Kuutamopuutarhan syksyä

Kiiltoluppio
Sanguisorba tenuifolia 'Alba'

Kuutamopuutarha eli valkokukkaisten alue perustettiin vuosina 2004-2005, ja on sittemmin ollut aika samassa tilassa. Istutin  tyhmänä alueen ympärille - sivulle ja eteen pajuangervoaidan, ja voinette arvata miten siinä kävi. Pajuangervothan on aika kovia leviämään - mitä enemmän aitaa leikkasi matalaksi sen enemmän se levisi sivuttaissuunnasta juurivesoista. Lopulta koko alue oli niin pajuangervon peittämä ja pitkät varret kaartuivat, ettei koko alueelle päässyt edes.

Lapio ei pajuangervoon pystynyt, eikä muutakaan keinoa ollut kuin pensaiden alasleikkaus ja myrkytys parin vuoden ajan. Nyt pajuangervot ovat taipuneet kohtaloonsa ja kuolleet, vain suuret juurakot pysyvät paikallaan.

Keväällä kaivoin isot kasat rikkaruohoja pois, kun ne olivat ehtineet vallata aluetta sillä aikaa kun pajuangervo piti aluetta hallinnassaan.  Kuutamopuutarha uudistuu vähitellen ja siksi siitä ei nyt kokonaiskuvia ole, mutta onneksi ihan kaikki kasvit eivät valon ja veden puutteesta kuolleet.

Siirtelin puutarhakauden alussa joitain kasveja hieman eri paikkoihin ja yksi näistä on yläkuvan suuri luppio, mikä kasvoikin aivan liian korkeaksi alkuperäisessä paikassaan.

Kuvat ovat otettu ajalla 30.8.-12.9.2017

Kuutamopuutarhassa kasvoi alkujaan valkoista ukonhattua ja siementaimiakin oli useampia, mitä sijoittelin alueen loppuosaan - valitettavasti puolet näistä siirretyistä oli sinikukkaisia ja ne kaivoin kompostiin. Saa olla aika suruton nykyään vääränlaisten kasvien suhteen - aika eikä tilat riitä niiden uudelleensijoitteluun ja siemenestä leviävät kasvit erityisesti saa lähtöpassit.

Kurtturuusu
Rosa rugosa

Kilpirikko
Darmera peltata

Viime vuonna aloitin kuutamopuutarhan etuosan uudistamisen ja siirsin siellä täällä kasvaneet valkoiset äidiltä perityt syysleimut samaan kohtaan. Jatkoin uudistamista keväällä ja valkoiset metsäkurjenpolvet, japaninakileija, palavarakkaus, Avalanche-koristekastikka (hyvin samantapainen mitä tutumpi 'Overdam'-lajike), sekä muutamat kelta-vihreät matalat kuunliljat saivat oman paikkansa etuosasta.

Uudistusta täytyy vielä jatkaa ja lisätä valkoisia pioneja, sekä ryhmitellä kasveja vähän uudelleen, sekä selättää rikkakasvit. Hommaa siis riittää vielä tuleviksi kausiksikin, sillä alue on aika suuri. 

Metsäkurjenpolvi
Geranium sylvaticum f. albiflorum

Hosta 'Brim Cup'

Virginiantädyke
Veronicastrum virginicum 'Alba'

Kiiltoluppio
Sanguisorba tenuifolia 'Alba'

Kiiltoleimu
Phlox carolina

Kiiltoleimu
Phlox carolina

Mustilanhortensia
Hydrangea paniculata 'Mustila'

Syyskuun Lumipallotarhaa

 Syyskuun viimeisen päivän kierros vei myös Lumipallotarhaan, missä jo kellastuneiden lehtien kera kukkivat syyshortensiat. Vielä ei ole yöpakkanen ollut niin kylmä, että kukinnot olisivat paleltuneet. Paikka on aika kylmä ja useana syksynä syyshortensioiden kukinta jää hieman kesken.

Kuunliljat ovat jo osittain kellastuneet, mutta timantti- ja pallotuijat tuovat penkkiin vielä muotoa. Monet erilaiset matalat pensasangervot ovat vielä vihreänä samoin kuin kaunokurjenmiekka.

Penkin toisessa päässä kalliokielo on sekin kellastunut ja se saa aina upean syysvärin. Imikät ovat kauniin vihreitä lumentuloon saakka ja niitä kannattaisi suosia erityisesti alueisiin, missä ei ole myöhäissyksiksi mitään katsottavaa. Kuuraiset imikänlehdet ovat hyvin kauniita.

Lumipallotarhan lähellä on pieni Hostanurkkaus ja se on ollut tänä vuonna hyvässä kasvussa vanhan kuusiaidan kaatamisen jäljiltä. Tuollekin alueelle olisi suunnitteilla pientä uudistusta ajan myötä, mutta edelleen se on hyvän näköinen ettei uudistuksen ole erityisen kiire.

Hortensioiden loistoa

Lumipallotarhan perennat ja hortensiat ovat tänä kesänä voineet poikkeuksellisen hyvin ja punalehtinen jaloangervokin innostui runsaasti kukkimaan  - kasvi vaati kolmen vuoden rauhan kukkiakseen runsaasti. Lisää tästä punalehtisestä voit lukea tästä.

Jaloangervo 'Color Flash Red'
Astilbe 'Color Flash Red'

Jalomesiangervo 'Kahome'
Filipendula 'Kahome'

Täydellisen kumppanin punalehtiselle jaloangervolle löytyi jalomesiangervosta, jonka kukinnon sävy sopii niin mainiosti jaloangervon kanssa. Hentoiset kukinnot keinuvat tuulessa ja tuuhea lehdistö kasvaa keväällä nopeaan tahtiin.

