Metsäpuutarha

Metsäpuutarha uudistui viime vuonna sieltä täältä, mutta suurin merkitys oli kolme suuren koivun kaatamisella, sekä myrskyssä kaatuneella tuomella. Ehkei tätä nyt metsäpuutarhaksi enää voi kutsua, kun kaikki suuret puut ovat poissa.  Puiden kaatoon oli kyllä perusteltu syy - ikä ja läheiset sähkölangat.

Kasvit ovat olleet tohkeissaan parantuneista olosuhteista ja ovat suurempia. Joskin viileä ja sateinen kesä vähän pilasi tai siirsi joidenkin kukintaa. mutta lehtimassa on ollut kaunista katsella.

 Lumipallotarhasta siirsin viime vuonna jaloangervoja ja ne ovat kyllä hyvin kotiutuneet. Kukinta-aika on tosin myöhäinen niinkuin monilla muillakin kasveilla. Cherry Berry-kuunlilja pilkistää punertavan jaloangervon takaa.

 Viherpeukaloilta aikoinaan tilattu matala pinkki jaloangervo on vakiokukkija ja se on kasvanut suureksi ja täytyy ehkä ensi vuonna sitä jakaa muuallekin. Pidän näistä matalista lajikkeista, kuin voi käyttää reunuskasveinakin. Kaverina sillä kasvaa valkoista särkynyttä sydäntä, imikkää, kultatesma-heinää sekä punalehtisiä suuria maksaruohoja.

Oranssit keijunkukat ovat olleet aika kertakäyttöisiä tai hyvin lyhytikäisiä, mutta tässä hiekkamaassa ne ovat nyt kasvaneet ihan hyvin. Kirjavalehtinen heinä on vähän erikoisempi tapaus - kirjava niittyräpelö

Briza media 'Zitterzebra'

Suuri syyshortensia kärsi toissatalvena valtavia vaurioita ja sen joutui leikata alas. Tänä vuonna sen kukinta on jo niin myöhässä, että toivottavasti ei taas kärsi. On jo hyvässä kasvussa. Hortensian ympärillä kasvaa erilaisia kuunliljoja ja imiköitä, sekä itsestään levinnyttä peippiä.

Kirjavalehtinen varjorikko muodostaa jo ison kasvuston.

Kallioimarre istuu kauniisti ja luonnollisesti sammaloituneen kiven viereen, kaverina sillä on jumaltenkukkia ja keltalehtistä peippiä.

 Punaiset liljat eivät ihan sovi näin varjoisaan paikkaan, mutta muutakaan paikkaa en niille viime syksynä keksinyt, kun ne piti siirtää pois tuhottavalta kasvimaalta.

Keväällä levitin kompostia monta kottikärryllistä ja sen mukana paikalle kasvoi unikoiden siementaimia - harmi tätä kesää kun eivät ehtineet kukkia ajoissa ja siementää. Unikot olisivat vallan hyvin voineet vallata metsäpuutarhan.

Pari uudistustakin alueelle tein ja yksi niistä oli, että siirsin pinkkikukkaiset lehtoakileijat isommaksi kokonaisuudeksi tämän Gold Standard-kuunliljan kaveriksi.

Katvion kavereita

Entisessä alppiruusutarhassa katvio jatkaa eloaan ja vaikkei nyt ihan joka vuosi ehdikään kukkia, niin pidän tästä kauniista lehdistöstä kovasti.  Mikäli syksy on pitkä ja lämmin, eikä halla nipistä niin katvio kukkii kauniin vaaleakeltaisin ja hieman epätodellisin vahamaisin kukin.

Kaksi Haaga-alppiruusua alueella ennen kasvoi, mutta alppiruusuthan alueelta hävitin, kun suojapuusto katosi johtuen syysmyrskyistä ja puiden kaatamisesta.

Keväällä ilahduttava vaaleankeltainen keltakielokki on myös lehdistöltä ja kasvutavaltaan herttainen, ja sille tulee myös kaunis syysväri. Tällaisille aikaisin talvilepoon meneville kasveille olen istutanut kavereiksi talvi- tai ikivihreitä kasveja, ettei penkeistä tulisi kovin paljaita. Syksy- ja talvikausi kun meillä kotimaassa on niin pitkä.

