Vuosien saatossa ne hävisivät. Viime syksynä hankin sipuleita ja palautin kasvin puutarhaan - nyt etupihalle, mistä voin niitä ihailla aina kun astun ovesta pihalle.
Unohtuneesta mummolastakin helmililjat alkoivat kadota, kunnes löysin nurmikolta pieniä siementaimia ja siirsin ne kukkapenkkiin - siellä ne nykyään iloisesti kasvavat.
Miten paljon iloa saakaan tuntemaan joku pienen unohtuneen kasvin palauttaminen takaisin puutarhaan. On kuin astuisi ajassa taaksepäin, niihin muistoihin, joita kasvi edusti, ja edustaa yhä. Puutarhan kasvit on kuin valokuva-albumin kuvia, niitä vain voi selata kerran vuodessa ja silti muistot säilyy mielessä ja lähellä sydäntä. Olin vain 14-vuotias, kun äitini taipui vaikean ja pitkän sairauden edessä. Olen silti onnellinen, että äiti nukahti omalle sängylleen kotonaan. En varmaan olisi koskaan ymmärtänyt, jos tapahtuma olisi sijoittunut sairaalaan.
Muista äitini kukkasista voit lukea täältä.
Muscari latifolium - Isohelmililja
Uusi tulokas helmililjoihin - ihanan vaaleansininen, aika kertoo jääkö se pysyvästi puutarhaan!
Muscari 'Valarie Finnis'
Helmililjojen sinisyys on jotain maagista, mystistä ja kosketeltavaa.
Muscari armeniacum - Tummahelmililja
