Kesäkuun sinivioletteja

Siperiankurjenmiekka
Iris sibirica
27.6.2018

Toukokuun lämmin jakso sai perennat kasvamaan suureksi ja kukkimaan poikkeuksellisen varhain, edes 1,5 kuukauden kuivakausi ei vaikuttanut kasvuun ellei siirrettyjä kasveja lasketa. Sateettomuus oli monin paikoin useiden kotipuutarhureiden riesana - tosin meidän savisessa puutarhassa kuivuus ei vaikuttanut ollenkaan kasveihin.

Kesäkuun lopulla suurin osa kurjenmiekoista oli jo kukkinut kun tämä etäpuutarhuri pääsi puutarhan pariin kahden viikon tauon jälkeen. Kuutamopuutarhan kauniin vaaleanlila kukki vielä ja sillä onkin hieman myöhäisempi kukinta-aika. Se tuli valkoisen mukana ja onkin nyt hävittänyt valkoisen osan. Vääränvärisenä sille on luvassa loppukesästä siirto muualle puutarhaan ja siirrän kuutamopuutarhaan varmasti valkokukkaista siperiankurjenmiekkaa.

Lumipallotarhan kaunokurjenmiekka kukki tänä vuonna hyvin niukasti. Lehtimätäs on päässyt kasvamaan suureksi ja jakaminen on paikallaan jotta kukinta elpyisi. Jaettavasta mättäästä saan varmasti reilu kymmenen uutta kasvia - täytyy suunnitella minne niitä siirtäisin. Pidän kovasti kaunokurjenmiekan matalammasta kasvutavasta ja se sopii vaikka isompien kasvien reunakasviksi.

Kaunokurjenmiekka
Iris setosa

Jaloakileija
Aquilegia cultorum

Siniset ja violetit lehtoakileijat kukkivat siellä täällä itse kylväytyneenä. Lumipallotarhassa kasvaa muutamia mummolan jaloakileijojen jälkeläisiä. Jaloakileijoilla on uskomattomia väriyhdistelmiä - tässä pari Suomi 100-teemassa.

Jaloakileija
Aquilegia cultorum

Rentoakankaali
Ajuga reptans

Metsäpuutarhassa matalan valkokirjokanukan 'Ivory Halo' alla kukkii sinisiä rentoakankaaleja. Aikaisemmin jo kirjoittelinkin, että luulin siirtäväni vaaleanpunaisia toisaalle ja nämä ovat samaa katrasta. Kanukan alle sopii kuitenkin sinivioletti paremmin.  Keltavihreä kultatesma-heinä tuo kivaa kontrastia ja valkoinen peittokurjenpolvi ei sekään väreiltään riitele akankaalen kanssa. Vanhan kannon päälle on levinnyt ketunleipää, mikä on metsäpuutarhan yleisin rikkakasvi, jos sen niin haluaa ajatella.

'Ivory Halo' on kasvanut puutarhassa muutaman vuoden ja kanukat ovat yksiä lempipensaistani. Harmittavasti suurin osa niistä kasvaa valtavan suuriin mittoihin, mutta tämä jää matalaksi, vain 1,5 metrin korkeaksi, eikä se juuri ole kasvanut istutuskoostaan.

Valkokirjokanukka 'Ivory Halo'
Cornus alba 'Ivory Halo'

Rentoakankaali 'Rainbow'
Ajuga reptans 'Rainbow' ('Multicolor')

Hopeasalavan alla puolestaan maanpeittäjänä ja väriläiskänä kasvaa rentoakankaalen erikoisimmista värimuunnoksista -  'Rainbow', mikä tunnetaan myös lajikenimellä 'Multicolor'. Väriä korostaa vielä punalehtinen jaloangervo ja toisaalta taas kirjopuntarpään ja 'Orange Marmalade'-kuunliljan liitto. Kuin huomaamatta olen istutellut samansävyisiä kasveja vierekkäin - "puutarhurin shokkihoito" voisi kuvailla yhdistelmiä parhaiten.

