Kesäkuun sinivioletteja

Siperiankurjenmiekka
Iris sibirica
27.6.2018

Toukokuun lämmin jakso sai perennat kasvamaan suureksi ja kukkimaan poikkeuksellisen varhain, edes 1,5 kuukauden kuivakausi ei vaikuttanut kasvuun ellei siirrettyjä kasveja lasketa. Sateettomuus oli monin paikoin useiden kotipuutarhureiden riesana - tosin meidän savisessa puutarhassa kuivuus ei vaikuttanut ollenkaan kasveihin.

Kesäkuun lopulla suurin osa kurjenmiekoista oli jo kukkinut kun tämä etäpuutarhuri pääsi puutarhan pariin kahden viikon tauon jälkeen. Kuutamopuutarhan kauniin vaaleanlila kukki vielä ja sillä onkin hieman myöhäisempi kukinta-aika. Se tuli valkoisen mukana ja onkin nyt hävittänyt valkoisen osan. Vääränvärisenä sille on luvassa loppukesästä siirto muualle puutarhaan ja siirrän kuutamopuutarhaan varmasti valkokukkaista siperiankurjenmiekkaa.

Lumipallotarhan kaunokurjenmiekka kukki tänä vuonna hyvin niukasti. Lehtimätäs on päässyt kasvamaan suureksi ja jakaminen on paikallaan jotta kukinta elpyisi. Jaettavasta mättäästä saan varmasti reilu kymmenen uutta kasvia - täytyy suunnitella minne niitä siirtäisin. Pidän kovasti kaunokurjenmiekan matalammasta kasvutavasta ja se sopii vaikka isompien kasvien reunakasviksi.

Kaunokurjenmiekka
Iris setosa

Jaloakileija
Aquilegia cultorum

Siniset ja violetit lehtoakileijat kukkivat siellä täällä itse kylväytyneenä. Lumipallotarhassa kasvaa muutamia mummolan jaloakileijojen jälkeläisiä. Jaloakileijoilla on uskomattomia väriyhdistelmiä - tässä pari Suomi 100-teemassa.

Jaloakileija
Aquilegia cultorum

Rentoakankaali
Ajuga reptans

Metsäpuutarhassa matalan valkokirjokanukan 'Ivory Halo' alla kukkii sinisiä rentoakankaaleja. Aikaisemmin jo kirjoittelinkin, että luulin siirtäväni vaaleanpunaisia toisaalle ja nämä ovat samaa katrasta. Kanukan alle sopii kuitenkin sinivioletti paremmin.  Keltavihreä kultatesma-heinä tuo kivaa kontrastia ja valkoinen peittokurjenpolvi ei sekään väreiltään riitele akankaalen kanssa. Vanhan kannon päälle on levinnyt ketunleipää, mikä on metsäpuutarhan yleisin rikkakasvi, jos sen niin haluaa ajatella.

'Ivory Halo' on kasvanut puutarhassa muutaman vuoden ja kanukat ovat yksiä lempipensaistani. Harmittavasti suurin osa niistä kasvaa valtavan suuriin mittoihin, mutta tämä jää matalaksi, vain 1,5 metrin korkeaksi, eikä se juuri ole kasvanut istutuskoostaan.

Valkokirjokanukka 'Ivory Halo'
Cornus alba 'Ivory Halo'

Rentoakankaali 'Rainbow'
Ajuga reptans 'Rainbow' ('Multicolor')

Hopeasalavan alla puolestaan maanpeittäjänä ja väriläiskänä kasvaa rentoakankaalen erikoisimmista värimuunnoksista -  'Rainbow', mikä tunnetaan myös lajikenimellä 'Multicolor'. Väriä korostaa vielä punalehtinen jaloangervo ja toisaalta taas kirjopuntarpään ja 'Orange Marmalade'-kuunliljan liitto. Kuin huomaamatta olen istutellut samansävyisiä kasveja vierekkäin - "puutarhurin shokkihoito" voisi kuvailla yhdistelmiä parhaiten.

Kirjopuntarpää on meillä hakoneheinän korvaaja, vaikka kasvutavaltaan hieman erilainen. Hakoneheinä ei suostunut talvehtimaan edes metsäpuutarhassa, joten omaksi harmiksi se valitettavasti jäi hyvin lyhyeksi iloksi. Ehkä kokeilen sitä joskus uudestaan, mutta nyt mennään kirjopuntarpäällä. Puutarhan koristeheinistä se on ainoa jota saa hieman seurailla, ei siksi että se leviäisi juurakosta hillittömästi vaan jos se pääsee siementämään. Siementaimista kun kehittyy vihreitä puntarpäitä, millä ei ole mitään koristearvoa.

