Oransseja liljoja

Ruskolilja 27.6.2018

Lilium bulbiferum

Häikäisevän oranssit ruskoliljat kohoavat kuolanpionien varsien keskeltä kuin kruunut ja  keisarinkruunu-nimellä äitikin niitä kutsui. Muistan lapsuudesta, että nämä samat liljat ovat kasvaneet jo silloin ja äiti haki niitä lisää, nyt edesmenneen, Laina-naapurin pihasta.

Kuolanpionin  varret antavat kauniin vihreä taustan ja juuri vihreä olisi paras vierustoveri. Tällä hetkellä viereinen pinkkikukkainen äidiltä peritty kiinanpioni taas riitelee väreiltään niin kovasti, että olen miettinyt jos keisarinkruunut siirtäisi jonnekin kohtaan missä ne saisivat pääosan.

Puutarhassa on kahdessa muussa kohtaa hieman erilaisia oransseja liljoja, joista toisen kuva tämän jutun viimeisenä,  ja myös ne ajattelin siirtää keisarinkruunun kaveriksi. Uudeksi kasvupaikaksi suunnittelin tienvierustan aluetta, jossa nyt kasvaa massoittain kotkansiipisaniaista, mitä voisi reilusti harventaa. Saniainen antaisi myös hyvän taustan ja siellä kasvaa jo valmiiksi oranssikukkaista tulikellukkaa.

Tulikellukoitakin on remontoivassa pionitarhassa paria eri kantaa ja pikkukivikossa yksi, joten sijoittamalla kaikki samaan kohtaan saisi hyvän kokonaisuuden. Täytyy myöntää ettei oranssi värinä ole niitä lemppareita, mutta jospa kyse on vain väärinsijoittelusta ja ne kaipaavat oikeanlaista vierustoveria. Nythän ne tulevat väärällä tavalla esiin, kuin hyppäävät silmille.

Oulun pikkupihasta tuotu lilja kasvaa ojanreunalla, minne se tuli hätäpäissään vain äkkiä istutettua, kun keksinyt sille muutakaan paikkaa. Myös se lähtisi keisarinkruunujen kaveriksi. Sävyiltään se on punaisempi eikä varsiin muodostu itusilmuja.  Varret ovat myös karvattomat ja varret tummemmat.

Kesäkuun sinivioletteja

Siperiankurjenmiekka
Iris sibirica
27.6.2018

Toukokuun lämmin jakso sai perennat kasvamaan suureksi ja kukkimaan poikkeuksellisen varhain, edes 1,5 kuukauden kuivakausi ei vaikuttanut kasvuun ellei siirrettyjä kasveja lasketa. Sateettomuus oli monin paikoin useiden kotipuutarhureiden riesana - tosin meidän savisessa puutarhassa kuivuus ei vaikuttanut ollenkaan kasveihin.

Kesäkuun lopulla suurin osa kurjenmiekoista oli jo kukkinut kun tämä etäpuutarhuri pääsi puutarhan pariin kahden viikon tauon jälkeen. Kuutamopuutarhan kauniin vaaleanlila kukki vielä ja sillä onkin hieman myöhäisempi kukinta-aika. Se tuli valkoisen mukana ja onkin nyt hävittänyt valkoisen osan. Vääränvärisenä sille on luvassa loppukesästä siirto muualle puutarhaan ja siirrän kuutamopuutarhaan varmasti valkokukkaista siperiankurjenmiekkaa.

Lumipallotarhan kaunokurjenmiekka kukki tänä vuonna hyvin niukasti. Lehtimätäs on päässyt kasvamaan suureksi ja jakaminen on paikallaan jotta kukinta elpyisi. Jaettavasta mättäästä saan varmasti reilu kymmenen uutta kasvia - täytyy suunnitella minne niitä siirtäisin. Pidän kovasti kaunokurjenmiekan matalammasta kasvutavasta ja se sopii vaikka isompien kasvien reunakasviksi.

Kaunokurjenmiekka
Iris setosa

Jaloakileija
Aquilegia cultorum

Siniset ja violetit lehtoakileijat kukkivat siellä täällä itse kylväytyneenä. Lumipallotarhassa kasvaa muutamia mummolan jaloakileijojen jälkeläisiä. Jaloakileijoilla on uskomattomia väriyhdistelmiä - tässä pari Suomi 100-teemassa.

