Kalliokieloja

Lehtokalliokielo - Polygonatum odoratum, 30.7.2017

Kalliokielovertailu 19.6.2017

Kalliokieloihin ihastuin puutarhainnostukseni alussa - kaunis tapa millä nämä kielot nousevat keväällä oli yksi niistä, unohtamatta kasvutapaa ja miten vesipisarat viipyilevät sateen jälkeen lehdillä. Puutarhaan kaipasin myös vihreitä kasveja kaikkien värikkäiden kasvien rinnalle.

Yläkuvan kuutamopuutarhassa on asustellut samassa paikassa jo yli kymmenen vuoden ajan lehtokielokasvusto, mikä on vähitellen suurentunut. Toverina sillä kasvaa keltalehtistä mesiangervoa ja purppuraheisiangervo. Lehtokalliokielo tuli vaihtotaimena jo vuonna 2004, kun alueella aikoinaan toimi muutaman innokkaan puutarhanaisen kokoonpano Multahelmat. Kävimme toistemme luona ja vaihdoimme kasveja innokkaasti. Se oli kyllä ihan parasta aikaa.

Matkan varrella lehtokieloja on löytynyt vihreälehtisenä viisi erilaista joista suurin on tarhakalliokielo (P .x hybridum), toiseksi suurin lännenkalliokielo (P.biflorum), kolmannen nimi hukassa (pyöreimmät lehdet), lehtokalliokielo (P.odoratum) ja kaikista pienin on pikkukalliokielo (P.humile) - vain 15cm korkea. Kirjavalehtisestä en viitsinyt vartta katkaista kuvaa varten.

Pikkukalliokielo matkasi luokseni kirjeessä 2006 - sain sen kasvivaihdossa puutarhafoorumin kautta. Aikansa kasvi etsi sopivaa paikkaa. Ongelmana oli kasvin koko, kun suurin osa muista kasveista on nopeammin leviäviä ja "söivät" pienen kielon elintilaa. Sitten se unelmakasvupaikka löytyi - sammaleisien kivien viereltä. Siihen tämä miniatyyri on kotiutunut. Useinkaan puutarhavierailijat eivät sitä edes huomaa ja vielä harvemmin yhdistävät kieloksi kukinta-ajan ulkopuolella. Söötti ja hauska kasvi oikeassa paikassa.

Pikkukalliokielo - Polygonatum humile, 30.7.2017