Kirjopuntarpää & kuunlilja 'Orange Marmalade' Alopecurus pratensis 'Aureovariegatus' & Hosta 'Orange Marmalade'

Ritarinkannukset aloittelivat kesäkuun lopulla kukintaa Lumipallotarhassa ja ne olivat venähtäneet uskomattomiin korkeuksiin. Etupihan Kasvaritarhan ritarinkannukset taas olivat minikokoisia, kun niitä jouduin toukokuussa siirtämään ja ne kyllä ottivat nokkiinsa toukokuun helteistä.

Ritarinkannus
Delphinium

Jalokurjenpolvi 'Philippe Vapelle'
Geranium 'Philippe Vapelle'

Violettipenkin viereiseen penkkiin hankin viime syksynä Lakeuden Vihertaimistosta nyppykurjenpolvea ja jalokurjenpolvi 'Philippe Vapelle'a - pehmoiset lehdet muistuttaa sen toista vanhempaa nyppykurjenpolvea. Joskus aikoinaan näitä kasvoi toisaalla, mutta toiset kasvit (tummakurjenpolvi ja jättipoimulehti) "söivät" ne alleen ja eivät kestäneet yhtään kilpailua. Jospa nyt tiedostaisin tämän paremmin ja vierustovereina on maltillisesti leviäviä kasveja.

Luonnonkasveista harakankellot hiipivät puutarhaan ja niistä ilahdun kovasti, ja yritän olla niitä kitkemättä vaikkei ne aina sopisi väriteemaltaan. Harakankellot ovat siitä niin mukavia kasveja, että ne vievät vain vähän tilaa eikä niistä ole muille kasveille mitään haittaa. Kaksivuotisina ne tulee ja menevät omaan tahtiinsa.

Sen sijaan harakankellon vierustovereina on pelto-ohdaketta, mitä kasvaa lähes jokaisessa penkissä. Ajan saaatossa se on vähentynyt, kun vain ahkerasti kiskoo varret ylös maasta ja vaikka juuret maahan jäisivätkin, niin se ei haittaa jos vain aktiivisesti estää siementämisen ja kasvamisen. Kuvan ottamisen jälkeen kävinkin ohdakkeet kitkemässä pois.

Tuolin jälkeen kasvaa valkoinen pihasyreeni ojan reunamilla. Pieni rautainen silta vie metsäkaistaleelle, josta veli on kaatanut suurimman osan puista. Metsän paikalla on pieni niitty ja telkkä pesi naakalle tehdyssä pöntössä. Oli hauska seurata toukokuussa, kun telkkärouva lähti aina samaan aikaan iltapäivällä ruokailemaan ja palasi illalla takaisin. Telkkä ajoitti lähdön siten, että pesään paistoi tuolloin kaikista voimakkaimmin aurinko ja munat pärjäsivät hautomatta tovin aikaa. Lättäräpylöillä pöntön suuaukolle pääseminen oli hankalaa ja valtava meteli kuului kun telkkä tömisteli luukulle, hetken katseli ja lähti sitten täysiä lentämään. Myös pöntölle paluu oli vain sata lasissa - kumma ettei se koskaan lentänyt päin pönttöä, kun yhtään se ei hidastellut.  Kesäkuun ensimmäisinä päivinä telkkärouva saatteli lapsensa aamuvarhaisella läheiselle lammelle. Veli oli huomannut, että telkät valitsevat pesäpaikkansa aina vuotta ennen ja todentotta ne kävivät toista pönttöä kahden telkän voimin katsastamassa. Jännä nähdä saako männyn pönttö ensi vuonna telkkäasukkaita.

Harakankello ja kuunlilja 'Elegans'
Campanula patula (native in Finland) & hosta 'Elegans'

Ostoksia ja köynnöskaari

Lehtosalvia

Lauantaina HongKong-tavaratalosta tarttui mukaan pari perennaa - siellä oli rullakot täynnä erilaisia perennoja, mutta kun on kauan harrastanut ja monia kasvattanut, ja kasvattaa edelleen niin ei tahdo enää ihan uusia tuttavuuksia löytyä tavan marketeista.

Valkokukkaista ja vaaleanpunaista lehtosalviaa olen muistaakseni joskus kasvattanut pariinkin kertaan, mutta sille ei savisesta ja hieman varjoisassa Etelä-Pohjanmaan pihasta löytynyt sopivaa soppea eikä siellä viihtynyt erityisen hyvin. Kokeilen nyt täällä etelässä kasvattaa, kun täällä maa on muhevaa hiekkamultaa.