Jaloakileija
Aquilegia cultorum

Rentoakankaali
Ajuga reptans

Metsäpuutarhassa matalan valkokirjokanukan 'Ivory Halo' alla kukkii sinisiä rentoakankaaleja. Aikaisemmin jo kirjoittelinkin, että luulin siirtäväni vaaleanpunaisia toisaalle ja nämä ovat samaa katrasta. Kanukan alle sopii kuitenkin sinivioletti paremmin.  Keltavihreä kultatesma-heinä tuo kivaa kontrastia ja valkoinen peittokurjenpolvi ei sekään väreiltään riitele akankaalen kanssa. Vanhan kannon päälle on levinnyt ketunleipää, mikä on metsäpuutarhan yleisin rikkakasvi, jos sen niin haluaa ajatella.

'Ivory Halo' on kasvanut puutarhassa muutaman vuoden ja kanukat ovat yksiä lempipensaistani. Harmittavasti suurin osa niistä kasvaa valtavan suuriin mittoihin, mutta tämä jää matalaksi, vain 1,5 metrin korkeaksi, eikä se juuri ole kasvanut istutuskoostaan.

Valkokirjokanukka 'Ivory Halo'
Cornus alba 'Ivory Halo'

Rentoakankaali 'Rainbow'
Ajuga reptans 'Rainbow' ('Multicolor')

Hopeasalavan alla puolestaan maanpeittäjänä ja väriläiskänä kasvaa rentoakankaalen erikoisimmista värimuunnoksista -  'Rainbow', mikä tunnetaan myös lajikenimellä 'Multicolor'. Väriä korostaa vielä punalehtinen jaloangervo ja toisaalta taas kirjopuntarpään ja 'Orange Marmalade'-kuunliljan liitto. Kuin huomaamatta olen istutellut samansävyisiä kasveja vierekkäin - "puutarhurin shokkihoito" voisi kuvailla yhdistelmiä parhaiten.

Kirjopuntarpää on meillä hakoneheinän korvaaja, vaikka kasvutavaltaan hieman erilainen. Hakoneheinä ei suostunut talvehtimaan edes metsäpuutarhassa, joten omaksi harmiksi se valitettavasti jäi hyvin lyhyeksi iloksi. Ehkä kokeilen sitä joskus uudestaan, mutta nyt mennään kirjopuntarpäällä. Puutarhan koristeheinistä se on ainoa jota saa hieman seurailla, ei siksi että se leviäisi juurakosta hillittömästi vaan jos se pääsee siementämään. Siementaimista kun kehittyy vihreitä puntarpäitä, millä ei ole mitään koristearvoa.

Kirjopuntarpää & kuunlilja 'Orange Marmalade' Alopecurus pratensis 'Aureovariegatus' & Hosta 'Orange Marmalade'

Ritarinkannukset aloittelivat kesäkuun lopulla kukintaa Lumipallotarhassa ja ne olivat venähtäneet uskomattomiin korkeuksiin. Etupihan Kasvaritarhan ritarinkannukset taas olivat minikokoisia, kun niitä jouduin toukokuussa siirtämään ja ne kyllä ottivat nokkiinsa toukokuun helteistä.

Ritarinkannus
Delphinium

Jalokurjenpolvi 'Philippe Vapelle'
Geranium 'Philippe Vapelle'

Violettipenkin viereiseen penkkiin hankin viime syksynä Lakeuden Vihertaimistosta nyppykurjenpolvea ja jalokurjenpolvi 'Philippe Vapelle'a - pehmoiset lehdet muistuttaa sen toista vanhempaa nyppykurjenpolvea. Joskus aikoinaan näitä kasvoi toisaalla, mutta toiset kasvit (tummakurjenpolvi ja jättipoimulehti) "söivät" ne alleen ja eivät kestäneet yhtään kilpailua. Jospa nyt tiedostaisin tämän paremmin ja vierustovereina on maltillisesti leviäviä kasveja.