Syyshortensioiden kevätleikkauksessa harmittaa vain, mikäli se jää tekemättä. Keväällä, yleensä huhtikuussa, tehtävä leikkaus kannattaa, koska näin syyskesästä hortensian kukat ovat runsaammat ja suuremmat kuin leikkaamattomalla pensaalla, ja pensas pysyy paremmin kuosissaan.

Kukinta oli tänä vuonna huikean runsas ja huokalin joka päivä pensaiden edessä. Hortensiat lähtevät keväällä hitaasti kasvuun ja näyttävät siksi pitkään risukasoilta. Syksyllä muista lainkaan kevätasua - ainoastaan lehtevän lehdistön ja runsaan kermanvalkoiset kukinnot.

Keväällä leikattu syyshortensia

Vuoden 2013 kukinta oli pientä, kun kevätleikkaus jäi tekemättä.

Talvituhoja

Kevätlinnunsilmä valaisee
kuivuttuneita keltajapaninangervoja

Talvituhot veivät keijunkukat sukulaisineen lähes kokonaan ja saman kohtalon koki varjohiipat sekä lukematon määrä muita yksittäisiä kasveja, joita en vielä osannut kaivata. Narsissien, krookusten ja helmililjojen kukintaan talvi vaikutti ja vain harvat kukkivat, jos kukkivatkin niin hyvin niukasti.

Kovimman iskun ottivat ikivihreistä kasveista varpukasvit (talviot, varjoyrtit, ruohokanukat..) sekä perennat (varjorikot, vuorenkilvet..) - näiden osalta lehdistö on vaurioitunut kokonaan tai hyvin pahasti, että saa nähdä jaksaako kasvit vielä juuresta puskea uutta kasvua. Erikoisemmat kerratut ja tummalehtiset esikot kuolivat kaikki. Pallo- ja himalanesikot myös voivat heikosti, mutta onneksi pihaesikot ja erilaiset äidiltä perityt esikot voivat mainiosti.

Kanukat, koivu- ja heisiangervot tulevat lehteen hyvin hitaasti, mutta suurin osa myös erilaisista pensasangervoista on kuivunut juureen saakka. Näidenkin suhteen toivoa vielä on, sillä uutta versoa kasvaa jo. Vanhimmat syyshortensiat alkoivat eilen vihertää, mutta kaikki erikoisemmat hortensiat ovat kuivuneet - muutamia varsia katkoin ja huonolta näyttää.

Penkit käyn läpi rikkaruohoista jos vain suinkin ehdin, mutta monien kasvien kohdalta jään vain toivomaan jos ne vielä toipuisi. Takapihalta leikkelin keltajapaninangervot, keijuangervot ja lamoangervon alas saakka, missään näissä pensaista ei ollut säilyneitä oksia.

Olen silti onnekas, sillä kasveja on puutarhassa paljon ja monet voivat kuitenkin hyvin. On helppo paikkailla aukkopaikkoja, mutta jos olisin aloitteleva kotipuutarhuri ja alkutaipaleella olisi ollut näin musertava tappio olisin ehkä heittänyt hanskat tiskiin? Onneksi näitä poikkeuksellisia katovuosia on kuitenkin aika harvoin.

Lamo- ja pikkukeijuangervo odottamassa alasleikkausta

Keijuangervon takaa kurkkii pilkahdus toivoa

 Muita tämän penkin asukkeja:

Syyshortensiat sentään vihertää

Siirtoa odottava pihaesikko

Morsingon kotipaikalta saatu ruttulehtinen
raparperi, ikiwanhaa kantaa

Syyshortensioiden kevätleikkaus

Kumppareiden alla kuuluu lätinää ja vielä paikoin siellä täällä puutarhassa on sulamisvesilammikoita. Penkit ja nurmialueet ovat hyvin kosteita, ja kun kovasti mieli tekisi jo tehdä jotain kivaa. Siispä tartuin saksiin ja tein syyshortensioille kevätleikkauksen, minkä teen siis vuosittain.

Vielä ehkä täällä IV-vyöhykkeellä leikkausajankohta on hieman liian aikainen syyshortensioita ajatellen, kun niitä yöpakkasia tapaa tulla ja uudet leikkauspinnat paleltuvat helposti, mutta päätin kuitenkin ottaa riskin.

Syyshortensiathan on pitkään keväällä risuisen näköisiä ja niiden yleisolemus lehdettömään aikaan on muutenkin samanlainen, kuin hiukseni aamuisin - törröttävät minne sattuu eikä ole mitään muotoa.

Kaikki nämä pitkät versot ovat viime vuoden kasvua ja muilla pensailla ja puillahan tällaista pitkää puikulaa sanottaisiin vesiversoksi, mutta syyshortensialle tämä on tyypillistä.

Syyshortensia ennen leikkausta

Leikkausjätettä

Pensas leikkauksen jälkeen, joskin eri syyshortensia, mitä yläkuvissa, mutta näistä kuvista tässä näkee parhaiten, millaiselta pensas näyttää leikattuna. Jätän viime kesän kasvua vain pari "nivelenväliä", koska jos tulee pakkasia niin koko edellisvuoden kasvu ei palellu. Mutta muuten yksi osa riittää ja muut edellisvuoden kasvusta leikataan pois. Pensas muuttui ryhdikkääksi eikä kasva rehottomalla, jolloin helposti oksat katkeaa ja repeilee.

Vaikka leikkaus tekee pensaan ulkomuotoon ja kasvuun parannusta, niin tällä tavoin kukinnasta tulee suurempi kuin leikkaamattoman pensaan. Saksiin siis saa ja kannattaa syyshortensian kohdalla tarttua. Mukavia leikkaushetkiä!