Ihan uusi tuttavuus löytyi tästä ritarinkannuksesta ja lajikenimeltään se on 'Casablanca'. Kovin niukasti lapussa oli tietoa, mutta netistä löytyikin, että kasvutavaltaan olisi enemmän "pensastava" eli monihaarainen ja kasvukorkeus siinä metrin, vähän reilu, luokkaa. Ilmeisesti ulkomailla kasvatetaan näitä Belladonna-ryhmän ritarinkannuksia paljolti leikkokukkina ja sitä myöden yksivuotisena, vaikka monivuotsesta olisi kyse, ainakin jossain päin maailmaa. Kokeillaan miten käy - hintakin oli ihan passeli 2,99€.  Hauska kokeilla miten käy!

Delphinium x belladonna 'Casablanca'

Köynnöskaaresta haaveilin jo viime kesänä kun imukärhivilliviini innostui niin hurjasti kasvamaan ja kun sille ei ollut mitään kiipeilyalustaa tarjolla kun laho mänty kaadettiin pois. Villiviini kiipeili aidan päälle ja takertui perennoihin ja pensaisiin. Sääli olisi heittää hukkaan näin kaunista kasvia ja nyt se saa köynnöskaaren valloittaa ja sitä myöden pihalle tulee ehkä vähän lisää yksityisyyttäkin.

Honkkarissa kaari maksoi noin 50€ ja nuo sivut oli jo valmiiksi koottu, joten tarvitsi vain yläosan kaari koota. Vaikuttaa tukevalta tämä kaari. Tehdään sitten kesän edetessä sille vähän kivempi ympäristö.

Viime vuoden pääsiäisnarsisst (Tete-a-Tete) pilkistää aidantauspenkin takaa. Istuttelin sipuli maahan viime kesänä ja kevyesti mursin multapaakusta sipuleita erilleen.

Narcissus 'Tete-a-Tete'

Geranium macrorrhizum

Punalehtisen koristeomenapuu 'Rudolf' in alla purppurakeijunkukat ja tuoksukurjenpolvet ovat talven jäljiltä kivannäköiset.

Heuchera 'Palace Purple'

Rungollinen mustaherukka on elinvoimaisen näköinen ja samaten viime keväänä istutetut pensasmustikat. Myös vanhempi puutarha-apuri täytti tässä kuussa 9-vuotta ja sekin on täynnä elinvoimaa. Syksyllä Jekulta löydettiin pahalaatuinen kasvain alavatsasta ja edessä oli hätäleikkaus.

Leikkaus meni hyvin, mutta haava tulehtui ja koko kasvainasian hoitamisessa meni parisen kuukautta aikaa ja  syyskuun jälkeen en sitten enää päässyt suureen puutarhaan käymään. Siellä tosin kyllä tein puutarhahommat jo syyskuulla siihen malliin, että jos en ehdikään tulla ja se oli kyllä kuin aavistus -  kasvain kun löytyi sitten seuraavalla viikolla. Tärkeintähän oli tottakai puutarha-apurin vointi ja tervehtyminen.

Se onkin parkkeerannut kasvilavaan jo pitemmän aikaa, kun siinä pysyy kuivana. Välillä se popsii suuhunsa sokerimuurahaisia, kuten tuossa kuvassakin yhtä uhriaan tiiviisti katsellaan seuraa.

Lumipallotarhan pikku-uudistuksia

Lumipallotarhan alkupää voi taas hyvin runsaasti. Sehän joutui yllättävän kaivuun kohteeksi kun heinäkuussa 2013 huomattiin, ettei meidän talossa ole pääsulkuventtiiliä ja pannuhuoneen hana alkoi vuotamaan. Kaivinkoneurakoitsija teki tarkkaa työtä, ja vain osa kukkapenkistä jouduttiin ylösnostamaan. Istutin kasvit aika tavalla samaan tapaan kuin ennen kaivuutöitä.

Tälle kesää uudistelin hieman siperiankurjenmiekkoja - niiden kasvustoiden sekaan oli pesiytynyt heinä ja olivathan jo jakamisen tarpeessakin, kun kukinta oli alkanut ehtyä.

Kuolanpioni kukki alkukesästä upeasti, mutta sen huono puoli on kyllä syysasu - menee niin äkkiä ruskeaksi. Äidin peruja olevat ritarinkannukset ovat kyllä niin kauniita ja erityisesti tämä vaaleansinikukkainen.

Penkissä asustaa kolme erilaista keltalehtistä kuunliljaa  - ylläolevassa kuvassa jaloangervojen ja matalan Halcyon-kuunliljan takana 'August Moon' ja alakuvassa tuttu ja vanha lajike 'Gold Standard'.  Ihan alimmassa kuvaassa on kapealehtinen ja korkeaksi kasvava 'Zounds'. Kavereina sillä on 'Mrs Moon'-imikkä ja suurta kalliokieloa.