Luonnonkasveista harakankellot hiipivät puutarhaan ja niistä ilahdun kovasti, ja yritän olla niitä kitkemättä vaikkei ne aina sopisi väriteemaltaan. Harakankellot ovat siitä niin mukavia kasveja, että ne vievät vain vähän tilaa eikä niistä ole muille kasveille mitään haittaa. Kaksivuotisina ne tulee ja menevät omaan tahtiinsa.

Sen sijaan harakankellon vierustovereina on pelto-ohdaketta, mitä kasvaa lähes jokaisessa penkissä. Ajan saaatossa se on vähentynyt, kun vain ahkerasti kiskoo varret ylös maasta ja vaikka juuret maahan jäisivätkin, niin se ei haittaa jos vain aktiivisesti estää siementämisen ja kasvamisen. Kuvan ottamisen jälkeen kävinkin ohdakkeet kitkemässä pois.

Tuolin jälkeen kasvaa valkoinen pihasyreeni ojan reunamilla. Pieni rautainen silta vie metsäkaistaleelle, josta veli on kaatanut suurimman osan puista. Metsän paikalla on pieni niitty ja telkkä pesi naakalle tehdyssä pöntössä. Oli hauska seurata toukokuussa, kun telkkärouva lähti aina samaan aikaan iltapäivällä ruokailemaan ja palasi illalla takaisin. Telkkä ajoitti lähdön siten, että pesään paistoi tuolloin kaikista voimakkaimmin aurinko ja munat pärjäsivät hautomatta tovin aikaa. Lättäräpylöillä pöntön suuaukolle pääseminen oli hankalaa ja valtava meteli kuului kun telkkä tömisteli luukulle, hetken katseli ja lähti sitten täysiä lentämään. Myös pöntölle paluu oli vain sata lasissa - kumma ettei se koskaan lentänyt päin pönttöä, kun yhtään se ei hidastellut.  Kesäkuun ensimmäisinä päivinä telkkärouva saatteli lapsensa aamuvarhaisella läheiselle lammelle. Veli oli huomannut, että telkät valitsevat pesäpaikkansa aina vuotta ennen ja todentotta ne kävivät toista pönttöä kahden telkän voimin katsastamassa. Jännä nähdä saako männyn pönttö ensi vuonna telkkäasukkaita.

Harakankello ja kuunlilja 'Elegans'
Campanula patula (native in Finland) & hosta 'Elegans'

Pilkahdus Kuutamopuutarhaan

26.6.2018

Pala palalta pajuangervon valtaama Kuutamopuutarha on saatu vallattua takaisin ja siellä alkaa jo paikoin olla kauniita näkymiä, joskin tekemistäkin vielä riittää. Tummanpunaisten alueella kasvava purppuraheisiangervo ja Kuutamopuutarhassa kasvava morsiusleinikki ovat vastustamaton yhdistelmä, ja siihen kun vielä ripaus keltalehtistä kuunliljaa niin oma silmä lepää. Tykkään kun kukkia on pilkahdus siellä ja toinen täällä vihreyden keskellä.

Pieni kukkameri on peräisin yhdestä ja ainoasta morsiusleinikkiyksilöstä, minkä vielä syksyllä siirsinkin. Toinen yksilö asuu kulleropenkissä ja siirrän sen tämän kaveriksi niin herkkää valkoisuutta on sitten hitusen enemmän ja vaikka kukkavarret levittäytyvät laajalle niin se multatila on pieni siihen verrattuna joten pieneenkin alueeseen saa useamman yksilön istutettua.

Alkujaan ihastuin koreakärsämöön, minkä kukat muistuttavat morsiusleinikin kukkia, mutta meidän kosteassa ja savisessa maassa kärsämö makaa pitkin pituuttaan, kun se kasvaa liian suureksi ravinteikkaassa maassa.Onneksi on nyt morsiusleinikki mikä pysyy hyvin pystyssä ja viihtyy erinomaisesti savessa.

Morsiusleinikki
Ranunculus aconitifolius

Morsiusleinikeitä ennen lähistöllä kukkii valkoiset esikot, ojakellukat ja metsäkurjenpolvet, ja loppukaudesta kiiltoleimu. Pensaista valkovatukka tuo rehevyyttä muuten niin pienilehtisten kasvien lomaan. Valkovatukka kasvaa rauhaksiin, mutta nyt sitä vähän jo pienensin.

