Valkoinen sinikämmen näyttäisi vakiintuvan puutarhan vakikokevätkukkioihin, vaikka odotukset sitä kohtaan eivät olleet suuret. Vuosien varrella olen yllättynyt miten hienosti se on kotiutunut ja kasvusto vuosien varrella laajentunut, mikä näkyy joka vuosi lisääntyvänä kukkamääränä.
Puutarhablogin hauskin puoli on seurata jonkin yksittäisen kasvin kasvutarinaa - tästä voit katsoa valkoisen sinikämmenen kasvua vuonna 2013 ja 2012.
Kasvupaikka on keväällä aurinkoinen savinen multamaa - vuosien saatossa läheisten ikivanhojen koivujen lehdet tippuu sinikämmenen kasvupaikalle, mikä rikastuttaa maaperää. Savi takaa puolestaan sen, ettei maa kuivu kovin helpolla.
Kesän edetessä vierustoveriperennat luovat varjoa sinikämmenen ympärille, ettei se jää paahteeseen.
Edellisvuoden kukkavarret on vielä näkyvissä. Näin laajassa puutarhassa en kertakaikkisesti ehdi kaikkia kuihtuneita varsia leikata pois, joten ne saavat maatua kasvupaikalleen.
Siementaimia ei ole vielä näkynyt, mutta kiireisen kotipuutarhurin toimet ehkä takaavat sen, että siementaimiakin ilmestyy. Siemenet kylväytyvät luonnollisesti heti niiden kypsyttyä ja saavat samana vuotena jo lämpökäsittelyn ja talvi tarhoaa kylmäkäsittelyn. Siementaimenista kasvaisi emonsa kaltaisia, kun sinikukkaista sinikämmentä ei ole 30 kilometriä lähempänä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jokainen kommentti lämmittää kovasti mieltä ja ilahdun niistä paljon. Kiitos sinulle viestistä. :)