Kalvasapila ja keltainen ängelmä

Keltainen ängelmä ja kalvasapila, 29.7.2012

Palataan hieman ajassa taaksepäin, heinäkuun loppuun vuonna 2012.

Kalvasapilaan ihastuin vuosia sitten ulkomaisten lehtien kautta ja kun sitä ei löytynyt silloin puutarhamyymälöistä oli ainut vaihtoehto turvautua omiin siemenkasvatuksiin.

Apila on ehdoton kasvi pörriäispuutarhaan ja puolimetriä korkeaksi kasvava apila erottuu kauas. Sen värisävy on huomiotaherättävä ja sopii vaikka kuutamopuutarhaan kermankeltaisen värisävynsä puolesta.

Savimaassa se on viihtynyt mainiosti, joskin kuivemmassa paikassa se pysyisi paremmin pystyssä. Harmi ettei tullut kaunista lehdistöä kuvattua. Lisätietoja löytyy esimerkiksi Särkän perennataimiston sivulta.

Trifolium ochroleucon

Keltainen ängelmä on myös siemenkasvatuksen tuloksia, mutta sen kohdalla on suuri musta aukko sen oikeasta nimestä. Keltaängelmä se saattaisi olla, mutta minusta sellaisia siemeniä siemenlaatikosta ei ole löytynyt.

Sävyiltään se sopii kalvasapilan kanssa täysin nappiin.

Thalictrum

Keltainen ängelmä ilta-auringossa

Joulun jälkeen

Talvinen puutarha on puhdas ja kaunis. Uusi pehmeä lumi peittää kaiken valkeaan vaippaan. Eikä tähän näkyyn kyllästy. Tokihan sitä kevättä kaipaa, mutta on ihana vain katsella ja olla tekemättä mitään. Puutarha on tällaisenaan täydellinen. Narnia ja Keskimaa pienoiskoossa nähtävissä jossain kuvissa. :)

Humala

Purppuratuomi

Omenavarkaista ei pääse eroon talvellakaan. ;) Tämä roisto vielä kuuluu perheeseen.

Kotkansiipisanaisen helmivanat.

 Traktori Ferguson on talvilomalla. Pihan aurauksen hoitavaa nykyaikaisemmat traktorit.

Kymmenen vuotta tekemäni piikkilanka spiraali on toiminut koristeena ja köynnöstukena vuosikausia täysin muuttumattomana.

 Linnunpöntöt ovat ikääntyneitä joten niitäkin täytyisi uusia ja lisätä.

Ruskeaa

Puutarha on palannut (taas) syksyyn. Ruskean eri sävyjä löytyy kaikkialta, ja lähemmin tarkasteltuna sävyjen määrä on huikea, ja lopulta todella hienojahan nämä. Ei vain osaa kaiken kesävihreyden aikana arvostaa ruskeaa.

Kuutamohortensia, Hydrangea paniculata ’Praecox’

Heisiangervo, Physocarpus opulifolius

Nauhusristeymä, Ligularia sp.

Paleltuneet ja ruskettuneet omenat vielä sinnittelee puussa. Ei nyt mitenkään erityisen kauniita katsella puussa tai kuvissa, mutta sopii teemaan..

Sariola-omenapuu, Malus 'Sariola'

Rusopajuangervo, Spiraea x billiardii

Villaheisi on tiputtanut lehtensä ja on jo täysin odottavalla mielellä - kukkanuput ovat valmiina kevättä varten.

Villaheisi, Viburnum lantana

Pieni lumipeite

Alkaakohan puutarhakirjoittelut nyt tämän alkavan talven osalta pikkuhiljaa vähentyä ja on aika lähteä selaamaan kesän kuvia ja laitella niitä tänne vähitellen.

Kääpiövuorimänty, Pinus mugo var. pumilio

Vielä olisi muutama pensas vailla pientä "vankilaa", kun näyttää että jäniksiä ja yksi kauriskin liikkuu täällä gourmet-ravintolan lieppeillä vähän turhan paljon. Verkot ei ole mikään kaunistus, mutta elintärkeä osa jos haluaa pitää kasvit edes jonkinlaisessa muodossa. Tätä ruusua saa jänis vähän latvasta harventaa, niin jää minulle vähemmän kevätleikattavaa.

Rosa

Valkea Kuulas-omenapuu saa nyt levätä vaakatasossa kevääseen saakka ja sitten sen oksisto harvennetaan ja tasapainoitetaan, ja nostetaan liinojen avulla pystyyn ja sidotaan kuusiaitaan useammaksi vuodeksi, kunnes on juurtunut takaisin paikalleen. Liian märkä kesä ja syksy sai sen aikaan, että se vain kaatui kuin maa oli pelkkää liejua.