Valkovatukka
Rubus parviflorus

Uudistuksien osalta kaksi tuomipihlajaa täytyisi alasleikata, tiilipolku uusia, muutama vääränvärinen akileija ja siperiankurjen miekka siirtää toisaalle. Enimmät rikkaruohot on taltutettu, kanukat leikattu ja perennoja jaettu, sekä siirrelty. Isot uudistukset on kuin loputon ketjureaktio, mutta nautin palapelien tekemisestä.

Violettia violettia

Keltalehtinen raunioyrtti
Symphytum × uplandicum 'Axminster Gold'

25.6.2018

Kiertelin viime kesänä puutarhassa ja huomasin miten paljon erilaisia violetteja akileijoja kasvoi siellä täällä ja valkoisen maitohorsman vallanneessa pionimaassa sinnitteli kerrattu 'Summer Skies'- kurjenpolvi ja toisaalla muita kurjenpolvia... siitä se ajatus sitten lähti ja koostin violettien penkin.

Mielestäni tämä onnistui ja lopputuloksesta tuli kaunis, vaikka ikää penkillä vasta yksi vuosi - kurkkaa tästä miltä penkki näytti viime kesänä.. Taustan antaa nauhukset ennen pientä metsäkaistaletta ja siirsin taustalle kirjavalehtisen raunioyrtin vihreäksi muuntuneet osan ja kirjavalehtisen Summer Skies'in eteen. Myös valkoisia ja sinivioletteja siperiankurjenmiekkoja kasvaa akileijojen ja kurjenpolvien lomassa.

Kyläkurjenpolvi 'Summer Skies'
Geranium pratense 'Summer Skies'

Dramaattinen ja omaa sielua puhutteleva yhdistelmä syntyi violetista kurjenpolvesta ja sen eteen istutin muualla kasvaneen lähes mustakukkaisen akileijan.

Lehtoakileija
Aquilegia vulgaris

Akileijan edessä kasvaa tummakurjenpolven siementaimi, missä on pieni häivähdys violettia. Sekin on oman puutarhan tuotoksia ja vapaasti risteytynyt, ja ilmaantunut toiseen penkkiin mistä sen siirsin tänne violettien kaveriksi.

Tummakurjenpolven siementaimi
Geranium phaeum

Kyläkurjenpolvi 'Splish-Splash'
Geranium pratense 'Splish-Splash/'Striatum'

Taustalle istuttelin vielä erilaisia kyläkurjenpolvia, joista yksi on tämä kirjavakukkainen 'Splish-Splash'  ja sen taustalla perinteinen kyläkurjenpolvi.

Jaloakileija
Aquilegia cultrorum

Aikoinaan mummolan puutarhasta siirretyt jaloakileijat ovat alkaneet runsaan mitoin risteytyä ja violetti on niissä hyvin edustettuna. Toisilla on klematistyyppiset kukat ja toiset violetti-valkoisia. Niitä on jokunen vielä muualla päin puutarhassa ja siirrän nekin näiden kaveriksi isommaksi massaksi. 

Jaloakileija
Aquilegia cultrorum

Geranium sp

Kaipasin penkkiin vähän tummaa sävyä ja sitä sain tummalehtisistä kurjenpolvista. Puutarhassa on kasvanut vuosien saatossa monia eri tummalehtisiä lajikkeita ja nämä ovat niiden siementaimia, joten niillä ei siis ole mitään lajikenimiä kun risteymiä. Ne istutin kallionauhusten, kuunliljan 'Frances Williams' eteen. Vieressä kasvaa 'Gold Standard'-kuunliljaa millä on keltavihreät lehdet luoden lisää kontrastia lehtivärityksen osalta.

Yksinkertainen ja kerrattu kurjenpolvi

Hopea tuo sekin jännittävyyttä tummalehtisten kurjenpolvien lomaan ja sen sain muodostettua muodossa erilaisin imiköiden avulla.

