26. toukokuuta 2016

Talvituhoja


Kevätlinnunsilmä valaisee
kuivuttuneita keltajapaninangervoja

Talvituhot veivät keijunkukat sukulaisineen lähes kokonaan ja saman kohtalon koki varjohiipat sekä lukematon määrä muita yksittäisiä kasveja, joita en vielä osannut kaivata. Narsissien, krookusten ja helmililjojen kukintaan talvi vaikutti ja vain harvat kukkivat, jos kukkivatkin niin hyvin niukasti.

Kovimman iskun ottivat ikivihreistä kasveista varpukasvit (talviot, varjoyrtit, ruohokanukat..) sekä perennat (varjorikot, vuorenkilvet..) - näiden osalta lehdistö on vaurioitunut kokonaan tai hyvin pahasti, että saa nähdä jaksaako kasvit vielä juuresta puskea uutta kasvua. Erikoisemmat kerratut ja tummalehtiset esikot kuolivat kaikki. Pallo- ja himalanesikot myös voivat heikosti, mutta onneksi pihaesikot ja erilaiset äidiltä perityt esikot voivat mainiosti.

Kanukat, koivu- ja heisiangervot tulevat lehteen hyvin hitaasti, mutta suurin osa myös erilaisista pensasangervoista on kuivunut juureen saakka. Näidenkin suhteen toivoa vielä on, sillä uutta versoa kasvaa jo. Vanhimmat syyshortensiat alkoivat eilen vihertää, mutta kaikki erikoisemmat hortensiat ovat kuivuneet - muutamia varsia katkoin ja huonolta näyttää.

Penkit käyn läpi rikkaruohoista jos vain suinkin ehdin, mutta monien kasvien kohdalta jään vain toivomaan jos ne vielä toipuisi. Takapihalta leikkelin keltajapaninangervot, keijuangervot ja lamoangervon alas saakka, missään näissä pensaista ei ollut säilyneitä oksia.

Olen silti onnekas, sillä kasveja on puutarhassa paljon ja monet voivat kuitenkin hyvin. On helppo paikkailla aukkopaikkoja, mutta jos olisin aloitteleva kotipuutarhuri ja alkutaipaleella olisi ollut näin musertava tappio olisin ehkä heittänyt hanskat tiskiin? Onneksi näitä poikkeuksellisia katovuosia on kuitenkin aika harvoin.


Lamo- ja pikkukeijuangervo odottamassa alasleikkausta

Keijuangervon takaa kurkkii pilkahdus toivoa
 Muita tämän penkin asukkeja:




Syyshortensiat sentään vihertää

Siirtoa odottava pihaesikko

Morsingon kotipaikalta saatu ruttulehtinen
raparperi, ikiwanhaa kantaa

6 kommenttia:

  1. Voi talvituhot.Ne ottaa päähän, mutta puutarhurin optimismi parantaa haavat - ei kun uutta päin! :)
    Tuota kevätlinnunsilmää en ennestään tuntenutkaan, mutta nyt varmasti kotiutan jos jossain vastaan tulee, ihanan heleä!
    Ja tuo pihaesikko - huokaus!
    Mukavia kevään päiviä!

    VastaaPoista
  2. Mustaseljan eri lajikkeet taisivat kuolla ja pernnoita sinikämmenten menetys oli ehkä kirvelevin. Kaikki olivat isoja puskia. Tilaa on nyt uudistaa puutarhaa.

    Menetykset ovat niin mittavia, että mieluummin iloitsen jokaisesta kasvavasta :D

    VastaaPoista
  3. Onneksi kuitenkin paljon nousee vanhoja tuttujakin! Onhan ne aina takaiskuja, mutta aika haavat parantaa, ja kevätaika erityisesti.

    VastaaPoista
  4. Juu, talvi oli tosi monelle kasville liian hurja, meilläkin aukkopaikkoja vaikka kuinka. Onneksi ainakin osassa niissä näkyy pikkuhiljaa väriä, kun vain jaksaa odottaa. Kadotettujakin silti on:( täytynee mennä käymään puutarhalla...

    VastaaPoista
  5. Voi harmi - nämäangervot olit jo isot ja upeat pensaat! Oli aika erikoinen talvi - vahvat angervot tuhosivat, mutta monet heikommat, kun buxus sempervirens, ligustrum vulgaris selvisivät tässä Länsi-Uudenmaalla ilman yhtekään vauriota.

    VastaaPoista
  6. Meilläkin oli aika rankka talvi, mutta eteenpäin silti on mentävä. Onneksi sinulla on vielä paljon kaunista kukintaa.

    VastaaPoista

Jokainen kommentti lämmittää kovasti mieltä ja ilahdun niistä paljon. Kiitos sinulle viestistä. :)