14. elokuuta 2016

Kesämuistoja: Kurjenmiekkoja



Kesäkuun puolivälin jälkeen puutarhan valloittivat erilaiset heinämätäsmäiset siperiankurjenmiekat. Siperiankurjenmiekat ovat helppoja kasvattaa, kunhan saavat tarpeeksi valoa ja kosteutta, mutta näiden omien osalta parhain kukinta alkaa olla ohitse, sillä ne vaatisivat jälleen kerran jakamista.

Muutaman vuoden välein kurjenmiekkoja olisi hyvä jakaa, jotta säilyvät elinvoimaisina. Mätäs kasvaa pyöreähköksi ja sisus yleensä vähitellen kuolee pois.  Siperiankurjenmiekkoja kasvaa puutarhasta useita ja useita mutta valitettavasti ne ovat lakanneet kukkimasta, kun olen ollut niiden suhteen niin saamaton. Ryhtiliikettä tarvitaan!

Täytyykin nyt elokuussa yrittää napsaista lapiolla emokasvin kyljestä "mukuloita" pois muualle kasvamaan ja jättää emokasvi niille sijoilleen.




Pilkahdus Kuutamopuutarhaan, mistä ei olekaan nyt päivityksiä vuosiin tehty. Kuutamopuutarhassa asustaa siis valkokukkaisia kasveja ja alueen reunakasveiksi valitut pajuangervot ovat lähteneet käsistä ja ne jouduin valitettavasti myrkyttämään, kun kaivaminen ei onnistunut ja alasleikkaus vaan kiihdyttää kasvua.  Taustalla näkyy myös myllätty nauhustarha, minkä osalta on tehty myös rankkoja kaivuutöitä ja metsää kaadettu kasvien päälle.



Nimetön valkoinen siperiankurjenmiekka kasvaa villiintyneessä kasvaripuutarhassa.


Oulun metsästä löytynyt kaunokurjenmiekka on sekin jo suuri mätäs ja
myös sen osalta suunnittelen jakamista.


2 kommenttia:

  1. Kauniita! :) Ja myös nuo särkyneet sydämet edellisessä postauksessa.

    VastaaPoista
  2. Hyvä idea tuo kurjenmiekan jakaminen tuppaan reunoilta. Valkoinen siperiankurjenmiekka on yksinkertaisuudessaan niin hieno.

    VastaaPoista

Jokainen kommentti lämmittää kovasti mieltä ja ilahdun niistä paljon. Kiitos sinulle viestistä. :)