21. helmikuuta 2014

Pitsikuorrutetta



Pääsin lähtemään vähän aikaisemmin tänään töistä ja pihalla ei aurinko paistanut, mutta valoisaa oli. Valo sai miettimään, että miten havut jaksavat. Liian myöhään ei kannata olla asialla havujen peittelyn suhteen.

Täytin korin "pitsi"verhoilla, joita on kerääntynyt mummolasta, saanut äidin perintönä ja löytänyt kirppareiden poistomyynneistä.

Nämä keinokuituiset pitsiverhot ovat verrattaen käteviä - ne pakkautuvat pieneen tilaan, voi pestä 60 asteessa eivätkä homehdu tavallisten kankaiden tavoin. Verhojen kaveriksi iloisen värisiä pyykkipoikia.



Puutarhavajan edustan kelta- ja pallotuija sekä viime keväänä peittelemättä jäänyt ja pahoin kärähtänyt kartiovalkokuusi saivat pitsiä ylleen.


Aika sööttejä pitsiasussa. :)


Ostan havut aina niin pienenä kuin on saatavilla. Meidän savimaassa havujen täytyy kestää monenlaista ja on parempi, että saavat ihan pienestä saakka tottua, niin ilmastoon kuin maaperäänkin.

Havujen peittelyn lopetan siinä vaiheessa kun ne kasvavat peittoista ohi. Timanttituijat ovat olleet jo useamman vuoden peittelemättä.


Pesäkuuset ja vuorimännyt on nekin jo iäkkäimpiä, ja kuuset ja männyt tuntuvat kevätaurinkoa kestävän paremmin kuin tuijat. Peiton alla kartiovalkokuusi.


Tämäkin timanttituija ja suuret pesäkuuset jäävät auringon armoille. Pesäkuuset näyttävät kuvassa pieniltä, mutta niillä on halkaisija yli metrin.


Takapihan timanttituija on kärsinyt pahoin vaurioita, kun lumi taittoi suuren lumipalloheiden sen päälle. Tuija on ollut tuettuna nyt parisen vuotta ja alkanut vähitellen saada muotoa jossa se aiemmin oli. Pallotuijalle laitoin pitsiverhon päälle, kun se on aika hiljan istutettu.



Kuten näkyy - Etelä-Pohjanmaan lakeuksilla ollaan, ja aakeeta ja laakeeta riittää.


 Viime kesänä uudistettu kivikkotarha miellyttää edelleen silmää vaikkakin talviasussa on aika paljas.



Kääpiöserbiankuusi on kyllä havuista ehdoton lempikasvi.

"Tämän serbiankuusen viljelymuoto on hyvin hidaskasvuinen ja tiheäoksainen. Vuosikasvua kertyy vain 2–4 cm, ja ’Nanasta’ tulee miltei yhtä leveä kuin korkea. Serbiankuusen tavoin ’Nana’ on suhteellisen vaatimaton kasvupaikan suhteen eikä taimea tarvitse varjostaa kevättalvella. ’Nana’ onkin kestävämpi vastine ’Conica’-kartiovalkokuuselle.
 Koko: 300 cm korkea, 250 cm leveä. Kasvutapa: Leveänkartiomainen, pienikokoinen havupensas tai -puu. Neulaset: Alta hopealle hohtavat, hyvin lyhyet ja litteät.

Kävyt: Pienet, kiiltävät ja sinimustat. Kasvupaikka: Aurinko–puolivarjo; kasvualusta tuore, keskiravinteinen. Maa saa olla yhtä hyvin hapanta kuin runsaasti kalkittua. Vyöhykkeet: I–IV. "
Teksti:  Suomalainen taimi
Picea omorika ’Nana’

Metsästä löytynyt pallomainen metsäkuusi oli hyvin pieni, kun sen metsähakkuualueelta toimme perunasäkissä. Nyt se ei säkkiin mahtuisi millään.. Siitä on kasvanut suuri ja erittäin tiheä. En ole sitä leikannut mitenkään.


4 kommenttia:

  1. Hauska ja oivallinen idea! Puutarhassa on odottavan jännittynyt tunnelma, melkein kevät. Olen lukenut tekstejäsi ja ihaillut kuviasi suurella intensiteetillä, kun vasta hiljattain löysin tieni tänne.

    VastaaPoista
  2. Pitsiunelmasi ovat ihastuttavia, kuin keväthankien morsiammia =) Täällä odotellaan jo innolla kunnon puutarhaspurtin alkua =)

    VastaaPoista
  3. Ihanat pitsiverhot! Pesevät mennen tullen kauppojen rumat varjostuspeitteet.

    VastaaPoista
  4. Maria, kiva kun löysit tänne. :)

    Jori, todellakin, morsiamiahan nämä. Pitäisi vaan lisää niitä sulhasia ostaa lisää.. ;)

    Tiina, kyllä vain ja nämä ovat helppohoitoisempiakin. Eivätkä ärsytä kun ne pitää kesän alettua kuitenkin säilöä sisälle. Muut varjostuskankaat voisi vähän käydä hermolle. ;)

    VastaaPoista

Jokainen kommentti lämmittää kovasti mieltä ja ilahdun niistä paljon. Kiitos sinulle viestistä. :)