Metsäpuutarhan syksyä

Viime kesänä oli nähtävissä metsäpuutarhassa kasvun hurmaa kun suuri ja risuttunut kuusiaita kaadettiin toissa maaliskuussa pois.

Kaikkien kasvien kasvu oli paljon vahvempaa kun auringosta ja vedestä kilpaileva kasvusto oli poistettu. Jäljelle jäi vain muutama isompi kuusi. Valo-olosuhteet muuttuivat varjoisasta puolivarjoisaan ja sehän riittää kovasti näille metsäpuutarhan kasveille.

Edelleen näin syyskuun puolivälissä alueella on koristeellisten ja värikkäiden lehtien toimesta paljon katseltavaa ja suurin osa lehdistöstä on heleän värisiä.

Kelta-vihreälehtinen sara, lehtoimikkä ja Kabitan-kuunliljat muodostaa yhden kelta-vihreän alueen. Rakastan käyttää samaa väripalettia toistuvasti, siinä on jotain niin jännittävää ja varjopuutarhoissa on mahdollista leikkiä lehtien väreillä eikä kukintaa edes kaipaa. 

Pieni Perkeo-jaloangervo aloittaa kukinnan. Sillä on niin kauniin tumma lehdistö ja jäykkä kasvutapa. Oivallinen maanpeittokasvi vaikka kuunliljojen kaveriksi. Meillä se asustaa pienen Kabitan-kuunliljan ja lehtoimikän välissä.

 Näille haltiankukille tai tiarelloille ei ole enää nimiä. Laput ovat kadonneet jo aikaa sitten.

Kehtolehti

Kultatesma-heinä ja keltalehtinen kuunlilja

Rohtosuoputki

Metsäimarre, vaaleanpunainen imikkä ('Dora Bielefeld') ja tummakurjenpolvi 'Samobor'

Metsäimarre alkaa vähitellen ruskeattua

Sara ja lehtoimikkä

 Alueella kasvaa aika pienikasvuisia lajeja ja korkeutta ryhmään tuo suuri kilpiangervo. Valkoiset lehtoakileijat, vaaleanpunainen kevätlinnunsilmä  ja jouluruusut ovat jo tältä kaudelta kaikkensa antaneet ja odottavat talvea.

Korkeutta alueelle tuo oman puutarhan siemenistä kasvattettu valkoinen aitoukonhattu. Sille paikka on kyllä aavistuksen liian heikkoravinteinen ja valoakin saattaisi tarvita hieman lisää.

Metsäpuutarhan syksyä

Syyskierros saapuu pieneen metsäpuutarhaan ja siellä ollaan valmiina vastaanottamaan talvi. Alue on perattu ja kaikki kasvustot saavat jäädä keräämään lunta.  Suuri kilpiangervo on suurimmaksi osaksi ruskettunut, mutta alueessa riitää näkemistä koristeheinien, imiköiden, esikoiden ja monien muiden metsäkasvien vuoksi, mitkä säilyttävät vihreytensä pitkälle syksyyn.

Hyvän mikroilmaston ansioista tämä alue paleltuu viimeisenä ja kuunliljatkin ovat vielä hehkeänä. Keijunkukat ja koristeheinät ovat erityisen kauniita juuri syksyllä, ja ne tulevatkin hyvin edukseen, kun muu kasvusto alkaa kellastua tai ruskettua.



Kostea syksy ja viileät ilmat ovat imiköiden mieleen ja niiden lehdistö on häikäisevä! Ei tietoakaan talven lähestymisestä ja silti ne keväällä kukkivat ensimmäisten perennojen joukossa tarjoten mettä kimalaisille.

Pari erikoisuuttakin asustelee täällä - punalehtinen rikko, minkä kukintaa tulen koskaan näkemään. Välillä se innostuu kasvamaan ja välillä taas kasvu heikkenee, mutta se on kaunis punalehtinen mätäs. Kirjavalehtinen kehtolehtikin on edelleen hyvässä kasvussa ja tuttu sisäkasvi talvehtii aivan mainiosti metsäpuutarhassa, kuten myös sen vihreälehtinen perusmuunnoskin.

Metsäpuutarha

Viime kesänä toteutin pitkäaikaisen haaveen metsäpuutarhasta. Suunnitelma oli paperilla ollut monta vuotta ja samoin mietteet tulevista kasveista ja millainen siitä tulisi. Eräänä kaatosateisena päivänä huvitti kitkeä ja mikä parasta, metsässähän pystyi olla sateensuojassa!

Pieni, hieman alle 10 neliön kokoinen puuton alue sai uudet kasveista koostuvan tilkkutäkin päälleen. Sijoitus on polun varrella jossa sijaitsee 2 kompostipistettä. Taka-alue rajoittuu metsään, jossa kasvaa erilaisia luonnonvaraisia saniaisia. Kuvasta katsottuna oikealla on pieni oja ja sen jälkeen alkaa varsinainen puutarha eli tämä on suora jatke siihen.




Muutamia viikkoja myöhemmin kasvit ovat jo ottaneet oman paikkansa. Vielä pitäisi polku rakentaa, mutta muuten oli helppoa, vettä kun tuli kiitettävästi koko kesän. Rikkakasveja ei varjoisen kasvupaikan takia kovinkaan paljon kehittynyt, mutta nokkosia saa varmaan kitkeä loppuelämän eli maaperä on erinomaista.


Viimeiseksi isä rakensi aidan rajaamaan alueen luonnontilaisesta metsästä, ja kun kulku on estetty ei tule talvellakaan käveltyä kasvien päältä. Kissan mielestä aita on erinomainen keksintö kun siihen saa mukavasti teroitettua kynsiä. :) Tuoksuvattu ja kotkansiipi kasvoivat paikalla jo ennenstään.

KASVEJA - PLANTS

Valitsin metsäpuutarhaan hieman fiinimpiä kasveja, sellaisia joita ei oikeastaan muualla voisi kokeilla. Kasveina on puolivarjon ja varjon kasveja, kuten saniaisia, imiköitä, erilaisia keijunkukkia, tiarelloja yms. Ideana olisi, että kasvit peittäisivät maanpinnan täydellisesti. 

Pulmonaria rubra 'David Ward'
- Punaimikkä, kirjavalehtinen

Pari erikoisempaa tuli myös hankittua- punalehtisen rikon (ei suomaista nimeä) ja kirjavalehtisen sinilatvan. Näistä kahdesta ei vielä tiedä kestääkö ne talvea lainkaan, mutta metsäpuutarha on oiva paikka yrittää. Paikka on viileä, maaperä humuspitoista ja ennen kaikkea suojainen kasvupaikka. Keväällä isot puut suojaavat kevätpaahteelta ja talvella taas routa ei pääse kovin syvälle puiden ja lehtikatteen vuoksi.

Saxifraga cortusifolia 'Rubrifolia'
- Punalehtinen rikko

Polemonium reptans 'Stairway to Heaven'
- Kirjavalehtinen niittysinilatva