24. marraskuuta 2009

Muscari

Äitini puutarhassa, ikkunani alla, kukki aina alkukesästä isohelmililjoja.

Vuosien saatossa ne hävisivät. Viime syksynä hankin sipuleita ja palautin kasvin puutarhaan - nyt etupihalle, mistä voin niitä ihailla aina kun astun ovesta pihalle.

Unohtuneesta mummolastakin helmililjat alkoivat kadota, kunnes löysin nurmikolta pieniä siementaimia ja siirsin ne kukkapenkkiin - siellä ne nykyään iloisesti kasvavat.

Miten paljon iloa saakaan tuntemaan joku pienen unohtuneen kasvin palauttaminen takaisin puutarhaan. On kuin astuisi ajassa taaksepäin, niihin muistoihin, joita kasvi edusti, ja edustaa yhä. Puutarhan kasvit on kuin valokuva-albumin kuvia, niitä vain voi selata kerran vuodessa ja silti muistot säilyy mielessä ja lähellä sydäntä. Olin vain 14-vuotias, kun äitini taipui vaikean ja pitkän sairauden edessä. Olen silti onnellinen, että äiti nukahti omalle sängylleen kotonaan. En varmaan olisi koskaan ymmärtänyt, jos tapahtuma olisi sijoittunut sairaalaan.

Muista äitini kukkasista voit lukea täältä.


Muscari latifolium - Isohelmililja


Uusi tulokas helmililjoihin - ihanan vaaleansininen, aika kertoo jääkö se pysyvästi puutarhaan!

Muscari 'Valarie Finnis'


Helmililjojen sinisyys on jotain maagista, mystistä ja kosketeltavaa.

Muscari armeniacum - Tummahelmililja



1 kommentti:

  1. What a sweet post. So many types of flowers hold different memories for me, too. Some about this person, some about another person. I enjoyed your post. When we moved to this house there were many blue Muscari bulbs blooming each year. There were also a few white ones scattered about, but they are gone now. Guess they are just not as strong as the blue.

    VastaaPoista

Jokainen kommentti lämmittää kovasti mieltä ja ilahdun niistä paljon. Kiitos sinulle viestistä. :)