Jaloangervojen siirtoprojekti

Omenapuun alla kasvaa erilaisia puolivarjossa viihtyviä kasveja ja osa niistä on jo kasvupaikallaan olleet vuosia, ja edelleen ovat hyvässä kasvussa. Keväällä tosin penkistä hävisi valkokukkaiset imikät ('Sissinghurst White' ) ja ne korvasin itsekylväytyneillä siementaimilla ja huonossa paikassa kasvavilla imiköillä. Toisen alueen uudistuksen myötä joukko keltalehtisen nimettömän kuunliljan jakotaimia oli yllinkyllin ja niitä myös sijoitin muutaman muiden kasvien väleihin tuomaan hieman väriä pääasiassa vihreävalkoiseen massaan.


Kesällä penkissä kukkivat lehtoakileijat valkoisena ja vaaleanpunaisena, sekä kirjavalehtisenä muunnoksena. Alkukesästä puun akke kukkii iso mätäs pari eri sävyistä violettia metsäkurjenpolvea ja valkoisena lehtorikko, mutta muuten penkki on aika kukaton.

Paikalla kasvoi yksi punertava jaloangervo ja se näytti kovin yksinäiseltä, ja kun kiertelin puutarhassa löysin sille kavereita -  vajan edustan penkissä oli henkihieverissä tummakukkainen (ei näy kuvissa), metsäpuutarhassa tiukassa puristuksessa kilpiangervon ja konnanmarjan kanssa kasvoi pinkimpi versio sekä valkoisen horsman valtaamassa pionimaasta löytyi hennonvaaleanpunainen

Näistä sieltä täältä kerätyistä kasveista sommittelin omppupuun alle isomman kokonaisuuden jaloangervoja. Ainahan painotetaan, että syksyllä kukkivat jaetaan ja siirretään keväällä, mutta olen vuosien myötä oppinut, että tätäkin sääntöä pystyy hyvin kiertämään tuottamatta kasveille kovin suurta stressiä -  kasville on aina parempi päästä parempaan ja tilavampaan kasvupaikkaan.

Kukkivia kasveja taas on toisaalta helpompi sommitella sellaiseksi kokonaisuudeksi, ettei niitä tarvitse enää siirrellä kun kerralla saa sellaisen yhdistelmän mikä miellyttää silmää. Jaoin kasvit pariksi- kolmeksi joten ne muodostaa jatkossa todella kivan pienen massan kutakin väriä.

Pionimaasta siirretty jaloangervo

Metsäpuutarhasta siiretty pinkki

Paikalla jo kasvavat valkokukkaiset matalat jaloangervot antaa kivan taustan eri sävyisille punertaville ja linkittävät ne mukavasti eri penkissä taustalla kasvaviin keltalehtisiin kuunliljoihin.

Pionimaassa kasvoi myös korkeaksi kasvava lilahtava 'Amethyst' ja sitä mallailin useampaan penkkiin, mutta lopulta päädyin istuttamaan eri sävyisistä jaloangervoista hieman kauemmas, ja purppuraheisiangervo 'Diabolo'n eteen, mikä tuo aika magean kontrastin.

Kukkivien kasvien siirtämisessä ja jakamisessa tärkeää on kastelu, ja näin syysaikaan vettä yleensä riittää, mutta kaikista tärkeintä on surutta katkaista kukkavarret pois, jotta kasvi keskittyy juurtumiseen eikä tuhlaa energiaa kukkiin tai siementen kehitykseen.

Syksyä puutarhavajan kupeessa

Puutarhavajan takana keltainen kesäesikko lopettelee kukintaa ja pian sen vierustoverit koivuangervo saa kauniin punaisen syysvärin ja kääpiökoiranheisi muuttuu hieman lilahtavalehtiseksi ilmojen kylmetessä ennen kuin sekin tiputtaa lehdet.

Omenapuun alustaa olen uudistanut, mutta loppuosa siitä on entisellään  - purppuraheisiangervo tuo dramatiikkaa valko-vihreäkirjavien kuunliljonen ohessa ja erilaiset valeangervot ottavat omaa tilaansa. Valeangervot ovat vielä pieniä, kun hieman loukkaantuivat siirroista. Humala kiipeilee seinää pitkin, tänä vuonna sen kasvuvoima oli muihin vuosiin nähden hieman heikompi.

Ripsialpi nojailee keltaisen kuunliljan ('Zounds') vasten. Punainen lehdistö on ripsialpissa näin syksyllä haaleampi, mutta läheltä katsottuna se on kaunis. Keltaiset kukat pilkistävät punertavan lehdistön lomasta ja kukinta on edelleen runsasta.

Penkin takana häämöttää kuutamopuutarha ja siellä ovat syysleimut parhaillaan kukassa. Pajuangervojen hävittämisen jälkeen kuutakopuutarha saa valoa ja koko alue tulee kauniimmin esille.