Kirjopuntarpää on meillä hakoneheinän korvaaja, vaikka kasvutavaltaan hieman erilainen. Hakoneheinä ei suostunut talvehtimaan edes metsäpuutarhassa, joten omaksi harmiksi se valitettavasti jäi hyvin lyhyeksi iloksi. Ehkä kokeilen sitä joskus uudestaan, mutta nyt mennään kirjopuntarpäällä. Puutarhan koristeheinistä se on ainoa jota saa hieman seurailla, ei siksi että se leviäisi juurakosta hillittömästi vaan jos se pääsee siementämään. Siementaimista kun kehittyy vihreitä puntarpäitä, millä ei ole mitään koristearvoa.

Kirjopuntarpää & kuunlilja 'Orange Marmalade' Alopecurus pratensis 'Aureovariegatus' & Hosta 'Orange Marmalade'

Ritarinkannukset aloittelivat kesäkuun lopulla kukintaa Lumipallotarhassa ja ne olivat venähtäneet uskomattomiin korkeuksiin. Etupihan Kasvaritarhan ritarinkannukset taas olivat minikokoisia, kun niitä jouduin toukokuussa siirtämään ja ne kyllä ottivat nokkiinsa toukokuun helteistä.

Ritarinkannus
Delphinium

Jalokurjenpolvi 'Philippe Vapelle'
Geranium 'Philippe Vapelle'

Violettipenkin viereiseen penkkiin hankin viime syksynä Lakeuden Vihertaimistosta nyppykurjenpolvea ja jalokurjenpolvi 'Philippe Vapelle'a - pehmoiset lehdet muistuttaa sen toista vanhempaa nyppykurjenpolvea. Joskus aikoinaan näitä kasvoi toisaalla, mutta toiset kasvit (tummakurjenpolvi ja jättipoimulehti) "söivät" ne alleen ja eivät kestäneet yhtään kilpailua. Jospa nyt tiedostaisin tämän paremmin ja vierustovereina on maltillisesti leviäviä kasveja.

Luonnonkasveista harakankellot hiipivät puutarhaan ja niistä ilahdun kovasti, ja yritän olla niitä kitkemättä vaikkei ne aina sopisi väriteemaltaan. Harakankellot ovat siitä niin mukavia kasveja, että ne vievät vain vähän tilaa eikä niistä ole muille kasveille mitään haittaa. Kaksivuotisina ne tulee ja menevät omaan tahtiinsa.

Sen sijaan harakankellon vierustovereina on pelto-ohdaketta, mitä kasvaa lähes jokaisessa penkissä. Ajan saaatossa se on vähentynyt, kun vain ahkerasti kiskoo varret ylös maasta ja vaikka juuret maahan jäisivätkin, niin se ei haittaa jos vain aktiivisesti estää siementämisen ja kasvamisen. Kuvan ottamisen jälkeen kävinkin ohdakkeet kitkemässä pois.

Tuolin jälkeen kasvaa valkoinen pihasyreeni ojan reunamilla. Pieni rautainen silta vie metsäkaistaleelle, josta veli on kaatanut suurimman osan puista. Metsän paikalla on pieni niitty ja telkkä pesi naakalle tehdyssä pöntössä. Oli hauska seurata toukokuussa, kun telkkärouva lähti aina samaan aikaan iltapäivällä ruokailemaan ja palasi illalla takaisin. Telkkä ajoitti lähdön siten, että pesään paistoi tuolloin kaikista voimakkaimmin aurinko ja munat pärjäsivät hautomatta tovin aikaa. Lättäräpylöillä pöntön suuaukolle pääseminen oli hankalaa ja valtava meteli kuului kun telkkä tömisteli luukulle, hetken katseli ja lähti sitten täysiä lentämään. Myös pöntölle paluu oli vain sata lasissa - kumma ettei se koskaan lentänyt päin pönttöä, kun yhtään se ei hidastellut.  Kesäkuun ensimmäisinä päivinä telkkärouva saatteli lapsensa aamuvarhaisella läheiselle lammelle. Veli oli huomannut, että telkät valitsevat pesäpaikkansa aina vuotta ennen ja todentotta ne kävivät toista pönttöä kahden telkän voimin katsastamassa. Jännä nähdä saako männyn pönttö ensi vuonna telkkäasukkaita.

Harakankello ja kuunlilja 'Elegans'
Campanula patula (native in Finland) & hosta 'Elegans'