Syyskierros saapuu pieneen metsäpuutarhaan ja siellä ollaan valmiina vastaanottamaan talvi. Alue on perattu ja kaikki kasvustot saavat jäädä keräämään lunta. Suuri kilpiangervo on suurimmaksi osaksi ruskettunut, mutta alueessa riitää näkemistä koristeheinien, imiköiden, esikoiden ja monien muiden metsäkasvien vuoksi, mitkä säilyttävät vihreytensä pitkälle syksyyn.
Hyvän mikroilmaston ansioista tämä alue paleltuu viimeisenä ja kuunliljatkin ovat vielä hehkeänä. Keijunkukat ja koristeheinät ovat erityisen kauniita juuri syksyllä, ja ne tulevatkin hyvin edukseen, kun muu kasvusto alkaa kellastua tai ruskettua.
Kostea syksy ja viileät ilmat ovat imiköiden mieleen ja niiden lehdistö on häikäisevä! Ei tietoakaan talven lähestymisestä ja silti ne keväällä kukkivat ensimmäisten perennojen joukossa tarjoten mettä kimalaisille.
Pari erikoisuuttakin asustelee täällä - punalehtinen rikko, minkä kukintaa tulen koskaan näkemään. Välillä se innostuu kasvamaan ja välillä taas kasvu heikkenee, mutta se on kaunis punalehtinen mätäs. Kirjavalehtinen kehtolehtikin on edelleen hyvässä kasvussa ja tuttu sisäkasvi talvehtii aivan mainiosti metsäpuutarhassa, kuten myös sen vihreälehtinen perusmuunnoskin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jokainen kommentti lämmittää kovasti mieltä ja ilahdun niistä paljon. Kiitos sinulle viestistä. :)