5. maaliskuuta 2014

Lumikelloja


Karvakorvien touhuja seuratessa hymyilyttää aina kovasti. Pienten pörröisten koirien sisällä asuvaa riemua lumesta on ihana seurata. Mutta minun sisällä asuva puutarhuri taas odottaa lumen sulamista.

Kevätkaipaus on käsinkosketeltavaa ja kevään tulon tuntee kaikilla aisteilla. Vaikka lunta ja pakkasta varmaankin tulee useampaan kertaan ennen kuin isommat sipulikasvit kukkivat, niin se ei lannista. Kevät tulee aina, se on varma. Aikataulu vain epäselvä.

Uutta ja märkää lunta on pieni kerros, mutta muuten piha alkaa olla vanhasta lumesta lähes paljas. Viikonlopuksi en järjestä itselleni mitään sovittua, muuta kuin treffit saksien ja kottikärryjen, jos keli sen sallii. Tuumailin, että voisin sieltä täältä jo leikata talventörröttäjät alas.


Puutarhan perältä lumi sulaa aina ensimmäisenä ja mikäs sen mukavampaa lumikelloille, jotka huomasin aamulla. Siellä ne pirteinä olivat metallikaltereiden takana valmiudessa.


Voisin aloittaa penkkien siistimisen tästä penkistä. Kääpiöbalsamipihta (Abies balsamea 'Nana') on lajinsa ainut edustaja puutarhassa. Täytyy tehdä sille nyt enemmän tilaa, kun sen tuntuu olevan kestävä pieni havu ja sääli jos perennat "syövät" sen.  Tässä kuvastuu hyvin puutarhaideologiani - ensin seurataan muutama vuosi kestävyyttä ja sitten tehdään kasville paremmat olot.



Unkarinsyreenin alla on sielläkin elämää - kasvitieteelliset krookukset ovat hyvässä kasvussa ja samoin lumikellot.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jokainen kommentti lämmittää kovasti mieltä ja ilahdun niistä paljon. Kiitos sinulle viestistä. :)