Malus 'Valkea Kuulas'

Räntää

Syksy vaihtui taas talveksi. Räntää alkoi satamaan, mutta onneksi se muuttui lumeksi iltaa kohden. Päivällä ei ollut kovin viihtyisää puutarhassa:

Ps. Räntä = Sleet

Utua

Puutarha peittyi usvaan. Lokakuun lumi ei ollut pysyvää ja nyt on puutarhasta kaikki lumet sulaneet, kuura ei peitä kasveja ja on lämmintä.

Väliaikaisistuttelin perennoja ja pensaita kasvimaalle - asettelin ne maan päälle ja peitin uudella mullalla ja lehtikatteella. Saavat siinä nyt olla kevääseen saakka ja toivottavasti ainakin jokunen pysyy hengissä. En yksinkertaisesti jaksanut enkä viitsinyt niitä hätäistuttaa minnekään kukkapenkkiin, kun puutarhassa on muutama kohta joka tarvitsee hieman parannusta joten mietin sitten noiden paikat kun kevät koittaa.

Viikko sitten nämä samaiset korret olivat ihanan kuuran peitossa.

Pakkasjakson jälkeen alkaa pajutkin vihdoin luovuttaa lehdistön. Tässä samalla paikalla kasvoi joskus useita vuosia sitten riippapaju, mikä oli heikosti vartettu joten latvus kuoli, mutta se mihin se oli vartettu lähti kasvuun. Tämä paju on aivan valtavan nopeakasvuinen ja jätin sen paikalleen, kun kiinnosti tietää mitä siitä kasvaa.

Salix

Keltaoksakanukka on kesällä ihan tavallinen pensas, mutta nyt syksyllä se piristää muuten niin harmaata puutarhaa.

Cornus alba supsp. stolonifera 'Flaviramea'

 Korallikanukka punaista usvaa vasten.

Cornus alba 'Sibirica'

Kempeleenruusu toimii uuden ruusutarhan porttina eli istutettuna sisäänkäynnin molemmin puolin - tämä ruusu on voimakaskasvuinen ja kasvaa parimetriseksi. Ideana onkin sitoa se kaariporttiin kiinni.

Rosa x malyi 'Kempeleen Kaunotar'

 Havujen olemassaoloa ei voi kylliksi korostaa. Nyt on oiva tilaisuus kierrellä puutarhassa ja merkitä muistiin, että mitkä paikat tarvitsee ikivihreyttä.

Kartiovalkokuusia puutarhassa on kolme  - yksi isompana ostettu, mikä joka talvi ja kevät vähän kärsii, sekä kaksi ihan pienenä, alle 30cm korkeana ostettua, mitkä on nyt jo metrisiä. Erikoisimpien havujen kohdalla olen todennut, että kannattaa ostaa mahdollisimman pienenä, niin kasvi juurtuu paremmin ja tottuu kasvupaikkaan. Vanhempien havujen on vaikea tottua, kun ovat usein kasvaneet Hollannissa, missä on lempeämpi ilmasto ja niille on järkytys tulla Suomen paukkupakkasiin ja sateisiin syksyihin.

Kartiovalkokuusi, Picea glauca 'Conica'

 Tämä keltainen tuija on myös ostettu ihan pienenä - Tokmannilla on usein 3kpl/10€-hintaan ja tämä on yksi niistä. Nopeakasvuinen ja kestävä.

Keltainen tuija, Thuja occ.

Marjakuuset alkavat näin talven lähestyessä muuttua ruskeiksi, ihan luonnollista niille saada ruosteensävyä neulasiin.

Marjakuusi, Taxus

 Ikivihreät perennat ja varvut ovat nekin ihania vihreitä valopilkkuja, kun kaikki muut perennat ovat ruskettuneet ja laonneet maahan. Tässä nyt muutama aika tutun kasvin kirjava muoto. Tämä ensimmäinen, luultavammin varjorikon kirjavamuoto on kestävä ja luotettava muoto.

Saxifraga (umbrosa?) 'Variegata'

 Varjoyrtin kirjava muoto taas on selkeästi heikkokasvuisempi, eikä ole erinomaisesta paikastakaan huolimatta levinnyt juuri yhtään ja se on kuitenkin ollut samassa paikassa vuodesta 2004 saakka.

Pachysandra terminalis 'Variegata'

 Sama tuomio koskee keltakirjavaa pikkutalviota - tämä on äärimmäisen kaunis, muttei meillä ole levinnyt juuri lainkaan, vaikka sekin on hankittu vuonna 2004.

Vinca minor 'Illumination'

Puutarha-apurillakin on lupa mennä lelunsa kanssa kukkapenkkiin, kun kaikki perennat on talvilevossa. Jekku on nyt 3,5-vuotias ja rodultaan suomenlapinkoira.

Jekku