eipä kukkineen viime kesänä, että silleen.. ja niitä on vielä paljon samassa penkissä. Ketutti!
Joo on se suunnittelu kyllä vaikeeta. Mäkin kuvittelin kun rakennettiin että itse suunnittelen pihan, mutta haaveeksi se vaan jäi. Pakko oli ottaa suunnittelija, muuten olisi piha vieläkin ihan vaiheessa. Tai siis onhan se vieläkin kyllä. Annoin aika vapaat kädet, vähän esitin väri ja kasvi toivomuksia. Mutta olen ihan tyytyväinen tulokseen ja on vielä toi takapiha tekemättä että jäi itsellekin töitä. Paljon on kaikkia vanhoja varmoja kasveja kuten syreenia, hortensiaa, juhannusruusua jne.
VastaaPoistaOn todella hataralla pohjalla koko piha jos niitä kestäviä kasveja ei ole perustuksena. Kaikkia erikoisuuksia ja oman mieltymyksen mukaisia kasveja voi sitten suunnittelijan tekemiin istutelmiin lisätä.
VastaaPoistaEikä sitä tiedä mihinkä sie Ansku vielä innostut, kun pääset perille kasveista. Suunnittelijat muutenkin miettivät tuuletuspaikat, roskisten verhoilut jne joita ei välttämättä tule ajateltua ensimmäisenä, kun halutaan sitä kukkaloistoa. ;)
Oletko Q ajtellut osallistua pihakilpailuun? Ainakin joku puutarhalehti pitäis hälyyttää tekemään juttu noista sun istutuksista ;)
VastaaPoistaLehtimuodot ja kestävät peruskasvit ovat minustajkin homman juju. Tiedän yhden ihmisen, jolla oli todella suunnitelmallisesti toteutetut istutukset tasaisella omakotitalopihalla. Syysleimua, jaloruusuja ja mitä lie... Kuitenkin joka kevät hän joutui uusimaan isoja määriä kasvistoaan, koska ne paleltuivat talvisin tai sairastuivat kesällä. Vaikea ja mielenkiinnoton istutus, joka kyllä kukki säännöllisessä rivissään koko kesän jos hyvä tuuri kävi.
Sanni, vastaan tuohon pihakilpailukommenttiin seuraavassa postauksessa :)
VastaaPoistaYleensä ne suunnittelijat laittaakin isot määrät samaa kasvia - sillä saa komeutta hetkessä aikaan. Itse laitan yhden tai korkeintaan kolme, mutta en vierekkäin vaan pieninä pisteinä.
Kyllähän sillä isolla määrällä samaa saa juurikin näyttävyyttä, mutta jos joku tauti sattuu tulla kylään tai sitten huono kesä, niin on iiiso kohta ihan tylsä.
Suunnittelijat saisi tehdä varasuunnitelman, että jos joku kuoleentuu - samaa kasvia kun samalle paikalle ei kannata enää laittaa. Taudit säilyy maassa usein pitkäänkin (esmes perunarutto jne).