Väistämättä puutarhanhoidossa tulee vastaan hetket, jolloin istutusalueita joutuu uudistella ja todeta, että joku kasvi vaan ei sovi paikkaansa mitenkään päin. Vanhin ruusutarha on nyt uudistuslistalla, koska yksinkertaisesti valamonruusu (Toinen ylävasemmalta) on "syönyt" suurimman osan penkistä. Jos ruusu kasvaisikin hienosti ryppäissä niin sittenhän se olisi upean näköinen, mutta suiro sielä ja toinen täällä jättää vaisuksi. Toinen mikä on reippaasti viihtynyt on valkoinen pajuangervo (ylin vasemmalla) ja senkin kohtaloksi joutuu kurittaminen.
Punalehtiruusu (Toinen yläoikealta) ja mustialanruusun (Ylhäällä oikealla) kohtalo on harmittava, sillä mustialanruusu katosi ja punalehtiruusu ei vain jaksanut uudistaa itseään ja vähitellen näivettyi pois. Villapaju, juhannusruusu ja 'Juhannusmorsian' voivat oikein mainiosti, joskin niiden kukinta oli jo taantunut ja niidenkin osalta oli aika uudistaa kasvusto leikkaamalla se alas. Vaikka kukinta menetetäänkin tulevalle kesälle, niin oikeastaan muuten näin vanhoja ja huonoja kasvustoja on hankala uudistaa.
Ruusutarha ennen leikkausta |
Ruusutarha ennen leikkausta |
Iso osa ruusunvarsista oli jäkälän peitossa tai pökintyneet. Todellakin aika tarttua saksiin ja laittaa tuulemaan paremman kukinnan toivossa.
Suurin syy ruusutarhan uudistamiselle oli se, että koko takapihan mittainen vanha kuusiaita kaadettiin kokonaisuudessaan. Kuusiaita oli jo päässyt niin suuriin mittoihin ettei sen leikkaaminen enää onnistunut ja toisaalta aita taas varjosti muuta pihaa paljon, sekä tuleva talon ympäristön salaojittaminenkin on tulossa tälle kevättä.
Nyt piha kuivuu nopeampaa ja tuuli pääsee kiertämään ja toivottavasti vie hyttysetkin mennessään. Se miten käy mikroilmastolle jää nähtäväksi, kuusiaita oli tosin etelänpuolella ettei sen poistaminen vaikuta toivottavasti ihan valtavasti.
Puutarha-apurit oli tottakai paikalla ja Jekku oli asettunut jo huonoon kuntoon menneen kartiovalkokuusen kainaloon. Ruusut ja angervot leikattuani jäinkin katselemaan voisiko valkokuusta jotenkin uudistaa kun toinen vaihtoehto olisi ollut sen kokonaan poistaminen.
Päätin kokeilla muotoilla sen muotopuuksi, kun yläosa oli hyvässä kasvussa ja vihreää. Varjostuksen aiheuttamat vioitukset ja nuoruudessa saadut kevätvauriot on nyt muisto vain:
Leikkausjätettä |
Ruusutarha tunnin operoinnin jälkeen. Enimmät lehdet haravoin pois, mutta muuten savimaa pidättää vielä pitkään kosteutta, ettei penkille voi vielä tehdä hetkeen aikaan mitään. Onneksi tässä penkissä ei varsinaisesti rikkakasvit rehota ja maata peittää pääasiassa sammaleet, mutta nekin nyt vähenevät kun valo pääsee kunnolla pintaan saakka ja saan kalkit sekä lannoitteet levitettyä.
Mikäli valamonruusu ja angervo suostuu lähtemään suosiollisesti niin korvaan ne parilla muulla ruusulla, mitkä kasvavat hieman huonossa paikassa.
Näinhän se on, että pensaatkin kaipaavat uudistusta. Valamonruusu on todella upea värinsä puolensa, mutta tekee tosiaan niitä -ei kaivattuja- alkuja vähän sinne tänne. Omat valamot olen puoliksi leikannut, meillä on useamman pensaan rivistö autopaikan takana ja on se komea kukkiessaan. Vielä olis muutama leikattavana, mutta selkä ei tykkää leikkuu puuhista.
VastaaPoistaOih, tuollaisena suurena ja yksinäisenä kasvustona valamonruusu pääseekin oikeuksiinsa. Kukat on kerrattukukkaisiin verrattuna muuten aika vaatimattoman näköiset, muttei värin puolesta. ♡
VastaaPoistaMitä teette ruusujen leikkausjätteelle?