Vielä kierrokset puutarhassa on vailla jännitystä ja uusia löytöjä. Silmät kiertelevät kasveissa löytämättä vielä oikein mitään katsottavaa. Valkeuden alta paistaa erilaistet varsien sävyt, pensaiden muodot ja esineet.
Yläkuvan keltaoksakanukka on joka talvi se pensas, jota ihastelen. Penkki asettui kuutamopuutarhan pajuangervoaitaa myötäillen Royalty-omenapuun ja uuden ruusutarhan väliin. Syysmyrsky paiskasi penkin nurin ja kuljetti useita metrejä, joten katsoin viisaammaksi siirtää sen vähän tuulensuojaisampaan paikkaan.
Keltaoksakanukan ja heinän talvista yhteiseloa:
Jippo tarkistamassa myyrien touhuja pionitarhassa. Myyrät ovatkin parina vuotena syöneet tästä penkistä päivänliljojen juurakoita ja myllänneet penkkiä aika tavalla. Muualla puutarhassa myyrätuhoja ei olekaan, kiitos siitä kuuluu tiiviille savimaalle
.
Vuosien odottamisen jälkeen olen saanut raidan puutarhaan - se ilmaantui itsekseen kuutamopuutarhaan. Pieni siementaimi on vähitellen ottanut korkeutta ja nyt pitää kanukka leikata alas ja kurittaa sitä, että pajulla on tilaa kasvaa. Haluan niin kovasti saada puutarhaan puun, mikä on täynnä pajunkissoja (ja sitä kautta myös erilaisia perhosia ja muita pörriäisiä).
Keskustelu koirapoikien kanssa on nyt siinä pisteessä, että ovat jättäneet havukasvit rauhaan. Merkatut havut on kyllä hieman vauriolla alaosastaan..
Takapidan talvi-idylliä - hetkinen, mikäs sininen putki se tuolla loistaa?
Putken tarinan voit lukea tästä linkistä.
Kivilampi kerää sulamisvesiä ja on sitä sulamista vaan tapahtunut.
Puutarhavajan romuaarrekokoelmaa:
Linnuista olen pitänyt huolta - ruokintapaikkoja on takapihalla kaksi ja isossa kuusessa roikkuu vielä yksi ruokinta-automaatti. Etupihalla on myös ruokaa tarjolla. Vähän vaikeustasoa petolinnuille jos aikovat harventaa lintukantaa.
Kiva postaus! Tuo keltaoksainen tuija oli minulle uusi tuttavuus.
VastaaPoistaMaarit, kiva jos tykkäsit. :) Juu kannattaa tuijienkin suhteen suunnata keltaisiin muotoihin.. ;)
VastaaPoista