Keltalehtinen hopeatäpläpeippi ja purppurakeijunkukka on pitkään raikkaan värisiä ja peittävät maata, ettei siemenrikkakasvit pääse edes itämään.

Vaaleanpunainen rentoakankaali rönsyilee kielokin ja kuunliljan välissä. Tämä kuunlilja taitaa kyllä kaivata jakamista, kun on jo kyse vanhasta juurakosta mikä ei enää jaksa tuottaa kuin pienikokoisia lehtiä.  Etualalla kasvaa varjoyrtti.

Alppiruusujen paikalle sai mukavasti tilaa ja nyt kotkansiipien ja keltakirjavan lehtoakileijan välissä on keltapeippi 'Herman's Pride', se kukkii keväällä/alkukesästä eikä rönsyile juurikaan. Sen "isoveljen", peruskeltapeipin hävitän puutarhasta vähitellen, sille kun ei ole mitään isoa pensasryhmää jonka alla se saisi levitä ja kukkapenkeissä se on turhan nopea.


Alppiruusutarha on entinen komposti ja siellä on puutarhan mehevin multa. Siirsin ja jaoin sinne punertavalehtisiä kyläkurjenpolven siementaimia ja kuunliljaa, sekä kultatesma-heinää. Nurkka on varjoisa joten se vaati hieman jotain väriä.

Metsäpuutarhan alkua

Metsäpuutarhan alkuosassa on japanilaistyyppinen kivilyhty, tai oikeasti se on vanha pyykkitelineen betonijalka, mitä ei saanut kaivettua pois, joten se sulautettiin toiseen tarkoitukseen.  Puutarhassa on monet kannotkin verhottu kasveilla ja vähitellen ne ovat lahonneet pois. Kannot ja tällaiset muut hankalat kivet ja rakenteet ovat pitkälti määritelleet puutarhan muodon. Mikä on tarvinnut peittää ja piilottaa se on verhoiltu ja koristeltu kasveilla.

Talvesta pahasti kärsinyt syyshortensia on hyvässä kasvussa kevään alasleikkauksesta huolimatta. Harmittaa kyllä mielettömästi, kun se oli kaunis yksirunkoinen ja pyöreähkölatvuksinen pieni puu, ja nyt tuollainen huiskilo ja menee kauan että sen saa muotoonleikattua halutunlaiseksi.

Väripilkkuina toimii tässä alueessa erilaiset keijunkukat kera kuunliljojen. Kirjavalehtinen riittyräpelö on kotiutunut siirrosta hyvin ja tuuhettuu hyvää vauhtia, siitä olen erityisen iloinen.

Etualan vihreä-keltainen mattomainen kasvusto on varjorikon, yksi parhaimmista kuivan varjon maanpeittokasveista ja mielettömän kaunis kukkivana alkukesästä.

Kääpiöjaloangervoiden kukinta on loppusuoralla  ja enin loisto on poissa ja ne onkin tämän alueen viimeisimmät kukkijat ja tuovat kivasti ryhtiä ja pirteää väriä syksyn muuten niin vihreään lehtimassaan.

Siirtelin punertavalehtisiä isoja maksaruohoja metsäpuutarhaan isommaksi ryhmäksi. Paikka saa nyt sopivasti valoa ja hiekkainen maa sopii varmasti maksaruoholle paremmin kuin ne paikat mistä niitä siirtelin. Lajikkeet on menneet jo aikaa sitten sekaisin.

Iloinen sekamelska kannon vierellä - keijunkukkia, palloesikkoa, kultatesma-heinää, jaloangervoa, rentoakankaalta ja peittokurjenpolvea.

Keltalehtinen valkotäpläpeippi ja kallioimarre on keväästä syksyyn ilo silmälle.

Joissain valkotäpläpeipeissä on vielä usein syksyllä pientä jälkikukintaa. Ilahduttavaa nähdä vielä kukkia, vaikka talven tulon jo aistii.

Aureomarginata-kuunliljat loistaa iloisessa syysvärityksessä imiköiden tummien pilkukkaiden lehtien vierellä.