Heinäkuista puutarhaa

Teimme heinäkuussa viikon mittaisen kesälomareissun ja siinä yhteydessä piipahdimme kotopuoleenkin puutarhaa tervehtimään parin päivän ajaksi ja keli oli mitä mainioin. Kesäkuussa olin puutarharoimassa viikon ajan ja silloin satoi joka päivä paitsi kahtena viimeisenä, joten silloin ei ihan valtavasti projektit edenneet.

Tällä kertaa keskityin perkaamiseen sieltä täältä, ja joidenkin kasvien myrkyttämiseen, ettei ne leviä luontoon (ruttojuuret, jättiputki ja valvatti). Puutarha on muutoksen kourissa - osa etupihan alueesta on täytynyt hävittää, samoin unohtunut kasvimaa ja kaikki talon seinustan istutukset. Onneksi kopiokasveja on paljon, ettei ole haitannut ja olen ehtinyt valeistuttaa kaikki tärkeimmät. Kasvimyynnillä suoraan puutarhasta sain myös paljon perennoja uusiin koteihin kaivuutöiden tieltä.

Myrkytyksellä on sitten etunsakin kun saan niihin alueisiin siirrettyä kasveja muualta ja vähitellen tiivistettyä istutusalueet pienemmäksi. Toki myrkyksestä on tullut negatiivistakin palautetta, mutta hurjan paljon vaihtoehtoja kasvien hävittämiseen muiden kasvien seasta 400km päästä ei ole ja kun se aika on niin rajallinen. Muutoin tykkään perata kasvit pois, mutta kaikkiin sekään ei valitettavasti tehoa. Nämäkin myrkytettävät kasvit eivät ole edes minun istuttamia vaan vanhempien peruja ja vähitellen ne siirtyvät naapuritontille jos niitä ei saada tuhottua kokonaan. Paras tapa hävittää pahoin leviäviä kasveja on jättää ne ostamatta tai puutarhamyymälän kasvivastaavatta jättää ottamatta valikoimiin.

Puutarha siis pienenee ja vain yhden uuden hankinnan olen tehnyt, yhden kuunliljan. Talvituhot olivat mittavat myös perennojen osalta ja keijunkukat sukulaisineen on aika tavalla kuolleet ja tähtiputkiakin talvi verotti joten tilaa on siis siirrellä kasveja paikasta toiseen.

Kesäkuussa tuli jo lohduton olo, kun puutarhan perällä olevasta pienestä metsäkaisteleesta oli pakko kaataa puita nauhus-ja kuutamotarhan päälle ja nyt heinäkuussakin oli sähkö- sekä puhelinyhtiö käynyt langat laskemassa alas meidän pyynnöistä ja siellähän suuri kuusi oli jälleen kerran kasvien päällä. Koiratarhan taustan kaksi jättimäistä koivua myöskin sähköyhtiö kaatoi alas, ja niiden kohdalla ollaan jo vuosia pyydetty kaatoapua. Vihdoin puut ovat poissa!  Vaikka tuntuu pahalta, että yksi kasvukausi on lytätty niin puutarhassa ilma kiertää paremmin ja kaikki kuivuu nopeampaa. Kostea sumppu on nyt valoisa ja ilmava, ja sen näkee kasveista. Kaikki kasvit ovat niin hyvässä kasvussa ja hyvin kiitollisia uudistustöistä.

Kurjenpolvi 'Laura'

Pikkusydän

Itselevinnyt kissankello

Takapihan istutusaluetta

Mesiangervo 'Aurea'

Ritarinkannuksia

Nimetön korkea jaloangervo

Kirjavalehtinen tähtiputki kukassa

Ritarinkannukset voivat tänä vuonna hyvin

Valkoinen aitoukonhattu

Ukonhattu

Kesäesikko

Paljon leviävä ukonkello

Jasmike 'Tähtisilmä' on kiitollinen kun
taustan kuusiaita on poissa.

Jättikoivu on poissa.

Keijunkukkien kasvu on tälle vuotta kituliasta

Katvio viihtyy, kun taustan metsää harvennettu ja pari tuijaa sekä alppiruusut kaadettu
(puu kaatui niiden päälle kesämyrskyssä)

Mesiangervo rakastaa uutta tilaansa kunnes maahan asti
paleltuneet syyshortensiat ovat täysikokoisia.

Nauhustarhan etuosan perennat voivat hyvin, taustan perennat onkin sitten liiskautuneet kuusien painosta.

Punalatva ei onneksi kärsinyt puiden kaatamisesta.