Imikkä
Pulmonaria sp

DIY: Tiilipolku

Nauhustarhaan kulkeva tiilipolku oli uudistuksen tarpeessa.

Reilu kolmetoista vuotta sitten tekemäni tiilikivipolut tarvitsivat kipeästi uudistusta. Kun päädyimme viettämään miehen kanssa kesälomaa suuressa puutarhassani niin hän innostui polkujen uudistuksesta ja uusimme kaikkiaan kolme polkua. Tätä puuhaa oli hauska tehdä yhdessä ja ensimmäisen polun jälkeen pari polkua sujui kuin maistaen.

Näillä tiilillä on erityinen paikka sydämessäni, koska ne ovat kulkeneet suvussamme jo 50-60-vuotta. Isä kertoi tiilien olevan jo kauan sitten lopetetulta tiilitehtaalta, jossa isäni oli töissä oman isänsä kanssa ja kuljettivat polkupyörän tarakalla kakkoslaatuisia tiiliä kotiin (nykyiseen mummolaan, joka toimii nykyään tätini kesäpaikkana). Tiilet päättyivät ajansaatossa riskujen ja muun jätteen alle, mistä ne isän kanssa kävimme kaivamassa vuoden 2003 tienoilla. Muistan ne ajat hyvin, kun isä oli silloin kunnossa ja pystyi tekemään asioita. Isä tallusteli näitä tiilikivipolkuja katsellen kasveja ja erityisesti tällä alueella häntä kiinnosti nauhukset ja perhosia houkutteleva punalatva.  Isäni olisi varmasti iloinen nähdessään, että tiilet on säilytetty edelleen.

Teimme mieheni kanssa aluksi omenapuun alustan lyhyen välipolun (kuva jutun lopussa) ja siitä jatkoimme sitten tekemään tätä Nauhustarhaan menevää pitempää polkua, ja sen sivupolkua.

Tiilien ylöskaivaminen - suurin osa tiilistä
oli vielä käyttökelpoisia.

Tiilet on saatu kaivettua pois ja työ voi alkaa!

Polun mutkitteleva muoto sai pysyä ennallaan.
Tasasimme pohjaa suurpiirteisesti.

Tiilien alle levitimme multasäkit
rikkakasvien kasvua estämään.

Tiilet ladottu paikalleen - polku on hieman leveämpi
kuin aikaisempi polku.

Tiilien väliin ensimmäinen kerros hiekkaa.

Hiekan kastelua.

Lisää hiekkaa.

Lopuksi hiekan harjausta saumojen väliin.

Viimeistelty ja valmis polku. Repsottavat muovit leikattu pois.
Kasvitkin tulevat uuden polun ansiosta ihan eri tavalla esille.

Sivupolku ennen kunnostusta.
Harmittavasti siitä ei ole jälkeen kuvaa.

Isän äidille tekemä kuokka - kunnollinen työkalu saviseen
maahan ja tiilien ylöskaivamiseen.

Alhaalla kuvia valmiista poluista - voi miten ihanaa, että saatiin nämä nyt vihdoin kuntoon. Polkujen kunnostus jatkuu myöhemmin viereisessä Kuutamopuutarhassa.

Yllättävää oli miten paljon näistä punatiilistä oli vielä käyttökelpoisia ja pystyimme ne käyttämään uudelleen - kierrätystä parhaimmillaan.  Ajan saatossa osa kivistä oli hapertunut ja vaati vaihtamista, mutta siltikin siihen nähden tiili on pitkäikäinen puutarhassa ja soveltuu mainiosti tällaisiin pieniin polkuihin. Nämä polut ei olisi millään niin kauniita jos ne olisivat nyt tehty betonilaatoista tai uusista kivistä.

Ensimmäinen valmis polku tuli omenapuun alle. Tästä mahtuu nyt mukavasti kottikärryjenkin kanssa liikkumaan.
Polku on leveämpi kuin alkujaan.

Omenapuun alustan ja Nauhustarhaan kulkevan polun risteymä kohta.
Lähes kaikki kuvassa olevat perennat on istutettu viime kesänä, kun uudistin alueen.

Äidin ja isän jäämeren rannalta tuoma suuri munanmuotoinen kivi pienten kuunliljojen välissä.