Keltapeippi

Muistan hyvin miten oma kiinnostus puutarhaan lähti ja silloin monet kasvit olivat aivan uusia tuttavuuksia. Kasveja sain paljon tuttavilta ja kirjavista kasveista sain puutarhaani viiruhelpeä, kirjovuohenputkea ja keltapeippiä. Kaikki ne kasvit herättivät tuoreessa ja aloittelevassa kotipuutarhurinalussa suurta paloa ja kiinnostusta.

Kaikkia kolmea mainittua tulikin sitten runsain mitoin istuteltua vähän kaikkialle, ja kun niiden paras ominaisuus on nopea leviäminen, ja se jos mikä oli kova juttu, kun ei ollut kasveja mitä istuttaa.

Ajan kuluessa ja kasvien levitessä rakkaussuhde muuntui katkeruuteen ja epätoivoon, kun keinot niiden hallitsemiseen on aika rajalliset mikäli myrkkyjä ei halua käyttää.

Taistelu viiruhelven ja kirjovuohenputken kanssa vielä jatkuu, mutta keltapeippi on saatu ainakin näennäisesti hallintaan ja se kasvaa pienessä penkissä vihreälehtisten kuunliljojen ja lehtoakileijojen kanssa.

Tämäkin kasvi on mielettömän kaunis kukkiessaan ja oikeassa, rajatussa, paikassa oikeiden kumppaneiden vierellä. Punatiilet tulevat kauniisti esiin heleänvihreää lehdistöä vasten.

Onko sinulla kasveja joita joskus rakastit, mutta nyt haluaisit niistä eroon?

Lamium galeobdolon/Lamiastrum galeobdolon

Hopeatäpläpeippi

Lamium maculatum

Jokainen kevät on yllätys, missä näitä peippejä kasvaa ja millaisin väriyhdistelmin. Sillä näitä erilaisia hopeatäpläpeipin muotoja kasvaa puutarhassa siellä täällä, kannon nokassa, kiven vierellä.. siementaimia on onneksi maltillisesti ja jokainen niistä on yksilönsä - hopeaisen viirun leveys vaihtelee ja samoin kukkien sävyt.

Kontrastia tuo taustalla kasvaavat kultatesma-heinä ja keltavalkokirjavaa peippi.

Vielä vihreää

Tassuttelu puutarhassa paljasti sen, että miten koruton puutarha voisi olla jos siellä ei kasvaisi yhtään heinää, havukasvia, talvivihreitä perennoja tai varpuja. En osaisi kuvitella sellaista puutarhaa omakseni.

Monet kukkivat perennat luo valtavan ilotulituksen kukkien muodossa keväällä tai kesällä, mutta nyt, talven kolkutellessa, niistä kasveista ei ole jäljellä kuin ruskeat rangat.

Kokosin tähän muutamia kasveja, mitkä yhä kukoistaa täällä, ihan kuin kesälläkin. Ei tokikaan kukkien muodossa, mutta vihreät ja lehtevät lehtimättäät ovat niin kauniita kun muualla on keltaista ja ruskeaa.

Perennoista silmiin pistää eniten imikät. Niitä on täällä puolivarjoisessa savikossa siellä täällä, että niitä ei voi olla huomaamatta. Punaimikkä muodostaa suuren kasvuston ajan myötä. Sen karvaiset lehdet kutittaa, mutta muuten se on kesy.

Punaimikkä, Pulmonaria rubra

 Punaimikkä on siitä harvinainen kun sillä on kokonaan vihreät lehdet. Yleensä imikät loistavatkin varjossa pilkullisten tai lähes harmaiden lehtien vuoksi.

'Sissinghurst White'

Puolivarjossa kukoistaa myös peipit. Nämä nokkosennäköiset kirjavuudet on harmittomia. Ne ei onneksi polta ja menevät maata myöden. Vähitellen ne alkavat muodostamaan omaa kantaansa ja siementaimia putkahtelee satunnaisesti sinne tänne. Tällainen putkahtelija on tämä hopeatäpläpeipin perusmuoto, millä on violettiin taittuvat kukat. Sen taimia löytyy lahoavista kannonkoloista, kivien välistä.. muurahaiset ilmeisesti kuljettavat sen siemeniä.

