Puuhapäivä

Autotallin siivouksen yhteydessä löytyi ruosteinen ratas.

Kauden viimeinen todellinen puristus on tehty!

Eilen tihkusateessa tyhjensin ja pesin saaveja, aloitin saviruukkujen pesun ja istutin pensaita (oikeasti tungin ne vain tyhjään kohtaan ja keväällä etsin niille varsinaiset kasvupaikat). Into oli korkealla, vaikkei sää ollut kovin mukava edes.

Tänään keli oli kaunis - auringon säteiden leikkiä katsellessa pesin loputkin ruukut, sipulilaatikot, työkalut ja ostoskorit (kyllä, käytän vanhoja käytöstä poistettuja ostoskoreja puutarhassa). Loput perennat istuttelin sipulikoreihin ja lavaan. Ehkä ne tuomen alla jaksavat odottaa kevättä, että saan nekin jonnekin Oikeaan paikkaan.

Olipa se homma ja pimeään saakka huhkin hommia. Enää on pieni korillinen sipuleita istutettavana ja ruukkujen varastointi. Vielä täytyisi käydä puutarhavajaa ja kasvaria läpi, ja viedä jäteasemalle ei-mieleiset ruukut ja muoviruukut energiajätteeksi.

Välillä haahuilin (=päätöntä vaellusta ja ihastelua siellä täällä) ja ihmettelin. Niin se kausi tulee päätökseen. Jos kelejä riittää niin ajattelin poikkeuksellisesti aloittaa penkkien siivouksen. Yleensä jätän kaikki varret talventörröttäjäksi, mutta mietin jos muutaman penkin saisi siistittyä. Uusi kausi olisi mukavempi aloittaa, kun ei ole heti kauheaa urakkaa edessä.

Saviruukkujen pesupaikka on avokallio. Pieni mummolasta peräisin oleva lypsyjakkara valmiudessa.

 Lyhtyjen lasitkin pesin, että näkee kun kylttilän liekki valaisee puutarhaa. Itse tehdyt maitopurkkikynttilät jaksaa palaa yhtämittaisesti n. kolme vuorokautta.

Puutarhavajan edustan penkissä on runko jäljellä ja se koostuu hopeapensaasta, villapajusta, kahdesta timanttituijasta, keltatuijasta ja pallotuijasta

Uudistettu alue on sekin koruton, mutta siisti ja olen vieläkin tyytyväinen kun iso ja monta vuotta kesken ollut projekti on tehty. Nyt saa rohkeasti olla ylpeä tekemisistä! Muistakaahan kehua itseänne. :) Kausi on ohi ja katsokaa mitä olette saaneet aikaiseksi.

Taustan keltakurjenmiekat ovat ihan kasassa - niitä en koskaan edes leikkaa alas. Keväällä uusi kasvusto kasvaa päälle. Laiskan puutarhurin kasvi. :)

 Paljon parjatut vuorenkilvet tulee niin hyvin esille nyt kun nurmikkokin alkaa kellastumaan.

Pienempi puutarha-apuri.

Vajan ikkunaan sommittelin haravakoneen piikit, rautaharavan lavan ja sisäpuolelle kastelukannuja.

 Vanhoja esineitä kaivoin vajasta esiin - läpiruostuneita maitotonkkia..

Rumat, mutta niin tarpeelliset ja käytännölliset vesisaavit pääsi talvisäilöön kuusiaidan alle. Olen miettinyt lautaverhoilua, pajuverhoilua ja niin edelleen. Mutta tulin siihen tulokseen, että aivan sama! Haistatan homeen sille, että kaikki pitää olla siistiä. Meillä kastellaan kukkia. Piste. :D Vesisaavit saa olla ja näkyä.

Puutarhatarvikkeita roikkuu niin yksinkertaisessa telineessä - laudassa johon on lyöty sitä-sun-nauloja. Tästä näkee ettei täällä koreilla työkaluilla vaan niillä tehdään hommia. ;) Punaisen lapion ostin keväällä ja nyt se on jo taittunut, maali varissut ja ruosteessa. Toinen lapio on hitsattu moneen kertaan. Tällä tontilla työkalut ei kestä.

Talvi rikkoi pari suurta ruukkua ja olen miettinyt, että mitä näille kappaleille voisi keksiä. Vinkkejä otetaan vastaan. 

Onkohan nämä viimeiset auringonsäteet vielä kun maa on sula? Toivottavasti ei. Lupasivat tiistaille hirmumyrskyä.

Syysomena 'Sariola' - maukkaita oli! Söin kaksi. :)

 Syysmaksaruoho vielä sinnittelee. Viimeistä viedään! Muut ovat jo paleltuneet.

Angervotarhan pesäkuuset ovat niin terhakkaana ja vuorimänty. Ihanat havukasvit. Miksi teitä ei ole enempää?

 Romuromantiikkaa. 

Huomenna sitten lisää kirjoittelua. 

Huomiseen!