Pihaesikkoja siemenestä

Ymmärrän vallan mainiosti miksi pihaesikot oli aikoinaan suuri buumi ja miten paljon niitä jalostettiin. Harmittavasti monet niistä hienoimmista on menetetty iäksi, kun seuraavan buumin pyyhkäistessä pihaesikot unohtuivat.

Saavuin tänne puutarhaan sunnuntaina ja vietän täällä viikon, joten kädet ja kaikki lihakset jo särkevät, kun on tullut paljon kaivettua. Täällä on viileää ja tuulista, joten suurikokoisia ja kukkiviakin kasveja voi hyvin siirrellä eikä hyttysistä ole haittaa.

Nämä pihaesikot kasvatin aikoinaan siemenestä ja nyt kun etupihan penkki on tiensä päässä (kuuset vallanneet penkin joten penkki tuhotaan nurmikoksi) niin pelastin esikot parempaan paikkaan.

Monenlaisissa kasvupaikoissa olen näitä kaunottaria kasvatellut, mutta kuivahko ja valoisa paikka vaikuttaa parhaimmalta joten siirrinkin nämä kivikon reunaan kivipetiin.

 Voimakaskasvuinen jauhomaisilla lehdillä varustettu on elinvoimainen ja pitkulalehtinen. Kukkien sävy on hienostunut ja punertavuus vaalenee terälehtien kärkiä kohdin ja  vaalea silmä kruunaa kaiken. Kukka on tuoksuva ja kukkien taustatkin on jauhomaisia.

 Hyvin samantyyppinen kuin edellinen, mutta tällä versiolla on vaaleanvihreät lehdet, muttei hopeisuutta/jauhomaisuutta. Kukkien väritkin on voimakkaammat ja keskusta on selkeästi keltainen.

Voimakkaasti tuoksuva siniliila antaa ylpeyden aihetta. Sinertäviä värejä on harvakseltaan saatavillakin ja huikeaa, että sellainen sattui siemenestä kasvaa.

Kolme siemenkasvatuksen kukinta jäikin tältä vuotta välistä joten ensi keväänä on uutta jännitettävää. :)