Puutarhavajan edustan istutukset ovat hyvässä kasvussa eikä pakkanen ole vielä vieraillut. Istuttamani metsäkuuset ovat jo suuria ja ne omalla olemuksellaan estävät kylmän saapumisen tälle alueelle. Muutenhan alue on suoraan kohti pohjoista ja lakeuden viima pääsisi alueen kasveja pakastamaan.




Keltainen tuija ja kartiovalkokuusi tuovat pienet sopukat kuunliljoille ja tätä aluetta myös hieman muokkasin tänä syksynä siirtämällä punaiset tähtiputket toisaalle ja siirtoistuttamalla muualla kasvaneen Wolverine-kuunliljan valkokuusen edustalle. On mukava kun Sagaen sama värimaailma jatkuu nyt tässä toisessakin kuunliljassa.

Siniheinän ja erilaisten kurjenmiekkojen välissä on niin ikään kuunliljoja, millä kermankeltainen reuna ja vihreä keskusta. Nämä muodostavat jo mukavat peittävät mättäät ja niiden alustalla on ihan pientä Kultakruunu-kuunliljaa, mikä on Satakunnan taimitukun omaa tuotantoa.

Hosta 'Kultakruunu'

Omenapuun alla

Vihreän puutarhavajan taustalla puolivarjoissassa ryhmässä kasvaa meidän pihalla niin tuttuja kasveja - kuunliljoja ja imiköitä.

'Gold Standard' - kuunliljan taustalla kasvaa jättimäiseksi, reilun neliön alueelle levinnyt konnantatar. Vaaleanpunakukkainen pieni pulloharja keikkuu kesätuulessa tummanvihreiden lehtien yläpuolella, joskin kukinta on jo hieman taantunut, kun kasvusto on päässyt niin valtavan suureksi. Täytyy yritää joku kevät sitä hieman lapiolla pienentää. Ensi kevääksi tosin on suunnitteilla isommat uudistukset nauhustarhassa, että saa tämä alue hieman vielä odottaa vuoroaan, kun kaikkialle valitettavasti pysty millään ennättää.

Aluskasviksi kuunliljalla ja imikällä on vihreää ja kelta-vihreä-kirjavaa varjorikkoa, mikä on oiva maanpeittokasvi juuri kuunliljojen kaveriksi. Rikko on talvivihreä joten siitä on iloa läpi vuoden ja kauniit valkoiset harsomaiset kukat kukkivat alkukesästä.

Hosta 'Gold Standard'

Yhden kokonaisuuden muodostaa pallomainen heisi, kesäesikko, koivuangervo ja vuorenkilpi, sekä niiden taustalla kasvava timanttituija. Varhain keväälläkin tässä kohdassa on katseltavaa ja rakennetta, vaikka perennojen varret sekä pensaiden lehdet ovat poissa. Vuorenkilpi ja varjorikko ovat talvivihreitä, pensaiden paljaat oksat ja tuijan vihreys antavat alueeseen korkeutta.

Kesäesikon taustalla kasvaa punalehtinen kurjenpolvi ja kellertävälehtinen pikku-pihlaja-angervo 'Sem'.

Keltakirjokanukka

Omenapuun alla

Muistatko tämän betonilaattapolun alla omenapuun?

..ja toisesta suuntaa

Mielestäni betonilaatat vaan eivät sopineet ympäristöön ja oikeastaan nuo olivatkin sen takia kun tiilet olivat loppu. Tilanne muutama viikko sitten vaihdettuani betonilaatat tiilikivipolkuun

Ai mikä keltainenko ylemmässä kuvassa pilkistää? No se on kevätlinnunsilmä, Chrysosplenium alternifolium, mikä on tosi kiva kasvi. Maksoi vain 2,5e ja sitä on saanut jakaa pari kertaa (hankittu viime kesänä), muttei ole mikään juolavehnä kuitenkaan. Sitä on aiemman postauksen viimeisessä kuvassa imikän kaverina.


Ja lähempää

EP:ltä

Viime käynnin aikana narsissimeri lainehti tuulessa.
Kasvit kasvavat entisessä pottumaassa.

Parin vuoden ajan kitkettävää on löytynyt todella.
Nyt alkaa puutarhakasvit vallata alaansa
ja häviäjät katoavat, onneksi.

Omppupuun alla ei kasva vielä mikään
sillä menossa on nurmikon tappoa mustalla muovilla.
Päällä on viime syksyn lehtikatetta.

Näemmä nurmialueet pienenee ja pienenee..

Lopuksi kuva quutamopuutarhasta ja sen tiilikivipolusta,
jonka tein viime kerralla.

Vielä pitäisi jostain keksiä täytemaata ja lisäillä
maanpeittokasvejaja muita hirmuleviäviä.
Tausta on katettu oljilla ja näkyypi
pieni silta ja minimetsäämme.

Sariola

Tulevana projektina on vähentää tästä nurmikkoa, edessä näkyvä 'Sariola'-omenapuu saa perennoista hieman suojaa/ New project is to add perennial border around appletree-Sariola:

2007:





6/2008