'White Nancy' oli melkein menetetty tapaus, mutta paikanvaihdos teki sille hyvää.

'White Nancy'

'Anne Greenway'

Anne Greenwayn kasvuston lehtimuunnos, mistä puuttuu vihreä väri.

Pidän hurjasti raunioyrttien kukista ja muotokielestä, mutta niiden suhteen muuten olen hyvin varauksellinen. Aikaisemmin se tavallinen sininen valtasi kokonaisen penkin ja sen hävittämiseen meni vuosia. Nyt olen vähitellen etsinyt erikoisempia muotoja raunioyrteistä sillä toiveella, ettei ne leviä ihan mahdottomasti. Saksasta kotoisin oleva kirjavalehtinen muunnos on niin kaunis:

Symphytum x uplandicum 'Axminster Gold'

Kirjava kehtolehti on kotiutunut hyvin.

Varpukasveista pikkutalvio on aina yhtä kiinnostava.Kiiltävät lehdet tuntuu ihan hehkuvan. Tässä ihan se normaali versio eli vaaleansininen.

Pikkutalvion yksi kirjavista muodoista on sekin osoittautunut kestäväksi. Täytyy tälle etsiä parempi kasvupaikka, missä se tulee paremmin edukseen.

Vinca minor 'Argenteovariegata'

Jouluruusut tietysti ovat vihreitä. Nehän nimensä perusteella voivat kukkia joulunakin jos vaan kelejä riittää. Usein ne keväällä tulevat lumen alta nuppu valmiina. Valitsin kuvaksi yhden pienen siementaimen, millä on vähän erilaiset lehdet.

'

Suojaisan metsäpuutarhan tiarellat, heucherellat ja keijunkukat ovat nekin antamassa väriä puutarhaan. Pelkillä kasvupaikkavalinnoilla voi vaikuttaa paljon millaiselta puutarha syksyllä näyttää.

Kotkansiivet, alvejuuret ja imarteet ovat saniaisista jo kadonneet, mutta kilpihärkylä on ihan vihreä. Se tuntui vaan innotuvan hetkittäisestä pakkasjaksosta jolloin kaikki muut saniaiset luovutti pelin.

Heinät sopii esimerkiksi havujen kanssa - tässä siniheinä keltatuijan kaverina.

Havut ovat kiistatta parasta antia syksyssä. Ne tulevat esiin niin voimakkaasti. Meillä on liian varjoisaa ja kosteaa männyille ja katajille, mutta kuuset ja tuijat täällä viihtyvät erinomaisesti. Kärsivä havu ei ole kaunista katseltavaa, että havujenkin valinnassa oikea kasvi oikeaan paikkaan-sääntö pitää paikkansa.Havuilla on huono uudistautumiskyky ja osa niistä ei uudistu lainkaan, mikäli joutuvat kitumaan. Sen vuoksi arvokkaat havut kannattaa harkiten istuttaa.

Pesäkuuset ovat havuista lempikasvejani. Ne ovat niin helppoja -nämä on istutettu halkaisijaltaan alle 30cm ja nyt osa on lähes metrisiä.

Pesäkuusien taustalla on timanttituija ja pensaskavereina riippahernepuu sekä erilaisia pensasangervoja.

Kääpiöserbiankuusi oli sekin ihan pieni ja muistan sen istuttamisen kuin eilisen päivän, ja mietin, että näenkö sitä koskaan suurena. Se on viihtynyt vallan hyvin ja on nyt suuri.

Metsästä löytyi pieni pallomainen kuusi, mikä kuljetettiin säkissä kotiin ja istuttettiin hyvin. Se olisi jäänyt hakkuun alle ja pelastautui. Pienestä pallosta on kasvanut jo suuri tiheä yksilö.

Kivikon uudistusprojektin yhteydessä jouduin poistamaan noin kymmenkunta matalaa katajan muotoa. Vain pari katajaa jäi. Kasvupaikka on aivan liian varjoisa katajille. Harmi!

Kiitos kaikille lukijoille tästä kaudesta! ღ

Perinteisesti alan nyt käymään läpi kevään ja kesän kuvia, sekä vastailemaan teidän ihaniin kommentteihin, kun ne tietysti jäivät kesäkiireessä laittamatta.